Amiksen opet kertovat Lähihoitajakoulutukseen tuupataan ihmisiä, joita ei uskalla lähettää työharjoitteluun. Vartijoiksi opiskelee kuumakalleja, jotka eivät sovi alalle. Hoitotyön opettaja sanoo: ”Meille voi kävellä sisään kuka tahansa.”
Joo. Haluan puhua.”
”Mielellään.”
”Ehdottomasti.”
”Tästä minulla onkin paljon sanottavaa.”
Vietin päiviä soitellen ammattioppilaitosten opettajille. Kysyin, haluaisivatko he kertoa, millaista on ammattikoulujen arkipäivä ja mitkä asiat heitä huolettavat.
Koulutusta on uudistettu vuoden alussa, ja tuntimäärien vähentäminen on ollut ahkerasti uutisissa. Siksi kiinnostaa, mitä opettajat ajattelevat.
Kahta lukuun ottamatta kaikki halusivat puhua aiheesta. Opettajat avautuvat mielellään, kunhan ensin sovitaan yhdestä asiasta.
”Eihän minua varmasti tunnista jutusta? Eikä kouluakaan? Meillä on johto vähän sellaista, että jos koulusta sanoo poikkipuolisen sanan, se voi olla irtisanomisperuste.”
Tätä juttua varten on haastateltu kahtatoista opettajaa. He saavat poikkeuksellisesti puhua nimettöminä, sillä tarkoitus ei ole leimata kouluja tai opiskelijoita eikä aiheuttaa hankaluuksia opettajille.
Opettajilla on aika paljon poikkipuolista sanottavaa.
Eniten huolissaan tuntuvat olevan hoitotyön opettajat, siis tulevia lähihoitajia kouluttavat. Heidän pitäisi vastata siitä, että lasten, vanhusten ja vammaisten hoitajat päiväkodeissa, hoivakodeissa, kotihoidossa ja vuodeosastoilla osaavat vaihtaa vaipat, pestä, opastaa ja antaa oikean määrän oikeaa lääkettä.
”Kyllähän se vaippojen vaihto varmaan onnistuu, mutta noista muista asioista en ole kaikkien kohdalla ollenkaan varma”, sanoo yksi opettajista.
Syitä on monia, mutta useimmiten on kyse siitä, että opiskelija ei ole oppinut perusasioita, jotka olisi hallittava ennen työpaikalle lähtemistä. Vuodeosastolla tai vanhusten kotihoidossa ei oikein voi toimia, ellei osaa laskea oikein lääkkeiden annostelua.
”En voi lähettää työpaikalle ihmistä, joka ei ymmärrä, miksi ja missä tilanteissa insuliinia annetaan, vaikka sitä on koulussa sata kertaa jankattu.”
Opettajien mukaan lähihoitajakoulutuksessa on yhä enemmän opiskelijoita, joilla on isojakin oppimisvaikeuksia ja heikot pohjatiedot peruskoulusta. Jos kertotaulussa on vaikeuksia, jää helposti jumiin lääkelaskuissa.
Kommentit (321)
Soveltuvuuskokeet varmaan toimivat jos niissä todella mitataan ammatissa tarvittavia asioita. Sairaanhoitajilla oli ainakin muutama vuosi sitten soveltuvuuskokeet, mutta en oikein ymmärrä miten siinä mitatut asiat korreloivat ammatin vaatimusten kanssa. Kysytyt asiat mittasivat lähinnä klassista älykkyyttä ja nopeutta, lyhyessä ryhmäkeskustelussa nyt kuka vaan pystyy esittämään mitä haluaa sen kymmenen minuuttia. Itse selvitin nuo kokeet kirkkaasti vaikka en koe olevani varsinaisesti omalla alallani enkä pidä ryhmätyöskentelystä mutta tunnen muutamia kokeneita ja fiksuja nuoria lähihoitajia jotka eivät ole päässeet opiskelemaan sairaanhoitajaksi vaikka varmasti olisivat todella hyviä akuuttihoitotyössäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kun kuka tahansa voi valmistua lähihoitajaksi ja sitten vanhukset on näiden armoilla. Miettikää nyt, ihan järkyttävää.
Ja varsinkin jotkut muistisairaat.. jos heitä kohdellaan huonosti eikä omaisetkaan saa koskaan tietää. Ihan hirveetä.
Dementiaan ei ole hoitoa. Se on vain ruokkimista ja hygieniasta huolehtimista, valitettavasti. Siinä ei tarvita lääkelaskuja eikä galenosta.
