Haluaako teidän lapsenne joskus, että luette heille aikuisten kirjoja?
Oon nyt lueskellut ekaluokkalaiselle yhtä mun kirjaa välillä, ihme, että haluaa kuunnella, kun sen verran paljon menee varmasti ohi.
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Iijoki-sarjaa luetaan taaperolle iltasaduksi.
Sehän on parasta unilääkettä. Kuis lukija itse pysyy tuossa hereillä? ;-) Ei vaiskaan... Joskus kun poika oli pieni, lueskelin paljon dekkareita. Tarpeeksi pienellehän ei oo edes mitään väliä sillä mitä lukee, se mikä merkkaa on se kuinka luetaan. Eläytyminen siis kaiken A ja O. Kun pojalle tuli ikää lisää laskeuduttiin Terry Pratchettin Discworldin maisemiin. Kun oppi lukemaan, sai valita kirjansa itse. Sinne meni sujuvasti kuvakirjat, Aku Ankat ja nuorisolle tarkoitetut "romaanit". Yläasteella lukeminen jäi, mutta kaipa joskus vielä siihenkin palaa. Olin itse lapsena ja nuorena nenä kiinni kirjassa, sitten tuli miltei vuosikymmenen tauko ja nyt taas lukeminen maistuu.
Kyselen tätä siksi, että mietin, pitäiskö jättää lukematta vai ei. Oon kyllä itse siirtynyt aikuisten kirjallisuuteen aika nuorena. Toisaalta lapsena nyt ei ymmärrä niitä asioita täydessä laajuudessaan, mutta kyllä mä toisaalta sain esim. Sinuhesta painajaisia.
Ap
Tarkaile sitä lastas. Jos joku asia tuntuu tekstissä susta siltä ettet pystyisi sitä lapselle selittämään, skippaa se kohta tai siisti se lapsiystävällisempään muotoon. Jos lapses tykkää ja on aidosti kiinnostunut lukemistasi kirjoista, miksi alkaisit niitä kokonaan rajoittamaan? Varsinkin kun yksi kasvavista huolenaiheista ihan maailmanlaajuisestin on etteivät uudet sukupolvet enää lue.
Iijoki-sarjaa luetaan taaperolle iltasaduksi.