Sinua pienikokoisempi mies...?

Lyhyet miehet ovat parhaita ja hotteja. Olen pienikokoinen nainen ja harrastan tanssia. Lyhyet miehet ovat usein vikkeliä ja ihanan veitikkamaisia. Isot miehet ovat minun mieleeni kömpelöitä ja jähmeitä.

Ajattele jos aloitus olisi: voisitko seurustella lihavan naisen kanssa.

Saattaisin näyttää amatsonille hintelän miehen vierellä. Jos mies on kunnon kokoa, näytän silloin itse normaalikokoisemmalle. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm parikymppinen ja olen ollut erittäin ihastunut itseäni lyhyempään mieheen. Pituus ei oikeastaan merkkaa juurikaan, mutta itse liian rotevana (vahvat hartiat, leveä rintakehä ja lihaksikkaat reidet) itseäni hintelämpi mies aiheuttaisi epävarmuutta omasta koostani. Luulisin, että osa miehistä tuntee samoin, enemmistö kiinnostusta osoittaneista miehistä on ollut pitkiä, harteikkaita ja stereotypisen maskuliinisia.

Joten kysymys miehille: häiritsisikö teitä suhteessa jos nainen on pidempi?

Ei häiritsisi.

Miehenä sanoisin että tyypillisesti juuri pienikokoisia miehiä kiinnostaa vähän rotevammat amatsonityyppiset naiset. MUTTA, miehet olettavat että nainen ehdottomasti vaatii miehen olevan isompi. Pienet miehet luovuttavat suosiolla.

Tuo saattaa myös olla illuusio, koska nuori ikä. 20+ miehistä suuri osa ujoja lähestymään ketään. Paitsi ne pitkät, harteikkaat, stereotyyppisen maskuliiniset jotka tietävät olevansa naisten mieleen.

tuota kirjoitti:

Saattaisin näyttää amatsonille hintelän miehen vierellä. Jos mies on kunnon kokoa, näytän silloin itse normaalikokoisemmalle. 

Mistä tämä myytti on peräisin?

Voin kertoa sinulle totuuden. Et näytä yhtään pienemmältä ison miehen rinnalla.

Niin kuin joku sanoi hyvin, nainen ei ole miehen vartalon uloke. Ihmiset vertaa naista itseensä, ei naisen kumppaniin.

Itse olen niin lyhyt nainen, etten normielämässä tapaa itseäni lyhyempiä miehiä, vaikka niitä varmaan on satoja Suomessa, pari varmaan samana vuonna syntyneitäkin. Eli valikoima rajoittaa.

Hintelämpi saa kyllä olla, sillä mulla on leveät hartiat ja isot tissit, jotka tuovat hoikkuudesta huolimatta rotevuutta ylävartaloon.

Mulla on aina ollut max 175 cm miehiä, en tykkää yhtään pitkistä. Yksi oli 185, koska oli muuten niin ihana tyyppi, mutta koin meidän kokoeron todella hankalaksi. Spontaani pussaaminen on mulle luonnollista ja se on tosi paljon helpompaa, jos miehen suu on suunnilleen samalla tasolla (😎) mun suun kanssa.

En myöskään tykkää isosta koosta noin muuten. Pienuus on poikamaista, nuorekasta ja viehättävää. Pienet miehet liikkuvatkin sutjakammin, iso varsi ei heilu yhtä ketterästi mukana. Iso mies myös äijääntyy nopeasti ja se on mulle jotenkin turn-off. En kaipaa miestä, josta tulee joku iskän syli mieleen.

Siksi vastasin ”lyhyt ja hintelä”. Tosin tuo jälkimmäinen sana on minusta vähän ikävästi valittu, eikö jokin ”kapea” tai ihan vaan ”hoikka” kävisi kuvaamaan pientä ruumiinrakennetta paremmin? ”Siro”?

Ja olen siis ihan tosissani. Mun nykyinen mies on 165. Olen itse kaksi senttiä pidempi, hoikka (hintelä? 😎) ja ihan nätti nainen.

Miksi muuten naisilla on tuo vertailupakkomielle ja miltä pari näyttää muiden silmissä-pakkomielle?

En minä ainakaan miehenä ajattele että pakko ottaa pieni nainen jotta näyttäisin isommalta, tai miltähän pituusero näyttää jonkun random Tiinan tai Tinderiinan silmissä.

Olen itse 175 cm nainen ja en edes huomaa onko joku minua 5 cm lyhyempi vai 5 cm pidempi.

Enemmän haittaisi jos mies olisi 2 metrinen kuin jos hän olisi 170 senttinen.

Oon 160cm ja 50kg. Sorry, en ottasi pienempää miestä!

Ei siinä muuten, mutta kun oma pituus on alle 160 cm, en voisi kuvitellakaan seurustelevani itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Samanpituisen kyllä, mutta minua lyhyempi mies olisi jo todella lyhyt. Sama juttu minua hintelämmän miehen kanssa, ja kun ottaa mukaan vielä oman syömishäiriötaustan, tiedän että hintelämpi mies herättäisi vahvan tietoisuuden omasta kehosta ja siitä että olen "iso" verrattuna mieheen (vaikkei kokoero olisi edes merkittävä).