Pitää ne lääkkeet osata jakaa oikein sille muistisairaallekin!
Ja kyllä muistsairas huomaa, jos olet töykeä.
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun koulutuksesta leikataan. Hallitus voi katsoa peiliin.
Kaikista ei ole hoitoalalle. Se on kutsumustyötä. Esim. minusta ei siihen olisi, vaikka olen ihan ok ihminen, luku-ja laskutaitoinenkin :D Se vaatii tietynlaista luonnetta.
Ei todellakaan ole kutsumustyötä. Voitaisiinko lopettaa käyttämästä tuollaisia 1800-luvun aikansa eläneitä sanoja? Tuolla alentuvalla kutsumushöpinällä oikeutetaan aliresurssointi, lyhyet tauot ja ainainen kiire. t. sh
Olen sairaanhoitajaopiskelija enkä ole tyytyväinen opetuksen laatuun. Meidän koulu on kyllä todella kiva ja opettajat ammattitaitoisia ja mahtavia ihmisiä, mutta kyllä koulutus suoraan sanottuna k u s e e ja pahasti!
Verkko-opintoja on todella paljon päivätoteutuksessakin. Se on sinänsä ihan ok ja luo mukavasti joustavuutta opiskeluun. Toisaalta tuntuu, että välillä on juuri ne tärkeimmät ja vaikeimmat asiat verkossa, kun taas läsnäolotunneilla on vähän semmosta liiba laabaa suoraan sanottuna... Eli menevät väärin päin. Juuri toisin päin pitäisi olla.
Ryhmätehtäviä ja projekteja on aivan älyttömästi eikä niistä nyt hirveästi opi mitään. Ryhmätyötaidot on kyllä jo täysin hallinnassa tässä vaiheessa, joten eipä noista sisällöllisesti hirveästi saa mitään irti.
Käytäntöä opetetaan aivan liian vähän koulussa. Tyyliin kerran saat pistää kaveria ja se on siinä. Mielestäni pitäisi opettaa paljon enemmän pistämistä siellä _koulussa_. Mua jotenkin inhottaa mennä harkkaan todella vähillä käytännöntaidoilla. Olisi paljon kivempaa mennä harkkaan osaavampana, saisi paljon enemmän irti! Kanylointiakin joissain kouluissa saa harjoitella ainoastaan tekokäteen? Eikö se nyt olisi parempi, että kanylointaisiin koulussa monta kertaa ennen harkkaan menoa? Ei ole kovin kivaa tehdä elämänsä ensimmäistä kanylointia potilaalle, jota muutenkin jännittää... Ja joka paikassa ei harjoittelijat edes saa kanyloida! Eli onko asiat tarkoitus opiskella vasta työelämässä? En ymmärrä ollenkaan.
Käytäntöä pitäisi olla paljon enemmän siellä itse koulussa. Harjoittelupaikkoihin olisi paljon kivempaa mennä "valmiimpana" koska niistä saisi noin paljon enemmän irti ja se olisi varmasti harkkapaikan ohjaajallekin kiva asia että opiskelija osaa jo aika mukavasti kädentaitoja.... Koulut on sysänny käytännön opetuksen harkkapaikoille.
Miksi näin? Ja kyllä, asiasta ON ANNETTU palautetta paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi elämänkoululaiset on pilannut koko lähihoitaja- ammattinimikkeen maineen. Ei ennen ollu tollasta. Miksi noin tärkeä ammatti on PILATTU suoraan sanottuna? Ikäihmisiä ja lapsia saa hoitaa ihan kuka tahansa???? Oikeesti järkyttävää!!!! Tuo ammattihan on itsessään TODELLA tärkeä ammatti, mutta sitä ei tosiaankaan voi tehdä tai opiskella kuka tahansa!!!!!
Luulisi nyt herranjestas, että hoitoalalla olisi aina soveltuvuus kaiken A ja O, mutta ei näköjään lähäreillä!
Eihän lasten tai vanhustehoito ole kuin yksinkertaisinta hoitotyötä. Siinä riittää että lähäri muistaa tulla töihin. Ei sinne mitään ruudinkeksijöitä tarvita. Paras on vahva ja tyhmä. Vahva jaksaa ja tyhmä viitsii.
No etpä sitten tunne ko aloja.
