Onko joku ihminen ollut sellainen että vaikka hänen ulkonäkönsä ei ole ollut ihan sinun makuusi, jokin hänessä on saanut sinut kiinnostumaan hänestä?

Suora puhetyyli, silmiin katsominen.

On, nykyisin kyseinen henkilö on aviomieheni. En pitänyt häntä mitenkään erityisen komeana, mutta jotenkin ajan mittaan kun häntä alkoi tuntemaan ja hän alkoi vaikuttamaan niin hauskalta ja lämpimältä ihmiseltä, niin ihastumisen myötä hän alkoi myös vaikuttamaan aina komeammalta :). Komea hän on mielestäni edelleenkin.

Näen aina joskus syömässä käydessä erästä naista, joka ei ole erityisen kaunis tai hyvä vartaloinenkaan, kuitenkin tiimalasi, ja liian vanhakin? Mutta siinä on jotain eläimellistä vetovoimaa, liike, katseet, yleinen olemus hieman kauempaa katsottuna kokonaisuutena, outo kihelmöinti tuntuu munissa aina.

Estoton seksi sen kanssa olisi varmasti eläimellistä?

Tosin ei varmasti kiinnostuisi minusta kuten ei yksikään nainen aikaisemmin.

121212 kirjoitti:

Tutkitusti naisten silmissä 80% miehistä on keskivertoa rumempia, ja vain alle 1% komeita. Joten pääosa suhteista on sellaisia joissa nainen ei pitänyt miehen ulkonäöstä erityisemmin.

Jos mies on muilta osin kiinnostava, mutta ulkonäöltään vain naisen tasolla tai hieman yli (naisen silmissä ei-komea), voi hän kelvata.

 

Lähde.

121212 kirjoitti:

Tutkitusti naisten silmissä 80% miehistä on keskivertoa rumempia, ja vain alle 1% komeita. Joten pääosa suhteista on sellaisia joissa nainen ei pitänyt miehen ulkonäöstä erityisemmin.

Jos mies on muilta osin kiinnostava, mutta ulkonäöltään vain naisen tasolla tai hieman yli (naisen silmissä ei-komea), voi hän kelvata.

 

Kuka sen näiden ”alikanttiin” arvioitujen miesten ulkonäön sitten jotenkin tosi objektiivisesti arvioi, jos 100% naisista on eri mieltä? Muut miehet?

Anna sen tutkimuksen nimi ja tekijät, että voin itse katsoa, mitä siinä on oikeasti sanottu.

Olen ihastunut elämässäni kolme kertaa ja vain yksi näistä miehistä on ollut mun mielestä hyvännäköinen. Kaikissa olenkin ihastunut ulkonäön sijaan mielen sisältöön ja tapaan ajatella: eka oli tosi älykäs, toinen herkkä ja herttainen, kolmas kaikkea edellistä ja vielä lisäksi hauska. Jokainen heistä toki alkoi näyttää hyvältä, kun olin ihastunut, mutta aluksi olivat silmiini jopa epäviehättäviä (keskimmäistä lukuun ottamatta). Onneksi tapasin jokaisen yhteisen kaveriporukan kautta (ja tietty eri porukka jokaisella kerralla, puhutaanhan 15 vuoden ajanjaksosta), joten pääsi tutustumaan toiseen rauhassa ja ihastumiselle tuli mahdollisuus. Satunnaisesti kohdatessa tuskin olisimme edes jutelleet mitään, niin erilaisia jo tyyliemme puolesta olemme olleet.

Viimeisen kanssa seurustelen edelleen, maailman ihanin mies. Palstamiehelle hän ei kuitenkaan kelpaisi, onhan pituuttakin vain 165 cm.

Luonne tietenkin. Ja kaikki se ulkoinen, minkä kautta luonne tulee esiin: etenkin se, mitä puhuu ja miten.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja itsevarmuus on hyvin usein se ratkaiseva tekijä.

Mikä itsevarmuudessa on niin hienoa?

Juuri se ei kävele kuin onneton hiiri merihädässä iiiiik

Joo, aina. Minulla ei ole ollut varaa valikoida itseäni ulkonäöltä miellyttäviä, tai vaikkapa itseäni pidempiä. Jos nyt muutenkaan. Aina olen ihastunut jos vaan joku on näyttänyt kiinnostuneen minusta.

Minä ihastuin miehessäni ensin johonkin aivan muuhun kuin ulkonäköön. Itse asiassa ihastuin hänen huumorintajuunsa jo ennen kuin tapasimme. Se, miten hän härnäsi ystävääni puhelimessa, viehätti minua kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä se jokin oli? Puhetyyli tai-ääni? Kävelytyyli? Jokin ele? Pukeutumistyyli?

Mä olin kerran kiinnostunut eräästä miehestä joka oli vähän liian pyöreä minun makuuni, mutta hänen äänensä ja puhetyylinsä sai mun polvet ihan veteliksi. Mutta ei meidän jutusta silti mitään tullut.

