Lue keskustelun säännöt.
Minä olen jatkuvien kieltojen ja kurin ja suuren rakkauden-kasvatuksen kannalla.
07.05.2006 |
Miksi?
Koska kaikki ne ihmiset (aikaisemmin vauvat ja lapset) osaavat ottaa toiset huomioon, tuntea aitoa välittämistä ja empatiaa, olla kohteliaita, jotka ovat tällaisen kasvatuksen saaneet. Muut vähemmän.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran muistan kun joku äiti kertoi, ettei koskaan kiellä eikä kannusta lapsiaan. Se oli hänen kasvatusmetodinsa, mutta en voi käsittää kuinka sillä tavalla edes oikeasti voi elää? Eihän lapsi voi mitenkään tietää kuinka kuuluu käyttäytyä ja toimia ellei kukaan anna mitään palautetta hänelle.
Itsestä välillä tuntuu, ettei enää viitsisi kieltää kun sitä saa tehdä niin usein. Joutuu oikein muistuttamaan itseään johdonmukaisuudesta ja siitä ettei lapsi oikeasti kielloista kärsi. Etenkin nyt kun poika on tykästynyt isään ihan hirveästi, tuntuu välillä siltä että en voi taas kieltää häntä, jospa hän kohta ei pidä minusta enää ollenkaan... Mitenkähän sitä saisi aina ajateltua nämä jutut järjellä eikä tunteella?