Luulin, etten koskaan halua lapsia. Nyt minulla on 2 kk ikäinen vauva. Haluatko kysyä jotain?

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvan isä hyvä?

On, erinomainen! <3

-ap-

Mitä sinä nyt ajattelet äitiydestä?

Onko se totta mitä sanotaan että äitiys on parasta mitä nainen voi elämässään kokea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä sai sinut muuttamaan mielesi lastenhankinnan suhteen?

Minun lähelläni eivät koskaan ole vauvat viihtyneet, parkuneet vain. Eräs tuttavan vauva oli ensimmäinen, joka hymyili minut nähdessään. Se tunne muutti kaiken!

-ap-

Tosi kypsä päätös. Menit naimisiinkin varmaan ekan miehen kanssa joka hymyili sulle.

Tosi "kypsä" olettamus, joka ei pidä paikkaansa. Ei kannattaisi tietämättömänä aukoa päätään, vaikka anonyyminä se onkin niin kovin helppoa.. 

-ap-

Saitko paljon kommentteja aiemmasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi ja miten niihin vastasit?

Oma tyttäreni ei halua lapsia ja joutuu jatkuvasti sukulaisten Miksi- ja Kyllä se mieli vielä muuttuu- myhäilyjen kohteeksi. Harmittaa hänen puolestaan läheisten tökeryys.

Onnea sinulle vauvasta! Elät ihanaa aikaa.

Mikä oli syy siihen ettet aiemmin halunnut lapsia? Miten varma olit päätöksestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sinä nyt ajattelet äitiydestä?

Onko se totta mitä sanotaan että äitiys on parasta mitä nainen voi elämässään kokea?

Erinomainen kysymys, kiitos! =)

Äitiys on sen verran sitovaa ja kokonaisvaltaista, että ymmärrän, ettei se ole kaikkia varten. Vauvasta kun et enää pääse eroon, vaikka kuinka haluaisit. Omaa itseään ei silti tarvitse menettää, vaikka äiti olisikin. Omaa aikaa kyllä jää, kunhan sitä uhraa ensin itse. Pääsen edelleen käymään kodin ulkopuolella omilla asioillani. =)

En vielä tiedä, onko äitiys parasta elämässä. Ehkä se joillekin on tärkein elämäntehtävä. Itse en kuitenkaan halua olla pelkkä äiti, vaan ajattelen sen yhtenä luonnollisena elämänvaiheena. Oma vauvani on vielä niin pieni, etten tiedä läheskään kaikkia niitä iloja, mitä hän vielä minulle suo. <3

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Saitko paljon kommentteja aiemmasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi ja miten niihin vastasit?

Oma tyttäreni ei halua lapsia ja joutuu jatkuvasti sukulaisten Miksi- ja Kyllä se mieli vielä muuttuu- myhäilyjen kohteeksi. Harmittaa hänen puolestaan läheisten tökeryys.

Onnea sinulle vauvasta! Elät ihanaa aikaa.

Sain kyllästymiseen asti, varsinkin vanhemmalta väeltä. TODELLA ärsyttävää ja juuri se sai minussa aikaan vastareaktion, että nyt en todellakaan halua lapsia! Vastasin lukemattomat kerrat, että "lapset eivät ole minun juttuni, olen onnellinen ilman". Vastasivat vain myhäillen, että katsotaan..

Siksi hämmennyin, kun ensimmäisen kerran tuli se tunne, että vauva olisikin ihan kiva. Ja todella harkitsin asiaa pitkään, en todellakaan hätäillyt tunteideni kanssa (kuten tuo yksi aiempi kommentoija oletti).

Joten ymmärrän hyvin tytärtäsi, voimia hänelle!

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli syy siihen ettet aiemmin halunnut lapsia? Miten varma olit päätöksestäsi?

En ole koskaan pitänyt lapsista. Suvussani ei ole lähivuosina vauvoja juuri ollut, joten en ole niihin tottunutkaan. Ajattelin, että minun ei kannata lapsia edes harkita. Mutta elämäntilanne muuttui suotuiseksi ja aloin miettimään uudestaan.

Kyllä se oma vauva on ihan eri juttu! <3

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko paljon kommentteja aiemmasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi ja miten niihin vastasit?

Oma tyttäreni ei halua lapsia ja joutuu jatkuvasti sukulaisten Miksi- ja Kyllä se mieli vielä muuttuu- myhäilyjen kohteeksi. Harmittaa hänen puolestaan läheisten tökeryys.

Onnea sinulle vauvasta! Elät ihanaa aikaa.

Sain kyllästymiseen asti, varsinkin vanhemmalta väeltä. TODELLA ärsyttävää ja juuri se sai minussa aikaan vastareaktion, että nyt en todellakaan halua lapsia! Vastasin lukemattomat kerrat, että "lapset eivät ole minun juttuni, olen onnellinen ilman". Vastasivat vain myhäillen, että katsotaan..

Siksi hämmennyin, kun ensimmäisen kerran tuli se tunne, että vauva olisikin ihan kiva. Ja todella harkitsin asiaa pitkään, en todellakaan hätäillyt tunteideni kanssa (kuten tuo yksi aiempi kommentoija oletti).

