Miksi mennä naimisiin, jos ei kuulu kirkkoon ym.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.

Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.

Menimme puolisoni kanssa naimisiin ihan siitä syystä että yhteinen omaisuus on silloin myös juridisesti yhteinen, esim jos jompikumpi kuolee. Meillä kun valitettavasti on ikäviä sukulaisia joten näin ollen pystyimme turvaamaan perintöoikeuden, ei lapsia. Meillä on myös testamentti. Avioon mennessä kummankin omaisuus oli suurinpiirtein samansuuruinen ja yhdessä olemma tasapuolisesti sitä kasvattaneet joten jos tässä eroaisimme kuuluu omaisuus jakaa myös 50/50. Vihitty maistraatissa, vain pari todistajaa (siitä huolimatta että kuulumme kirkkoon). Lisäarvosta parisuhteeseen en viitsi sanoa mitään, en maalaillut ruusunpunaisia kuvitelmia avioliitosta. 

Teet mitä lystäät ap, sun elämä ja sun valinnat.

Lisään vielä, kun puolisoni vakavasti sairastui oli hänen asioiden hoitaminen huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa aviopuolisona, byrokratia kun on varsin monimutkaista ja vaikeaa Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin taitaa kihlautuminen olla jo yleisempää kuin naimisiinmeno. Joo, ja tiedän, että samat tyypit, jotka alapeukuttavat avoliittoa, alapeukuttavat myös kihloihinmenoa. Ei se mitään, tuolla ↘️on hyvin tilaa :)

Tottakai kihlautuminen on yleisempää kuin avioliitto 😅. Jokainen joka on naimisissa on ollut kihloissa, mutta kaikki kihlautuneet eivät mene naimisiin. Joten kihlautuneita on aina enemmän.

Enemmän ehkä tunnejuttu itselle, ja myös juridiset syyt jne. Minä olisin voinut lopulta mennä vaikka kahdestaan maistraatissa naimisiin todistajien läsnäollessa, mutta pieni hääjuhla kuitenkin pidettiin sitten lopulta. Naimisiinmeno on sellainen "siirtymäriitti" - toki jotkut ei näitä kaipaa, ok, puhunkin omasta puolestani lähinnä. Nimeäkin vaihdoin, jälkeenpäin kyllä olen todennut että se ei välttämättä ole tarpeellista, mutta onpahan koko perheellä kuitenkin yhteinen nimi (vaikka ei ne perhesuhteet toki pelkästä nimestä ole kiinni). 

Yhdelle on tärkeää yhdenlaiset asiat, toiselle toisenlaiset, siitä pohjimmiltaan on kyse siinä miksi ihmisillä on erilaisia tapoja. Kait.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin taitaa kihlautuminen olla jo yleisempää kuin naimisiinmeno. Joo, ja tiedän, että samat tyypit, jotka alapeukuttavat avoliittoa, alapeukuttavat myös kihloihinmenoa. Ei se mitään, tuolla ↘️on hyvin tilaa :)

Tottakai kihlautuminen on yleisempää kuin avioliitto 😅. Jokainen joka on naimisissa on ollut kihloissa, mutta kaikki kihlautuneet eivät mene naimisiin. Joten kihlautuneita on aina enemmän.

Moni menee suoraan naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.

Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.

Jos elämänasenne on sellainen että kaikesta pitäisi hyötyä niin hieman säälin sua. Ja säälin sua myös sivistymättämyytesi  takia - tuo otsikko julisti tietämättömyyttäsi kaikille palstalaisille. Ihmisiä on naitettu toisilleen vuosisatona ennen kuin kirkko millään tavalla edes asiaan sekaantui. Avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, jonka voi hyvin solmia ilman ensimmäistäkään pappia.

Huomioi otsikon "ym.", joka viittaa myös muihin yleisiin syihin mennä naimisiin, kuten esim. yhteiset lapset tai huomattava varallisuus. Oletko kuullut luetun ymmärtämisestä?

Siinähän säälit. Kiinnostaa kauheasti jonkun mammapalstalaisen säälit. :D Faktahan on se, ettei avioliitosta olisi itselleni EIKÄ puolisolleni yllämainituista syistä mitään hyötyä, mutta vaivannäköä siitä seuraisi. Naimisiinko pitäisi sitten mennä ihan vain tavan vuoksi tai siksi, että saa lahjoja ja voi pitää bileet? 

Menin eksäni kanssa naimisiin ilman bileitä tai lahjoja, kaikessa hiljaisuudessa maistraatissa.

