Miksei ihmiset, jotka on kateellisia toisten koirista, hommaa itselleen omaa koiraa?.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on kateellisia mitä kummallisimmista syistä. Itsekin tiedän tuon koirakateuden. Ollaan kateellisia kaikesta, mikä toisella on paremmin kuin itsellä eikä osata iloita toisen onnesta.

Tuo on kyllä totta. Sitten on näitä sankareita, jotka haluavat aina sen "paremman" koiran. Jos toinen menestyy jossakin ja heidän ei, tuntuu että olisivat valmiita vaihtamaan lemmikkinsä menestykseen mikä on minusta kummallista eläinrakkautta.

Meillä on niin ruma ja sekopäinen koira, ettei siitä kukaan varmasti voi kateellinen olla. Ihmiset taitaa lähinnä sääliä meitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset on kateellisia mitä kummallisimmista syistä. Itsekin tiedän tuon koirakateuden. Ollaan kateellisia kaikesta, mikä toisella on paremmin kuin itsellä eikä osata iloita toisen onnesta.

Ystäväni alkoi puhua kerran ihmisten kateudesta. Hän luuli toisten olevan kateellisia hänen uudesta miesystävästä, kun kukaan ei ole onnellinen hänen puolestaan. Valitettavasti mies on vain tosi paha alkoholisti ja kaikki ovat vain huolissaan miten tuleman pitää. Yleensä sitä haluaa ystävälleen parasta. 

Niin että koirassani on jokin piilevä vika, miksi mun ei kannattaisi olla onnellinen sen saavutuksista?

Tämä on valitettavan totta.. Itselläni naapuri on halkeamispisteessä kateudesta kouraani kohtaan, on mielestäni jo sairasta hänen käytöksensä, jos joku vaikka naapuriporukassa kehuu koiraani, täytyy hänen heti lytätä se jotenkin, hänen entinen koiransa kyllä teki sen paremmin tai hänen entinen koiransa oli niin ja niin paljon isompi ja vahvempi ja komeampi ja plaaplaaplaa..arvostelee kaikkea kuinka olen koirani kasvattanut ja jakaa hengenvaarallisia ruokintaohjeita.. On niin tietävinään koirista kaiken, siis aivan kaiken ja vähän päälle.. Raivostuttava.. Ja koirapuistoja on ihan liian vähän, räkänokille nousee puistoa joka mutkaan.. Mieluummin kuuntelen satunnaista haukahtelua kuin itkua, rääkyna, kiroilua ja kiljuntaa..

Vierailija kirjoitti:

Aina esim. kadehditaan, että tulee uusi koirapuisto, tai koiralle on ostettu uusia kivoja varusteita, tai koira on voittanut näyttelyssä. Miksi on niin vaikea olla onnellinen toisen koirasta, tai jos niin on kateellinen, niin aina voi ostaa oman koiran.

Todennäköisesti ap on niitä koirastaan ja koiraharrastuksestaan fanaatispituneitä ihmisiä jotka eivät osaa mistään muusta puhuakaan. Näitä on koiraharrastajissa paljon, siten kaikki tulkitaan myös sen kautta ja nämä kateus jutut on itään peruskauraa. Fanaattisissa Koiraihmisissä on kylläkin poikkeuksellisen paljon myös ilkeitö ja omahyväisiä ihmisiä. Minäminäminäjamunkoirat...

Ei todellakaan kiinnosta vaikka olisi sata koiraa, eikä myöskään kiinnosta jonnin-joutavat koirajuttusi.

Keskustelen "ihmisten" kanssa ihan muista aiheista. 

Tähän sopii se vanha sanonta "pidä tunkkis".

