Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tilanteessani?
20.10.2018 |
Olen naimisissa ja meillä on pieni lapsi.
Lähdin jatkamaan opintoja äitiysvapaan päätteeksi, ja koulu on toisella paikkakunnalla. Lähiopetustunteja ei ole kuin muutamia viikossa, joten olen toisinaan pari yötä pois kotoa, mutta opinnot vievät kuitenkin saman verran aikaa kuin vaikka työ.
Heti kun mies kuuli, että sain palautettua opiskeluoikeuden vanhaan kouluuni, niin jotain muuttui. Hän alkoi tiuskia minulle enemmän, mutta hämmentävintä oli, että hän alkoi heti työstämään lastenhuonetta yhdestä huoneesta, jossa olivat kaikki työtarpeeni eli mappini, opintoihin liittyvät tarvikkeet, taidetarvikkeet, läppärit ja pöytäkoneet sekä kamerat. Miehelle oli päivänselvää, että lapsi saa nyt leikkihuoneen. Lopputuloksena minulla ei siis ole työpöytää, vaan joudun tekemään kaiken keittiön pöydän ääressä ja tavaroilleni ei ole mitään säällistä paikkaa. Kaikki tarvittavat ovat muovilaatikoissa sänkyjen ja sohvien alla, ja nytkin kun tulin koulumatkalta takaisin niin lapsi oli levittänyt sen sisällön ympäri asuntoa. Oli todella ihanaa löytää kalliit tussit ilman päitä viljeltynä ympäri asuntoa, ja mies ei ollut vaivautunut korjaamaan niitä talteen. Ehkä eniten ärsyttää se, että olen säännöllisesti nyt siivonnut asunnon lattiasta kattoon ja joka kerta kun palaan takaisin kotiin, niin kaikki on uudelleen samassa pisteessä. Nyt lauantaiaamulla kun heräsin lapsen kanssa seitsemältä kun mies makasi krapulassa vieressäni, aloin ensimmäiseksi ladata koneeseen tiskejä ja painoin pesukoneen päälle, jossa oli åari päivää seisseet pyykit koneessa kun mies ei ollut saanut aikaiseksi.
Ihan oikeasti haluaisin aloittaa vapaani eri tavalla kuin nyt ensimmäiseksi raivaamalla itselleni tilaa kotonamme. Haluaisin keskittyä lapseeni ja ottaa rennosti ilman että ensimmäiseksi joutuu heittelemään roskiin miehen lattioille heittelemiä nuuskapusseja tai raivaamaan tiskipöydän esiin. Mies itse selittää, että on vain lapsen kanssa eikä sen takia ehdi siivota, mutta jokin ei nyt täsmää.
Mitä tekisitte?
Kommentit (32)
Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Nyt löysin parin päivän reissun päätteeksi miehen likaisen takin pyykkitelineen päältä, jossa oli puhtaita ja viikon verran kuivatettuja pyyhkeitä. Makkarin lattialla on nuuskatuokko, joka on värjännyt lattiaan ruskeaa. Keittiön lattia on lapsen tuolin alta aivan tahmea, vessaa ei ole pesty ikuisuuksiin vaikka olen kaksi viikkoa sitten laittanut kaksi vuorokautta tämän kämpän siivoamiseen sen ajan kustannuksella, mitä olisin voinut viettää lapseni kanssa.
En jaksa tätä työleiriä enää hoitaa yksin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä laatikkoako ei voi nostaa ylös, pois lapsen ulottuvilta?
Minkä ikäinen lapsi?
Nuuskapusseja lattialla?
Mitä mies sanoo, kun otat asian puheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Sitä laatikkoako ei voi nostaa ylös, pois lapsen ulottuvilta?
Minkä ikäinen lapsi?Nuuskapusseja lattialla?
Se on sängyn alla, ja sieltä vedetty esiin poissaollessani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoo, kun otat asian puheeksi?
Syyttelee minua, vetoaa väsymykseen ja työstressiin sekä siihen ettei ole tehnyt täällä mitään siitä sotkusta. Olen yrittänyt nyt hyvällä ja pahalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies pyörittää arkea ja sinun pitää saada viikonloppuna ottaa rennosti raskaan opiskelurupeaman jälkeen? Jätät tietenkin sen sian.