Avauksestasi tulee väistämättä mieleen "Happamia, sanoi kettu...". Mutta ehkä miehesi joskus vielä haluaa naimisiin 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin taitaa kihlautuminen olla jo yleisempää kuin naimisiinmeno. Joo, ja tiedän, että samat tyypit, jotka alapeukuttavat avoliittoa, alapeukuttavat myös kihloihinmenoa. Ei se mitään, tuolla ↘️on hyvin tilaa :)

Tottakai kihlautuminen on yleisempää kuin avioliitto 😅. Jokainen joka on naimisissa on ollut kihloissa, mutta kaikki kihlautuneet eivät mene naimisiin. Joten kihlautuneita on aina enemmän.

Moni menee suoraan naimisiin.

Tarkoitat ilmeisesti näitä telkkarin pareja, jotka näkevät tulevan puolison vasta vihkimisen yhteydessä? Kaikkien pitää sopia hääpäivä ja hankkia kuulutukset, silloinn ollaan jo kihloissa.

Meillä oli maistraattivihkiminen ja hääillallinen omien perheiden kanssa. Miksi menimme naimisiin? Emme hanki lapsia, mutta omaisuutta olimme ajatelleet yhdessä hankkia. Koen myös, että aviopuolisoina olemme yhteiskunnan ja läheisten edessä yksikkö. Sitoutumisen ja rakkauden osoitus toiselle. Meille on myös tärkeää, että olemme lain edessä toistemme lähiomaiset.

Myös juridiset syyt vaikuttivat.

Jos aviopuolisoni nyt kuolee ilman rintaperillisiä, yhteinen omaisuutemme siirtyy minulle tai toisinpäin. Jos olisimme avopuolisoita, puolisoni vanhemmat tai sisarukset perisivät hänet, joka aiheuttaisi paljon säätämistä ja ongelmia - semminkin kun olemme yhdessä kaiken hankkineet.

Jos aviopuolisollani olisi rintaperillisiä, on leskellä esim. yhteiseen asuntoon oikeus jäädä asumaan. Tätä oikeutta ei avopuolisolla ole.

Jos aviopuolisoni joutuisi onnettomuuteen tai sairastuisi vakavasti, minkä seurauksena lähiomaiset tekevät hoidollisia päätöksiä, haluamme tehdä ne itse sen sijaan että päättäjänä olisikin puolison oma perhe, ts. lähimmät omaiset. Jos on vain avopuoliso, vaikkapa ulkomailla ei välttämättä ole mitään oikeuksia sairaus- tai onnettomuustilanteissa.

Leskeneläke on toinen juttu - jos on mennyt naimisiin, ennenkuin on täyttänyt 50 vuotta, on puolison kuollessa oikeutettu leskeneläkkeeseen. Tätäkään oikeutta ei avopuolisolla ole.

Aviopari voi adoptoida, avopari ei. Avio-oikeus toisen omaisuuteen, ellei ole avioehtoa (eikä nyt huudella mitään miehen varoilla elämisestä, minulla on enemmän). Omaisuudenjako erotilanteessa on tarkasti lailla määrätty.

Meillä on myös sellainen mentaliteetti, että koska olemme päättäneet olla loppuelämämme yhdessä,  kaikki on yhteistä. Ei avioliitossa lasketa kumman rahat on kumman, vaan molempien tuloja ja omaisuutta käytetään yhdessä molempien yhteiseksi hyödyksi. Olisi erikoista siis, jos erotilanteessa asia olisikin yhtäkkiä toisin.

Muistakaa, että elämässä voi tapahtua äkillisiä ja vakavia asioita kenelle tahansa, ja näihin on hyvä varautua. Em. syyt ovat helpoiten ratkaistu avioliitolla. Häitä ei tarvitse pitää eikä naimisiinmenosta kenellekään ilmoittaa eikä nimeään vaihtaa, mutta juridiset seikat kannattaisi huomioida. Maistraattivihkiminen ja naimalupa eivät myöskään maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. leskeneläke, lesken asumisoikeus, pienempi perintövero (jos ei ole yhteisiä lapsia), lapsen isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa jne.

Tossa ne kaikki kyl tais olla, et toi jne. Oli turha.

Itse menin naimisiin koska puolisoni kaipasi minulta sitoutumista ja hän koki naimisiin menon tuovan hänelle tämän tunteen. Itselle ei koko jutulla niin väliä olisi ollut, mutta kun rakastan häntä ja tämä oli hänelle tärkeä asia, ja itselle hälläväliä asia niin nyt ollaan naimisissa. Ja siis minä olen nainen, hän mies. Ihan näin ennakkoluuloja hälventääkseni koin tarpeelliseksi mainita.

No onhan niitä paljon muitakin. Oikeus adoptoida yhdessä. Oikeus saada esim diplomaattitehtävissä diplomaattistatus kohdemaassa. Näitä löytyy, vaikka eivät kaikki koske kaikkia.