Koska aina ei tilanteet salli?  Asun suurkaupungissa ulkomailla,  taalla on kalliit vuokrat etta normaalisti tienaavatkin ihmiset asuvat kimppakampissa.  Lisaksi teen kaupungin tyyliin pitkia tyovuoroja etta olen yhteensa ehka 13-14 tuntia paivassa pois tyomatkat mukaanlukien.  Tama 4 paivaa viikossa.    Pitaisi siis palkata koiranulkoiluttaja noille paiville.  Toisaalta olen niin poikki 12 tunnin tyovuorojen jalkeen etta kun tulen illalla kotiin niin en tod jaksa tai ehdi lahtea enaa kavelylle.   Yleensa siina vaiheessa ruoanlaitto ja uni menevat etusijalle.  

Etta todellakin jos vaihtaisin tyopaikkaa/tunteja normaalimpaan, muuttaisin maalle/kauas keskustasta jossa ehka pystyisi asumaan ilman kamppiksia ja/tai etta mulla olisi poikaystava joka jakaisi ajan/vastuun niin ehdottomasti ottaisin koiran.  Jonain paivana viela !

Ei_koiraa_eikä_tuu kirjoitti:

Ei todellakaan kiinnosta vaikka olisi sata koiraa, eikä myöskään kiinnosta jonnin-joutavat koirajuttusi.

Keskustelen "ihmisten" kanssa ihan muista aiheista. 

Tähän sopii se vanha sanonta "pidä tunkkis".

Yleensä kyllä vaikka kohteliaisuudesta yritetään olla kiinnostuneita toisenkin asioista. Joten jos joku ei ole huomaavinaan koiraa, vaikka kerron esim tulevista pennuista, niin tuleehan siinä mieleen, että nyt toinen on nimenoaan kateellinen. Kyllä siinä kohtaa normaali ihminen olisi jollain tasolla kiinnostunut tai edes kohtelias. Eli kyse ei ole vain koirani saavutuksista, vaan myös tuollaiset asiat kuten perheenlisäys kuitenkin yleensä pitäisi kaveria kiinnostaa, tai ei ole oikea kaveri.

Tuo koirakateus on varmasti sitä kun arvostellaan sitä toisen kasvatusta, vaikka itsellään ei edes olisi koiraa ja jos on niin sellainen mikä räksyttää ja räyhää, mutta kun koira käyttäytyy hyvin on automaattisesti koiran potkija ja muuta mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuo koirakateus on varmasti sitä kun arvostellaan sitä toisen kasvatusta, vaikka itsellään ei edes olisi koiraa ja jos on niin sellainen mikä räksyttää ja räyhää, mutta kun koira käyttäytyy hyvin on automaattisesti koiran potkija ja muuta mukavaa.

Tätäkin kateutta ilmenee toisen koiraa kohtaan!

Vierailija kirjoitti:

Ei_koiraa_eikä_tuu kirjoitti:

Ei todellakaan kiinnosta vaikka olisi sata koiraa, eikä myöskään kiinnosta jonnin-joutavat koirajuttusi.

Keskustelen "ihmisten" kanssa ihan muista aiheista. 

Tähän sopii se vanha sanonta "pidä tunkkis".

Yleensä kyllä vaikka kohteliaisuudesta yritetään olla kiinnostuneita toisenkin asioista. Joten jos joku ei ole huomaavinaan koiraa, vaikka kerron esim tulevista pennuista, niin tuleehan siinä mieleen, että nyt toinen on nimenoaan kateellinen. Kyllä siinä kohtaa normaali ihminen olisi jollain tasolla kiinnostunut tai edes kohtelias. Eli kyse ei ole vain koirani saavutuksista, vaan myös tuollaiset asiat kuten perheenlisäys kuitenkin yleensä pitäisi kaveria kiinnostaa, tai ei ole oikea kaveri.

Koiraihmiset jauhaa aina koiristaan. Ei sitä jaksa kuunnella ja se kohteliaisuuskin lopulta loppuu. Sama koskee aina lapsistaan jauhavia äitejä. Se ei ole kateutta, ei vaan jaksa aina aina kuunnella Turre sitä, Turre tätä.