Minä varmaan ottaisin lapsen ja muuttaisin sen kanssa sinne opiskelupaikkakunnalle. Lapsi päivähoitoon, jotta saat opiskeltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teillä vain mies käy töissä? Jospa se stressaa miestä. Minkälaisesta työnjaosta ja vastuunjaosta olette sopineet?
Vierailija kirjoitti:
Mies pyörittää arkea ja sinun pitää saada viikonloppuna ottaa rennosti raskaan opiskelurupeaman jälkeen? Jätät tietenkin sen sian.
Ei, vaan olemme molemmat ihan yhtä täystyöllistettyjä. Opiskelu ei ole mitään lomaa tai aikaa hoitaa pari kotihommaa vaan oikeasti vaatii töitä. Minä hoisin taloutta sillä aikaa kun mies kävi töissä, ja nyt kun olen lopettanut piian hommat, niin mies luulee että hoidan edelleen. Noi kaikki kun ovat suurin osa miehen ja lapsen sotkuja, eivät minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele miehen kanssa, joka käyttäytyy kuin päiväkoti-ikäinen. Sinä olet vaimo, et orja.
Kauanko opintosi kestävät? Jaksatko, jos parisuhteesi on noin vastenmielinen?
Muutat leikkihuoneen takaisin työhuoneeksesi ja asennutat oveen lukon. Lapsi voi leikkiä muissa huoneissa.
Huolehtiiko mies lapsesta? Onko lapsella puhtaat vaatteet ja ruokaa?
Missä sinä asut siellä toisella paikkakunnalla? Voitko järjestää itsellesi työpisteen sinne, periaatteella että siellä keskityt opiskeluun, kotona lapseen, mieheen ja kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli teillä vain mies käy töissä? Jospa se stressaa miestä. Minkälaisesta työnjaosta ja vastuunjaosta olette sopineet?
Ollaan sovittu, että mies hoitaa oman osansa ja itse oman osani. Sattumoisin tiedän ettei siellä töissä ole niin raskasta, ettei pystyisi korjaamaan omia sukkiaan takaisin pesukoneeseen tai pitämään järjestystä yllä. Miten te saatte tämän käännettyä minun niskaani? Sitä paitsi itse miehen itsekkyyden takia joudun reissaamaan pari tuntia suunta, joskus kolmekin ja yöpymään majoituspaikoissa pois lapsen lähetyyviltä, kun hän ei yritäkään hakea töitä samalta paikkakunnalta. Ja kyse ei ole riittävyydestä. Miehelle oli itsestäänselvää, että jään hänen paikkakunnalleen mistä en saa töitä, ei ole tukiverkkoja eikä mitään muuta kuin hän ja lapsi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Missä sinä asut siellä toisella paikkakunnalla? Voitko järjestää itsellesi työpisteen sinne, periaatteella että siellä keskityt opiskeluun, kotona lapseen, mieheen ja kotiin.
Ongelma onkin siinä, etten voi. Olisikin, mutta varallisuus ei riitä kahden asunnon ylläpitoon ja se olisi vain hirveä kuluerä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä sinä asut siellä toisella paikkakunnalla? Voitko järjestää itsellesi työpisteen sinne, periaatteella että siellä keskityt opiskeluun, kotona lapseen, mieheen ja kotiin.
Ongelma onkin siinä, etten voi. Olisikin, mutta varallisuus ei riitä kahden asunnon ylläpitoon ja se olisi vain hirveä kuluerä. Ap
Eikä tuo sitä paitsi ratkaise kotona olevaa ongelmaa. Minuthan on tehokkaasti siivottu ulos täältä ja paikkani on näytetty sillä, ettei tavaroilleni ole enää tilaa. Miehellä on työpöytä ja lapsella oma huone, mutta tavarani on ripoteltu joka puolelle. Sen lisäksi jos haluaisin että asunnolla pystyy olemaan, niin joutuisin tekemään tauotta töitä. Ap
Minä järjestäisin arkeni uudelleen. Fiksummin, siten että kaikki meidän perheessä jaksaa sitä.