Mutta huomasin että kyllä ihmisessä voi muitakin piirteitä olla jotka saa kiinnostuksen heräämään kuin pelkkä ulkonäkö.

Hyvä että huomasit, ehkä voit katsella sopivaa seuraa vähän laajemmin jatkossa! Eleet ja yleinen olemus ovat paljon enemmän puoleensa vetäviä piirteitä kuin "ulkonäkö". Itse en viehäty esim. röyhkeän oloisista miehistä olivat kuinka "hyvännäköisiä" tahansa.

Joo. 8 v mua nuorempi kämppäkaveri joka ei tajua naisista mitään. Kuuntelee hiphoppia ja ei vaan ulkonäöllisesti ole mua koskaan puoleensa vetänyt. Ihan ok, mutta outo hiusleikkaus. Kuitenkin oltiin yksi ilta tupakalla. Mä en saanut nukuttua ja se tuli siihen kanssa ja sanoi "Sä tarvitset seksiä. Mä olen hyvä". Se tuli jotenkin niin karismaattisesti, että menin. Ja kannatti.

Mulla on kaksi miespuolista kämppäkaveria ja olin itsekin yllättynyt, että lähdin tän mukaan. Kun se toinen on todella hyvännäköinen pitkien hiustensa ja italialaisen verensä kanssa. Mutta en ollut koskaan häntä edes ajatellut seksuaalisessa mielessä. 

Ilmeisesti mun eksä oli myös sitä mieltä, että mussa oli jotain puoleensavetävää, vaikka mussa oli koko ajan paljon korjattavaakin, oli sitten kyse väärästä hiustenväristä, vääränlaisista alushousuista tai roikkuvista ruuminosista.

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja itsevarmuus on hyvin usein se ratkaiseva tekijä.

Mikä itsevarmuudessa on niin hienoa?

Juuri se ei kävele kuin onneton hiiri merihädässä iiiiik

Itsevarmuutta on niin monenlaista. Itseäni viehätti mieheni peittelemään ujous yhdistettynä lempeään ulosantiin.

Rasittava autocorrect ..

Jaa a.. vaikea sanoa ehkä se olemus jotenkin, varmaan liittyy just siihen itsevarmuuteen.. yleensä siinä ulkonäössä pitää kyllä kuitenkin ees vähän olla jotain mistä viehätyn.

Sitten taas kerran oli sellainen jota pidin ulkonäöllisesti hyvännäköisenä mutta kun vähän juteltiin ni aloin näkemään sen vastenmielisenä, hyvä että antoi mulle edes puheenvuoroa ja sitten pilkallisesti kommentoi jotain sanomisiani, oli vähän sellainen kaikkitietävä asenne yms. Ei ollut enää hyvännäköinen sen jälkeen.

Muistan edelleen huvittuneena ajatukseni viimeisimmästä ihastuksestani kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Pidin hänen ulkonäköään todellisena turn-offina.. Mutta jotenkin sitä yhteisen kaveriporukan illanistujaisissa huomasin aina vain ajautuvani hänen kanssaan mielenkiintoisimpiin keskusteluihin ja se sysipimeä huumori (joka oli meillä kahdella selkeästi pimeämpää kuin muilla) ja kujeileva luonne ainainen pilke silmäkulmassa sai polveni heikoiksi. Tästä sitten alkoi parin vuoden kissa-hiirileikki meidän välillämme, jolloin vuorotellen vähän flirttailtiin keskenämme, mutta eipä se ikinä johtanut mihinkään. Silti, kukaan toinen ei ole saanut minua ihastumaan noin pahasti pitkiin aikoihin.

Karisma. Ja siis ei sellainen pelimieskarisma, mies oli 41v ja neitsyt, vaan... en osaa selittää, sitä on mahdotonta sanoiksi pukea. Sellainen sieluun asti ulottuva innostus nja mielenkiinto elämään ja kaikkeen, mitä tekee, ja se tarttuu muihinkin.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Tutkitusti naisten silmissä 80% miehistä on keskivertoa rumempia, ja vain alle 1% komeita. Joten pääosa suhteista on sellaisia joissa nainen ei pitänyt miehen ulkonäöstä erityisemmin.

Jos mies on muilta osin kiinnostava, mutta ulkonäöltään vain naisen tasolla tai hieman yli (naisen silmissä ei-komea), voi hän kelvata.

 

Lähde.

https://blogs.sas.com/content/sastraining/files/2014/10/okc_rating_curve1.png
https://blogs.sas.com/content/sastraining/files/2014/10/okc_rating_curve.png

 

Todella mukava luonne. En ole koskaan katellut pitkätukkaisia miehiä, mutta hänen luonteeseensa ihastuin todella. 

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonne ja itsevarmuus on hyvin usein se ratkaiseva tekijä.

Mikä itsevarmuudessa on niin hienoa?

Kysymys on saanut alapeukkuja, mutta minä voisin kysyä samaa. Minusta ujous, sopiva epävarmuus ja häkeltyneisyys on söpöä.