Tai mistäs sitä tietää jos tapaan jonkun huipputyypin joka vain sattuisi olemaan minua lyhyempi, tuskin mie silloin katsoisin pituutta. :D

Hinteliin miehiin en olekaan koskaan ihastunut, ja tuskin tulen koskaan ihastumaankaan. Se ei vain viehätä ollenkaan. :/

Mua jäi vähän harmittamaan, että ei taida olla kaikkien lyhyiden miesten sielukaan kultaa. Heti haukkutaan pinnalliseksi kun on asiallisen rehellinen, että miehen pieni koko valitettavasti on turn off. Kuitenkin jos kyseessä on 50-kiloinen nainen, suurin osa häntä pienemmistä miehistä on lapsia eli varmaan ihan tervettäkin, ettei kelpaa.

Pilataseni päiväni heti aamusta, palasin av:een ja loukkaannuin vielä verisemmin tuosta maajussi-kommentista kun kiinnitiin siihen vähän enemmän huomiota. Ei minusta ole liian pinnallista etsiä normaalipainoista kumppania, mutta muuten minulla ja Maunolla ei taida olla paljon yhteistä. :(

Olen seurustellut oman pituisteni ja jonkinverran lyhyempien miesten kanssa. Jostain syystä en näe pitkää miestä kiinnostavana.

Sellainen kompakti sopivasti lihaksikas muttei mikään muskelinippu on mieleeni.  Kauhean hinteläkään ei kiinnosta, normaalipainon rajoissa pitää pysyä. Olen itse 168 cm ja 54 kg.

Olen 171cm ja 72kg, perusnätti, mukava, älykäs. Haluan, että mies on vähintään mua muutaman sentin pidempi ja lisäksi selvästi voimakkaampi. Erottuvat hartiat pitää olla, ei isoa kaljamahaa. Harrastan itse crossfittiä, ois kiva, että miestä myös kiinnostaa liikkuminen.

Jos pelkkää ulkonäköä katsotaan, niin mieluisin on suunnilleen oman pituinen ja hoikka. Reilusti lyhyempi ei olisi mikään ongelma, reilusti hintelämpi menisi myös, mutta koska en itsekään ole kovin iso olisin ehkä huolestunut toisen terveydestä. Jos kiinnostun ihmisestä, se on ennen kaikkea luonteen vuoksi. Kivan näköisiä ihmisiä on tietysti mukava katsoa, mutta jos luonne ei miellytä kiinnostus laskee välittömästi nollaan. Näin on ollut nuoresta pitäen, ja poikaystävien ulkonäkö on vaihdellut androgyynistä laiheliinista kaksimetriseen viikinkiin.

N 165/58, 40 v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm parikymppinen ja olen ollut erittäin ihastunut itseäni lyhyempään mieheen. Pituus ei oikeastaan merkkaa juurikaan, mutta itse liian rotevana (vahvat hartiat, leveä rintakehä ja lihaksikkaat reidet) itseäni hintelämpi mies aiheuttaisi epävarmuutta omasta koostani. Luulisin, että osa miehistä tuntee samoin, enemmistö kiinnostusta osoittaneista miehistä on ollut pitkiä, harteikkaita ja stereotypisen maskuliinisia.

Joten kysymys miehille: häiritsisikö teitä suhteessa jos nainen on pidempi?

Ei häiritsisi.

Miehenä sanoisin että tyypillisesti juuri pienikokoisia miehiä kiinnostaa vähän rotevammat amatsonityyppiset naiset. MUTTA, miehet olettavat että nainen ehdottomasti vaatii miehen olevan isompi. Pienet miehet luovuttavat suosiolla.

Tuo saattaa myös olla illuusio, koska nuori ikä. 20+ miehistä suuri osa ujoja lähestymään ketään. Paitsi ne pitkät, harteikkaat, stereotyyppisen maskuliiniset jotka tietävät olevansa naisten mieleen.

 

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuo ikään ja itsetuntoon liityyvä huomio on varmaan ihan oikea. Omassa ikäryhmässä en juurikaan tiedä pareja, joissa nainen olisi pidempi/isompi, kun taas hieman vanhemmissa tiedän useita.

Olen onnellisesti parisuhteessa ja tämän suhteen alettua sainkin tietää erään ystävän kaverin olleen kiinnostunut minusta jo pari vuotta, mutta ei ollut koskaan tuonut mitään esiin luullessaan, ettei hänellä olisi ollut mahdollisuuksia perustuen ulkonäköön (meille ei olisi muutenkaan muodostunut mitään, mutta tuo syy on hyvin surullinen).

Onkin surullista, että monet hyvät miehet asettavat tuollaisia paineita itselleen. Aina löytyy ihmisiä joille imago tai ulkonäkö on elämän keskiö, mutta voin luvata, että enemmistö ihmisistä oikeasti arvostaa persoonaa, kunhan se uskalletaan tuoda esiin.