Vierailija kirjoitti:
Lähärin homma on paskatyö jossa ei oikeasti tarvitse osata mitään. Tärkeämpää on tylsän fyysisen rutiinityön sieto. Niillä lääkelaskuilla ei oikeasti ole mitään väliä. Lähäriksi kelpaa kun osaa kirjoittaa nimensä työsopimukseen.
Samaa mieltä. Erittäin harva normaaliälyinen hakeutuu lähäriksi, eikä juuri enempää sairaanhoitajaksi.
Btw, ei sitä nimeäkään niin just tartte osata kirjoittaa. Kyllä siihen apua saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä varmaan hoitoalakin on sen verran muuttunut, että enää alalla ei taida pärjätä ne "sisar hento valkoiset" empaattiset hoitajat. Jos on ikinä pärjännytkään?
Eivät ole pärjänneet, eivätkä pärjää nytkään. Tai empaattiset toki, mutta myös paksunahkaiset ja niin tasapainoiset, että eivät jää sinne emppis-symppikseen rypemään. Hoitoala on aina ollut rajua ja vaatinut kovaa luonnetta ja vaatii sitä edelleen. On tehtäviä, missä herkemmätkin pärjäävät, mutta aina on ollut ja aina on oleva niitä hoitajia, jotka ovat päivittäin vastakkain hyvin ikävien, kurjien ja rankkojen asioiden kanssa ja ei siellä ole ikinä ollut henkisesti hennoilla ihmisillä ollut sijaa. Ennen vain esittivät sisar hento valkoista mennessään lauantai-iltaisin tansseihin, koska sillä tavalla iski paremmin miehiä. Nykyisin ei enää viitsitä valehdella kumppaniehdokkaille.
Nyt en ymmärtänyt! Olen sh ja vanhanaikaisen koulutuksen saanut ja myöhemmin erikoistunut. Tuolloin oli myös soveltuvuuskokeet ja olin myös ylioppilas. Mitä tuo ”sisar hento valkoinen” höpinä tarkoittaa?
Vaikka meillä olikin soveltuvuuskokeet, olimme hyvin erilaisia persoonia. Osa lähti heti akuutteihin ”koviin ” paikkoihin, osa jotain muuta ominaisuutta vaativaan työhön. Tuonaikainen hyvä koulutus valmisti erittäin hyvin työelämään.
Juuri sitä, että koskaan hoitotyössä eivät ole henkisesti "hennot" pärjänneet. Toki on olemassa henkisesti helpompia paikkoja ja oli ennenkin, mutta ennenkin työ oli rankkaa, eikä mitään potilaiden symppaamista ja heille lehden lukua/heidän puolestaan kirjeiden kirjoittelua kuten joissain entisajan elokuvissa asia esitettiin.
Itse asiassa esimerkiksi kunnankätilön tai terveyssisaren vastuu oli hirveä ja todella paljon tuli kaikkea hirveän kurjaa nenän eteen. Eivätkä sairralat sopineet sen paremmin heikkohermoisille. Sen sijaan olen monelta kokeneelta hoitajalta kuullut, kuinka sensuroivat toimenkuvaansa, kun miehiä lähtivät metsästämään. Olisivat pojat heidän näkemyksensä mukaan juosseet karkuun, jos olisivat oikeasti tienneet esim. kirurgisen sairaanhoitajan työnkuvan.
Empatia on hoitajalle tärkeä taito, vielä tärkeämpi on omien rajojen ylläpito ja teflon. Ihan liikaa sairaaloissa on entisiä hoitajia (ja lääkäreitä), jotka ovat juoneet itsensä rikki, kun eivät ole pystyneet ilman alkoholia irtautumaan siitä tunnekuormasta ja stressistä, joka työssä tulee.
Vierailija kirjoitti:
Eikä kritiikki nyt siis koske vain lähihoitajia vaan myös esim. sähkömiehiä, putkimiehiä, kirvesmiehiä, autonasentajia.... jos sähkömies tekee hengenvaaralliset kytkennät tai autonasentaja korjaa bussin jarrut päin peetä niin ruumiita tulee silloinkin. Ylehän tästä myös uutisoi viime keväänä. Kouluissa.lähiopetustunnit on laksettu minimiin, esim. muutama viikkotunti. Opiskelijat opiskelevat itsenäisesti, tekevät.(täysin turhia) ryhmätöitä.ja projekteja ja menevät yriryksiin ja laitoksiin harjoittelemaan asioita aivan nollaosaamisella. Kuka yrittäjä nyt ehtii opettaa opiskelijaa aivan perusasioissa? Kenenkähän aivopieru tämä uudostus on ollut? Kyllä perusasiat pitää olla hallussa, kun harjoitteluun mennään! Niin ja opettajia painostetaan päästämään kaikki surkeimmatkin läpi, koska koulu saa rahoituksensa suoritettujen tutkintojen määrän mukaan. Potkut tulee, jos tähän ei suostu.
