Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kiintymyssuhdeteoria ja lapsen luonne

Vierailija
21.10.2018 |

Kiintymyssuhdeteoria on ilmeisesti yleisesti aika hyväksytty, mutta itse vähän ihmettelen, miksi se on niin absoluuttisesti purematta nielty. Luulisi, että lapsen perus temperamentti vaikuttaa aika paljon asioihin? Onko sitä otettu huomioon ollenkaan? Miksi kaikki lapset käyttäytyisivät ns. erotestissä saman kaavan mukaan, mistä voisi sitten päätellä jotakin? Siis voihan lapsen käyttäytymisestä ko. tilanteessa sanoa, että tuo näyttää nyt siltä että tässä on kyse välttelevästä kiintymyssuhteesta (teorian mukaan) mutta perustuuko se teoria oikeasti faktoihin, ollen oikeasti luotettava?
Itsellä ei mitään ongelmia sinänsä eikä todettu kiintymyssuhdehäiriöitä lapsella, mietin vaan, kun lapsi on aina ollut tosi ulospäin suuntautunut ja rohkea luonteeltaan. En muista tilannetta, että hän olisi erityisesti itkenyt äidin perään, vaikka positiivisesti ja luottavaisesti vaikuttaa suhtautuvan.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No toki asiaa on tutkittu ja testattu eikä joku vain kesken pas kalla istumisen miettinyt että "keksinpä tällaisen teorian"ja sitten kaikki vain uskovat sen.

Vierailija
2/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No toki asiaa on tutkittu ja testattu eikä joku vain kesken pas kalla istumisen miettinyt että "keksinpä tällaisen teorian"ja sitten kaikki vain uskovat sen.

On tutkittu ja todettu juuri se, että  lapsen temperamentti vaikuttaa huomattavasti käyttäytymiseen, samoin se, millaisiin tilanteisiin on tottunut. Tuskin kukaan enää pitää vierastilannetestiä luotettavana tapana arvioida kiintymyssuhdetta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

No niin tullaan sitten itse asiaan, kun tälläinen häiriö todetaan, niin kummankin vanhemman osuus pitäisi huomioida, kun kyseessä on vaikka äiti joka on vieroitanut lapsen isästään, niin eiköhän se äidin osuus pitäisi olla selvä tämän ongelman kanssa. Kumma kyllä ketään ei näytä edelleenkään kiinnostavan oikeasti se lapsen paras, vaan enimmäkseen asiat sujuvat äidin sanaa kuunnellen. No ei tarvitse ihmetellä miksi nuorilla taas on niin paljon mielenterveys ongelma ja lisää on luvassa.

Vierailija
4/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki asiaa on tutkittu ja testattu eikä joku vain kesken pas kalla istumisen miettinyt että "keksinpä tällaisen teorian"ja sitten kaikki vain uskovat sen.

On tutkittu ja todettu juuri se, että  lapsen temperamentti vaikuttaa huomattavasti käyttäytymiseen, samoin se, millaisiin tilanteisiin on tottunut. Tuskin kukaan enää pitää vierastilannetestiä luotettavana tapana arvioida kiintymyssuhdetta. 

Tätä juuri tarkoitin. Tein aloituksen, kun toisessa ketjussa joku psykaa kertomansa mukaan opiskeleva sanoi tätä teoriaa pidettävän yhä pätevänä.

Minulla lapsi esim. juoksi järveen heti ensimmäisen kerran kun näki järven. Tilanteen uutuus ei mitenkään saanut epäröimään tilanteen turvallisuutta. Toisiin ihmisiin on suhtautunut myös kiinnostuneesti ja välittömästi, ilman ujoutta. Jonkinmoinen vierastuskausi taisi olla vauvana, mutta ei sellainen että olisi aiheuttanut mitään merkittäviä hankaluuksia. Olen sitä mieltä, että lapsella aivoissa dopamiinin virtaus runsasta, mikä aiheuttaa rämäpäisen luonteen. Ap

Vierailija
5/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on ollut tässä viime vuodet käynnissä pieni empiirinen testi, otoksena kolme lasta, kaikki samaa sukupuolta ja hoidettu oikein nykymuodin mukaisesti kantoliinassa tissi suussa.

Yksi on vierastanut aivan jumalattomasti, kaksi hyvin vähän.

Vierailija
6/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

No toki asiaa on tutkittu ja testattu eikä joku vain kesken pas kalla istumisen miettinyt että "keksinpä tällaisen teorian"ja sitten kaikki vain uskovat sen.

Eikös esimerkiksi nature vs. nurture, molemmat vaikuttaa n. 50% ole sellainen teoria, johon aika varauksetta uskottiin vailla mitään pohjaa, kunnes se osoitettiin valheelliseksi. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole kai koskaan potenut koti-ikävää, edes alle kouluikäisenä kun olen saattanut luuhata päiväkausia sukulaisilla hoidossa. Toisaalta minulla on ollut aina hyvin etäiset välit vanhempiini, ja ajattelin lapsena ettei aikuisiin ylipäätään voi luottaa. Nyt aikuisena kärsin ahdistuneisuushäiriöstä. Tuntuu että jonkinlainen perusturvallisuus on jäänyt jossain vaiheessa muodostumatta. Asia on kuitenkin sellainen, että hyvin vaikea ottaa puheeksi vaikka haluaisinkin kysyä vanhemmiltani tarkemmin millainen varhaislapsuuteni oli. 

Vierailija
8/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
21.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No toki asiaa on tutkittu ja testattu eikä joku vain kesken pas kalla istumisen miettinyt että "keksinpä tällaisen teorian"ja sitten kaikki vain uskovat sen.

Eikös esimerkiksi nature vs. nurture, molemmat vaikuttaa n. 50% ole sellainen teoria, johon aika varauksetta uskottiin vailla mitään pohjaa, kunnes se osoitettiin valheelliseksi. Ap

Tuossahan on kysymys täsmälleen siitä, mitä asiaa halutaan tutkia. Toisissa asioissa geenit vaikuttavat enemmän, toisissa ympäristö. Ja sitten ovat erikseen ne ominaisuudet, joissa vaaditaan sekä genetiikkaa että ympäristöä, kuten nerous tai psykopatia.