Etenkin palstaa selaaville itsetunnon kanssa kamppaileville: Te olette arvokkaita, tuokaa se esiin ystävällisyydellä itseänne ja muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm parikymppinen ja olen ollut erittäin ihastunut itseäni lyhyempään mieheen. Pituus ei oikeastaan merkkaa juurikaan, mutta itse liian rotevana (vahvat hartiat, leveä rintakehä ja lihaksikkaat reidet) itseäni hintelämpi mies aiheuttaisi epävarmuutta omasta koostani. Luulisin, että osa miehistä tuntee samoin, enemmistö kiinnostusta osoittaneista miehistä on ollut pitkiä, harteikkaita ja stereotypisen maskuliinisia.

Joten kysymys miehille: häiritsisikö teitä suhteessa jos nainen on pidempi?

Ei haittaisi tippaakaan. Välillä mietityttää onko nämä pituuspohdinnat jonkun lähiöporukan kotkotuksia, kun omassa kuplassa ei tule koskaan vastaan mitään tämmöstä

Mulla on mua hintelämpi mies eli voin siis ottaa sellaisen.

Ex oli isompi ja rotevampi ja kyllä pidin häntä tietyllä tapaa fyysisesti miehekkäämpänä. Hän oli myös monipuolisemmin urheileva toisin kuin nyxä joka lähinnä harrastaa aerobista liikkumista.

Mulla on leveämmät hartiat kuin miehelläni ja luultavasti hän ei jaksais nostaa mua.

Niin ja hänellä on myös pienempi pää kuin mulla.

Kyllä se vähän häiritsee mutta ei se rakkauden este ole. Sängyssä homma toimii, kaikkialta hän ei siis ole mitenkään erityisen pieni 😄

Vastasin pidempi ja rotevampi, mutta miehen lihaksikkuus ei koskaan ole ollut mikään turn on. On oikeastaan ihan sama, onko jotain näkyvää lihaksentynkää vai ei - minun pöksyni eivät niistä kostu. Sellainen iskävartalo on kyllä paras, mmmh! En itsekään ole timmi, ihan sopusuhtainen kyllä, ja keskimittainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 175cm parikymppinen ja olen ollut erittäin ihastunut itseäni lyhyempään mieheen. Pituus ei oikeastaan merkkaa juurikaan, mutta itse liian rotevana (vahvat hartiat, leveä rintakehä ja lihaksikkaat reidet) itseäni hintelämpi mies aiheuttaisi epävarmuutta omasta koostani. Luulisin, että osa miehistä tuntee samoin, enemmistö kiinnostusta osoittaneista miehistä on ollut pitkiä, harteikkaita ja stereotypisen maskuliinisia.

Joten kysymys miehille: häiritsisikö teitä suhteessa jos nainen on pidempi?

Ei häiritsisi.

Miehenä sanoisin että tyypillisesti juuri pienikokoisia miehiä kiinnostaa vähän rotevammat amatsonityyppiset naiset. MUTTA, miehet olettavat että nainen ehdottomasti vaatii miehen olevan isompi. Pienet miehet luovuttavat suosiolla.

Tuo saattaa myös olla illuusio, koska nuori ikä. 20+ miehistä suuri osa ujoja lähestymään ketään. Paitsi ne pitkät, harteikkaat, stereotyyppisen maskuliiniset jotka tietävät olevansa naisten mieleen.

 

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tuo ikään ja itsetuntoon liityyvä huomio on varmaan ihan oikea. Omassa ikäryhmässä en juurikaan tiedä pareja, joissa nainen olisi pidempi/isompi, kun taas hieman vanhemmissa tiedän useita.

Olen onnellisesti parisuhteessa ja tämän suhteen alettua sainkin tietää erään ystävän kaverin olleen kiinnostunut minusta jo pari vuotta, mutta ei ollut koskaan tuonut mitään esiin luullessaan, ettei hänellä olisi ollut mahdollisuuksia perustuen ulkonäköön (meille ei olisi muutenkaan muodostunut mitään, mutta tuo syy on hyvin surullinen).

Onkin surullista, että monet hyvät miehet asettavat tuollaisia paineita itselleen. Aina löytyy ihmisiä joille imago tai ulkonäkö on elämän keskiö, mutta voin luvata, että enemmistö ihmisistä oikeasti arvostaa persoonaa, kunhan se uskalletaan tuoda esiin.

Etenkin palstaa selaaville itsetunnon kanssa kamppaileville: Te olette arvokkaita, tuokaa se esiin ystävällisyydellä itseänne ja muita kohtaan.

Kirjoitus miesten itsetunnosta osui mielestäni oikeaan, mutta kyllä nuoret naiset (sanotaanko nyt 18+ mutta alle 25) ovat ihan oikeasti huomattavasti nirsompia ulkonäköseikoissa. Kysyntää riittää, eikä ole pakko seurustella jos kukaan ei sytytä.

25-35 tienoilla huomaa että vaikka pitkä mies on yhä toiveissa, jos perheen haluaa, osa joutuu laskemaan rimaa. Pituuden merkitys saattaa jopa kasvaa tässä iässä koska pitkiä lapsia, mutta kaikille ei pitkiä riitä.

35-45 olen huomannut että pituudella/raamikkuudella on aidosti vähemmän merkitystä.