Mun yrityksessä oli yks tämmöinen uuno harjoittelussa. Oikeastaan kaikki oli ala-arvoisesti suoritettu ja tämän arvion kerroin opettajalle ja sanoin, että tää tyyppi on täysin väärällä alalla ja asenne on ihan väärä. "No jos päästetään ykkösellä läpi niin saadaan sille paperit, se kuitenkin oli töissä joka päivä" oli opettajan vastaus.
Olen toiminut työelämässä ottaen lähihoitajien näyttöjä vastaan sekä myöhemmin ammatillisena opettajana opettanut lähihoitajia.
Jaan kyllä artikkelin ison huolen.
Itse olen hylännyt kaksi työelämän näyttöä sekä keskeyttänyt yhden. Yhtä opiskelijaa en ottanut edes aloittamaan näyttöä, kun ei saanut ajoissa minkäänlaista järkevää näyttösuunnitelma paperille.
Eräältä opettamaltani opiskelijalta kysyin, minkälaisena hoitajana itsensä näkee kun käytös koulussa oli tyrmistyttävän kamalaa. "Vi**umaisena hoitajana" vastasi tämä kakskymppinen opintojensa puolessa välissä.
Ei saisi yleistää, mutta huoleni on kyllä suuri.
Ja ei, en enää opeta lähihoitajia.
Mun näppituntuma on, että aikuispuolella on ihan kelpoa porukkaa. Joukossa on paljon fiksujakin ihmisiä, joilla on kirves mennyt kiveen vaikeammin työllistävällä alalla ja haluavat nopean ratkaisun varmalla työpaikalla. Sen sijaan teinipuolelle ihmettelen välillä hakijoita. Miksi sinne hakeutuu kaikki häiriköt?
Lähihoitajan työ ei ole rakettitiedettä. Se on työtä, jota tehdään sairaanhoitajia enemmän juuri niiden puolustuskyvyttömimpien kanssa: vanhukset ja pienet lapset. Sinne hakeutuvilta ihmisiltä pitäisi vaatia erityisesti tasapainoista ja vahvaa luonnetta, hyväluonteisuutta ja korkeaa moraalia sen suhteen, miten toisia ihmisiä kohdellaan ja millaisena sen avuttomankin yksilön näkee. Se ei ole paikka ihmisille, joiden elämä on yhtä ongelmaa ja taustat traumaattiset.
Vierailija kirjoitti:
Siis järkyttävää kuulla, että opettajat päästävät kursseja läpi, vaikka opiskelija ei osaa asioita. Noin ei pitäisi missään nimessä tapahtua eikä opettaja saisi noin toimia.
Ei pitäisi ei, mutta jos et päästä, joudut puhutteluun. Ja koulutuspäällikkö pästää lopulta läpi kuitenkin koska pitäähän opiskelijan valmistua (ja oppilaitoksen saada rahaa!!).
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon, muttakaa vain systeemiä! Me kokeneet, hyvät ja järkevät hoitajat voimmekin poistua työkuvioista, sillä influenssarokotuspakon vuoksi emme voi jatkaakaan alalla!
Rokotekammoiset saavatkin suksia muualle terveydenhuoltoalalta. Oikein toimittu.
Mun luokalla lähihoitajakoulussa oli eräs tyttö, joka nukkui tosi usein tunneilla. Saattoi välillä tulla tunnille miten sattui, että saapui sinne vasta iltapäivällä ja oli muutenkin aivan sekaisin kuin seinäkello. Joskus se oli hypännyt väärällä asemalla pois junastakin. Kokeissa ei osannut mitään, sitten kävi uusintojen kautta ja opetteli niihin koekysymykset. Sillain selvisi kokeet lävitse. Kehuskeli kokeilleensa huumeita yms. Siitä kyllä opettajille mainittiin, mutta yllättäen se tyttö koulustamme valmistui kuitenkin, eikä lentänyt pihalle. Erikoinen tapaus oli ja tosiaan lapsiin ja nuoriin suuntautui. Että kieltämättä monenlaista huithapelia sitä valmistuu lähihoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähärin homma on paskatyö jossa ei oikeasti tarvitse osata mitään. Tärkeämpää on tylsän fyysisen rutiinityön sieto. Niillä lääkelaskuilla ei oikeasti ole mitään väliä. Lähäriksi kelpaa kun osaa kirjoittaa nimensä työsopimukseen.