En ainakaan olettaisi että vaikka itse asun osan viikosta toisella paikkakunnalla niin minulla ainoana on kotona vielä yhteisten tilojen lisäksi oma huone tavaroilleni. Älä jätä tavaroitasi lapsen ulottuville, nosta laatikot ylös vaikka kaappiin tai vie varastoon.
Kotitöistä sun pitää sopia miehen kanssa, siihen on vaikea ulkopuolisena sanoa mitään. Mutta kyllä se vaan niin on että sieltä töistätulevanakin liian usein pitää aloittaa siivoamisella, ruuanlaitolla ja muulla ikävällä ennen kuin pääsee kunnolla aloittamaan vapaa-ajan.
No eikö ole aika selvää mitä nyt pitää tehdä? Joko lemppaat miehen tai tilanteen on muututtava.
Vierailija kirjoitti:
Keskustele miehen kanssa, joka käyttäytyy kuin päiväkoti-ikäinen. Sinä olet vaimo, et orja.
Kauanko opintosi kestävät? Jaksatko, jos parisuhteesi on noin vastenmielinen?
Muutat leikkihuoneen takaisin työhuoneeksesi ja asennutat oveen lukon. Lapsi voi leikkiä muissa huoneissa.
Huolehtiiko mies lapsesta? Onko lapsella puhtaat vaatteet ja ruokaa?
Kun kyselin voisiko lapsi leikkiä olkkarissa niin kuin tähänkin asti, niin mies oli heti että miksi emme pidä kiinni sovitusta ja olen itsekäs enkä ajattele lapsen parasta. Olen kuulemma survomassa heitä johonkin komeroon kun vaadin itselleni jotain kartanoa.. Kieltämättä huvitti tuo kommentti. Opinnot kestäisivät kaksi vuotta. Mies huolehtii lapsesta kyllä, mutta sekin on oletuksella että joku muu tekee pohjan eli järjestelee sukkalaatikot, ostaa vaatteet yms. Ap
Rauhoitu. Kaikki on ihan hyvin. On tärkeää ymmärtää, että muutokset (hyvätkin sellaiset) aiheuttavat alitajuista ahdistusta, joka sitten etsii purkautumistapaa. Muutos usein aiheuttaa kaoottisen siirtymävaiheen. Se on kuitenkin vain väliaikaista, mikäli siitä itsessään ei tee kauheata ongelmaa itselleen. Todennäköisesti miestäsi tiedostamatta pelottaa se, että olet lähdössä taas omien juttujen pariin, toisaalta minusta jotenkin kuulostaa siltä, että hän haluaisikin ottaa oman vastuunsa lapsesta ja osallistua. Vaikeaa vain on antaa toisen ihmisen osallistua omalla tavallaan ja kyvyllään sekä erityisesti antaa aikaa harjoitella tätä osallistumista. Monesti tekisi mieli rynnätä korjaamaan ja kritisoimaan, kun lopputulos ei vielä ole saavuttanut sellaista tasoa, jota itse toiselta toivoisi. Ihmiset ovat hassuja ja haavoittuvia ja yrittävät monesti reagoida uusiin tilanteisiin jollain rajuilla äkkikonsteilla (esim. juuri tuo leikkihuoneen pykääminen), vaikka isot liikkeet aiheuttavat huomattavasti enemmän muutosahdistusta kuin pienet.
Jos voit löytää mitään myönteistä kommentoitavaa miehen tekemisistä, se auttaisi asiaa. Ei kannata tietenkään vetää överiksi. Arvosta pieniä liikkeitä oikeaan suuntaan, niin itsessä kuin toisessa. Tsemppiä.
Hankit työpisteen siihen lastenhuoneeseen, joku lukollinen kaappi ja työpöytä systeemi.
Sovitte arkipäivistä että kun oot lähiopetuksessa mies tekee kotityöt ja kun et oo nii sinä teet ja viikonloppuisin teette yhdessä ja varaatte sen viikonlopun lapsen kanssa olemiseen.
Kannattaa myös keskustella siitä onko miehellä jotain sun opiskelua vastaan ja jos on niin mitä.
Nuuskapusseja ei saa jättää lattialle lapsen ulottuville, ovat myrkyllisiä.
Levittänyt sen eli siis yhden tarvikelaatikon sisällön.. Ap