Joten ymmärrän hyvin tytärtäsi, voimia hänelle!

-ap-

Eli sinun ansiostasi nämä myhäilijät saavat vain lisää vettä myllyynsä?

”Kyllä se mieli vielä muuttuu, kuten X:nkin kohdalla...”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko paljon kommentteja aiemmasta vapaaehtoisesta lapsettomuudestasi ja miten niihin vastasit?

Oma tyttäreni ei halua lapsia ja joutuu jatkuvasti sukulaisten Miksi- ja Kyllä se mieli vielä muuttuu- myhäilyjen kohteeksi. Harmittaa hänen puolestaan läheisten tökeryys.

Onnea sinulle vauvasta! Elät ihanaa aikaa.

Sain kyllästymiseen asti, varsinkin vanhemmalta väeltä. TODELLA ärsyttävää ja juuri se sai minussa aikaan vastareaktion, että nyt en todellakaan halua lapsia! Vastasin lukemattomat kerrat, että "lapset eivät ole minun juttuni, olen onnellinen ilman". Vastasivat vain myhäillen, että katsotaan..

Siksi hämmennyin, kun ensimmäisen kerran tuli se tunne, että vauva olisikin ihan kiva. Ja todella harkitsin asiaa pitkään, en todellakaan hätäillyt tunteideni kanssa (kuten tuo yksi aiempi kommentoija oletti).

Joten ymmärrän hyvin tytärtäsi, voimia hänelle!

-ap-

Eli sinun ansiostasi nämä myhäilijät saavat vain lisää vettä myllyynsä?

”Kyllä se mieli vielä muuttuu, kuten X:nkin kohdalla...”

Aika monella se mieli muuttuu. Vai oletteko te kolmikymppiset vielä samaa mieltä kuin parikymppisinä asioista? Näin nelikymppisenä sitä on huomannut että ei kannata olla ehdoton, tyyliin Lissu23: mä en sit koskaa hanki mitää lapsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kysyttävää. Minulle kävi samoin. "Vauva" on jo 23v ja yhä rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan. Enempää en sitten tehnyt, mutta en edes halua ajatella, millaista elämäni nyt mahtaisi olla, jos näin ei olisi käynyt. Ehkä minulla menisi ihan hyvin, mutta silti en haluaisi tätä kokemusta vaihtaa mihinkään.

Kiitos kokemuksestasi, samat fiilikset täällä. En tiedä, innostummeko vielä sisaruksen tekoon, onneksi on edes tämä yksi. =)

-ap-

Mäkin olin jo varma, etten haluaisi lapsia, mutta nyt mulla onkin jo kaksi eli sisarus tuli tehtyä. Olin 28-vuotias, kun sain esikoiseni ja toinen tuli pienellä ikäerolla. Tulin niin ikään vahingossa raskaaksi kondomiehkäisyn petettyä. Elämäntilanteeni oli kuitenkin suotuisa lapselle, oli pitkään kestänyt parisuhde, koulutus käyty, työpaikka ja lisäksi mies oli meillä se, joka toivoi lapsia. En kyennyt ajattelemaankaan aborttia, vaikka en alunperin toivonutkaan lapsia. Jotenkin se rakkaus siihen syntymättömään lapseen syttyi nopeasti ja ajatus siitä luopumisesta järjettömältä. Toinen lapsi sai alkunsa vähän sellaisessa jahkailuvaiheessa, että synnytyksestä oli vähän aikaa ja ehkäisy ei ollut käytössä, mutta silti välillä tuli epäröityä haluaisiko edes toista lasta. Noh, raskausuutisia tuli nopeammin kuin uskalsi odottaa. Niin sitä rakastui siihenkin lapseen heti, kun oli mahassa kasvamassa. Mutta nyt tuo kuopus on lähes 1v. ja en todellakaan enää mieti, että josko vielä lisää lapsia. Ehkäisy on käytössä ja mies kyllä välillä puhuu kolmannesta ja jopa neljännestä, mutta enää en lämpene moiselle. Minusta tuntuu, että elämäni lapset ovat tässä. Kukaan ei niin sanotusti puutu enää.

[/quote]Eli sinun ansiostasi nämä myhäilijät saavat vain lisää vettä myllyynsä?

”Kyllä se mieli vielä muuttuu, kuten X:nkin kohdalla...”[/quote]

Mielestäni nämä myhäilijät saisivat tunkea möläytyksensä hanuriinsa ja miettiä, mitä puhuvat. Kenenkään ei ole pakko lisääntyä, vaikka he ovatkin sen tehneet. Valintojen maailma ja mielipide saattaa muuttua toiseenkin suuntaan.

-ap-

Vierailija kirjoitti:

Eli mieli muuttui n. 30-vuotiaana. Ei kovin yllättävää.

Ei varmasti. Ja toisaalta otin ison riskin, että lähdin yrittämään omaa vauvaa niin vahvasta vastustuksesta huolimatta. Onneksi en kadu.

-ap-

Saitko synnytysorgasmin?

Vierailija kirjoitti:

Saitko synnytysorgasmin?

Omg, onko sellaisiakin olemassa? Ei kyllä valitettavasti tullut ihan niin nautinnollista fiilistä! =D

-ap-