Miten joku edes kehtaa kirjoittaa näin :(
Totta, oli todella ilkeästi ja tietämättömästi kirjoitettu. En ole itse lähihoitaja. Olen vieraillut tehostetussa palveluasumisessa sekä joidenkin vanhusten kodeissa, joissa käy kotihoito ja olen nähnyt, mihin tilanteisiin nämä työntekijät voivat joutua. Kaikki ei ole vain rutiinityötä, vaan tarvitaan paljon myös ongelmanratkaisutaitoja, ihmissuhdetaitoja sekä kokemuksen tuomaa hiljaista tietoa esimerkiksi erilaisista sairauksista ja muista oireista.
Ihanaa, että jotkut puolustavat lähihoitajia. En ole itsekään lähihoitaja, mutta satun myös oleaan hiukan selvillä heidän työstään. Siinä tulee vastaan yllättäviä tilanteita ja saatavilla ei esimerkiksi iltaisin ole sairaanhoitajia tai lääkäriä, paitsi tietysti sitten päivystyksen kautta. Nimenomaan niitä ongelmanratkaisutaitoja sekä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja tarvitaan ehdottomasti.
Arvostan kovasti lähihoitajan työtä ja arvostan kaikkia muitakin duuneja. Kaikki eivät voi olla kirurgeja ja meitä kaikkia täällä tarvitaan.
Hui, enpä anna jonkun valelähärin itteeni sitten hoitaa!
Kouluhan saa rahaa valmistuneista opiskelijoista joten kaikki pyylätään läpi oli mikä oli.
Vierailija kirjoitti:
Kouluhan saa rahaa valmistuneista opiskelijoista joten kaikki pyylätään läpi oli mikä oli.
Näin se menee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää kun kuka tahansa voi valmistua lähihoitajaksi ja sitten vanhukset on näiden armoilla. Miettikää nyt, ihan järkyttävää.
Ja varsinkin jotkut muistisairaat.. jos heitä kohdellaan huonosti eikä omaisetkaan saa koskaan tietää. Ihan hirveetä.
Dementiaan ei ole hoitoa. Se on vain ruokkimista ja hygieniasta huolehtimista, valitettavasti. Siinä ei tarvita lääkelaskuja eikä galenosta.
Muistisairaskin tarvitsee lääkkeensä. Suun kautta, nenään, korvaan, peräsuoleen emättimeen, ihon alle lihakseen. Mittaukset, katetroinnit, tarkkailu, raportointi. Lähihoitaja ne tekee ja ne on tehtävä oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä varmaan hoitoalakin on sen verran muuttunut, että enää alalla ei taida pärjätä ne "sisar hento valkoiset" empaattiset hoitajat. Jos on ikinä pärjännytkään?
Eivät ole pärjänneet, eivätkä pärjää nytkään. Tai empaattiset toki, mutta myös paksunahkaiset ja niin tasapainoiset, että eivät jää sinne emppis-symppikseen rypemään. Hoitoala on aina ollut rajua ja vaatinut kovaa luonnetta ja vaatii sitä edelleen. On tehtäviä, missä herkemmätkin pärjäävät, mutta aina on ollut ja aina on oleva niitä hoitajia, jotka ovat päivittäin vastakkain hyvin ikävien, kurjien ja rankkojen asioiden kanssa ja ei siellä ole ikinä ollut henkisesti hennoilla ihmisillä ollut sijaa. Ennen vain esittivät sisar hento valkoista mennessään lauantai-iltaisin tansseihin, koska sillä tavalla iski paremmin miehiä. Nykyisin ei enää viitsitä valehdella kumppaniehdokkaille.
Nyt en ymmärtänyt! Olen sh ja vanhanaikaisen koulutuksen saanut ja myöhemmin erikoistunut. Tuolloin oli myös soveltuvuuskokeet ja olin myös ylioppilas. Mitä tuo ”sisar hento valkoinen” höpinä tarkoittaa?
Vaikka meillä olikin soveltuvuuskokeet, olimme hyvin erilaisia persoonia. Osa lähti heti akuutteihin ”koviin ” paikkoihin, osa jotain muuta ominaisuutta vaativaan työhön. Tuonaikainen hyvä koulutus valmisti erittäin hyvin työelämään.Juuri sitä, että koskaan hoitotyössä eivät ole henkisesti "hennot" pärjänneet. Toki on olemassa henkisesti helpompia paikkoja ja oli ennenkin, mutta ennenkin työ oli rankkaa, eikä mitään potilaiden symppaamista ja heille lehden lukua/heidän puolestaan kirjeiden kirjoittelua kuten joissain entisajan elokuvissa asia esitettiin.
Itse asiassa esimerkiksi kunnankätilön tai terveyssisaren vastuu oli hirveä ja todella paljon tuli kaikkea hirveän kurjaa nenän eteen. Eivätkä sairralat sopineet sen paremmin heikkohermoisille. Sen sijaan olen monelta kokeneelta hoitajalta kuullut, kuinka sensuroivat toimenkuvaansa, kun miehiä lähtivät metsästämään. Olisivat pojat heidän näkemyksensä mukaan juosseet karkuun, jos olisivat oikeasti tienneet esim. kirurgisen sairaanhoitajan työnkuvan.
Empatia on hoitajalle tärkeä taito, vielä tärkeämpi on omien rajojen ylläpito ja teflon. Ihan liikaa sairaaloissa on entisiä hoitajia (ja lääkäreitä), jotka ovat juoneet itsensä rikki, kun eivät ole pystyneet ilman alkoholia irtautumaan siitä tunnekuormasta ja stressistä, joka työssä tulee.
Juuri noilla soveltuvuuskokeillahan seulottiin liian ”herkät” pois. Esim omalta kurssiltani ei kukaan keskeyttänyt, joku jatkoi opintojaan yliopiston puolelle, joku hakeutui lääkikseen.
En kyllä koskaan ole salannut ammattiani, en edes silloin kun oli kumppanin hakemisvaihe.
Ja tiedätkö, olin jossain urani vaiheessa silmäosastollakin ja olen kirjoittanut potilaan sanelusta kirjeenkin ja lehtiäkin olen lukenut. Tehtävät riippuvat aina niin työpaikasta.
Tuo rajojen pitäminen on osa ammatillista osaamista ja sitä ainakin aiemmin opetettiinkin. En tuota sinun ”tefloniasi” ymmärrä. Omassa tuttavapiirissäni ei ole yhtään alkoholisti-sairaanhoitajaa. Rankoissa paikoissa ja henkisesti raskailla aloilla työnantajan velvollisuus on järjestää työntekijöille työnohjausta joko ryhmässä tai erikseen.
Lähitunteja on leikattu siten että niitä voi olla 1-1,5h päivässä ja ei koulua joka päivä. Sitten oletetaan itseopiskelua loppuajalle. Itseopiskelu kun ei nappaa niin kavereilta voi kopioida vastauksia. Monesti kursseista on opettajien pakko johdon painostuksesta päästää läpi vaikkei olisi opiskellut läheskään kaikkea tarvittavaa - opettajat ovat tässä kovilla kun eivät haluaisi päästää läpi, mutta potkut tulee jos et saa opiskelijoita valmistumaan. Koita siinä sitten kun kurssilla on tunteja 4 entisen reilun 20 sijaan? Ei ole opettajien vaan systeemin vika. Kouluja kannustetaan tutkintojen määrään, ei riittävään osaamiseen. Lähitunneista on leikattu siten että opiskelijoille ei synny edes perusrutiinia siitä että koulussa, ja myöhemmin töissä, on pakko olla, ajallaan. Tietysti aina on hyviä oppilaita jotka luonnostaan hallitsee nämä jutut, mutta iso osa putoaa kuoppaan kun ei vaadita enää ja läpi pääsee sieltä missä aita on matalin.
Eikä koske vain näitä paria alaa, leikkauksia on tehty läpi linjan kaikilta amis-aloilta. Työpaikat eivät enää huoli harjoitteluihin ja opiskelijat itsekin ihmettelevät kun ei ole riittävästi koulua. Uskomatonta että päättäjät on päästäneet tilanteen tähän pisteeseen - eikä taida olla yhtään oikeasti asiasta kiinnostunutta puoluetta jota äänestämällä voisi tilanteen muuttaa. Todella sääli suomalaisen osaamisen kannalta - ja näiden päättäjien typerien päätösten vuoksi kelkasta pudonneiden nuorien.