Avioliitto on ollut olemassa instituutiona jo ennen kristinuskoa. :) Lisäksi sillä on juridinen ulottuvuus. Mielestäni olet kuitenkin siinä oikeassa, että kumppaniin voi olla vähintään yhtä sitoutunut ja rakastunut ilman avioliittoakin. Mukava kuulla, että teillä menee hyvin. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on juridinen sopimus puolisoiden välillä, joka pitää sisällään tiettyjä oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. 

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/avioliittolaki/puolisoidenoikeudetj…

No nämä, joo. Tuntuu silti vähän oudolta, että vuokra-asunnoissa asuvat työttömät ja lapsettomat parikymppiset niin kovalla kiireellä ryntäävät naimisiin, kun mitkään isyyden tunnustamiset tai leskeneläkkeet eivät ole millään tavalla ajankohtaisia. 

Mutta ei kai siinä. 

Mun kaveri jäi leskeksi 26-vuotiaana. Eikä taatusti ole ainoa, elämässä sattuu kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.

Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.

Jos elämänasenne on sellainen että kaikesta pitäisi hyötyä niin hieman säälin sua. Ja säälin sua myös sivistymättämyytesi  takia - tuo otsikko julisti tietämättömyyttäsi kaikille palstalaisille. Ihmisiä on naitettu toisilleen vuosisatona ennen kuin kirkko millään tavalla edes asiaan sekaantui. Avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, jonka voi hyvin solmia ilman ensimmäistäkään pappia.

Kaikki muuthan täällä haluaa just hyötyäkin perinnöstä. Juridinen sopimushan on hyötymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni avopuoliso on jäänyt hätää kärsimään, kun joko puoliksi puolison tai jopa kokonaan puolison asunto onkin yhtäkkiä puolison sukulaisten omistuksessa puolison yllättävän poismenon johdosta (onnettomuuksia ja sairastumisia tapahtuu). Näin erityisesti tietysti silloin kun parilla ei ole yhteisiä lapsia. Ja vaikka olisi testamenttikin tehty niin perintöverotus kohtelee aika paljon julmemmin avopuolisoa. Samoin tietenkin leskeneläke.

Eräs tuntemani avoleski ei saanut osallistua hautajaisjärjestelyihin, vaan hänet syrjäytettiin muka läheisempien tieltä. Sitä kannattaa miettiä, että on virallisesti puolisonsa lähiomainen, ja päinvastoin tietenkin myös.

Olen ollut tällaisissa hautajaisissa. Kyseessä oli vuosia avoliitossa elänyt eläkeikäinen pariskunta, joista kumpikin oli ollut aiemmin naimisissa. Mies kuoli ja nainen jäi täysin sivurooliin, kun miehen lapset ja muu suku järjestivät hautajaiset.

Kirkossa pappikin ohimennen vain viittasi tähän avopuolisoon ”ystävänä” ja keskitti kaiken huomionsa vainajan (aikuisiin) lapsiin.

Oli todella hämmentävää, miten puoliso sysättiin sivuun.

Vierailija kirjoitti:

Avioliitolla ei ole mitään tekemistä uskontojen kanssa, se on juridinen sopimus.

Tässähän tämä tosiasia oli, ei tarvinnut lukea koko ketjua. Ja heti ensimmäisenä.

Mä just tajusin, et ku mun mies puhui eilen, "voitais myöhemmin erota sit kirkosta kuhan ollaan menty naimisiin ku sä varmaan haluat kirkkohäät", että se on puhunu naimisiin menosta.

Mä oon väsyneenä sivuuttanut tämän eilen täysin, mutta tän keskustelun otsikko sai mut tajuamaan.

Tulipa tökerö olo.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Tarkoitit varmaan miksi halutaan kirkon siunaus aviolitolle. Vihkiminen on yksi sakramenteistä. Useimmat haluavat vihkimisen kirkossa vaikka eivät ole uskossa ja sakramentillä mitään merkitystä heille. Se on vaan tapa ja kaunis esitys jossa saa olla pääosassa. Morsiamet haluavat päivän prinsessana tyyliin juhlan. Useat sitten eroavat kirkosta häiden jälkeen. Esitys on ohi. 

Ohis, mutta pakko besserwisseröidä: evankelis-luterilaisessa kirkossa avioliittoon vihkiminen ei ole sakramentti. Ev.lut. kirkon sakramentteja ovat vain kaste ja ehtoollinen. Katolisilla ja ortodokseilla on toisin.

Tästä muuten juontaa ainakin osittain myös eri kirkkokuntien suhtautumiset siihen, vihitäänkö kertaalleen eronneita kirkossa vai ei. Niillä joilla avioliittoon vihkiminen on sakramentti, on ymmärtääkseni ainakin perinteisesti tiukempi suhtautuminen eronneiden vihkimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.

Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.

Menimme puolisoni kanssa naimisiin ihan siitä syystä että yhteinen omaisuus on silloin myös juridisesti yhteinen, esim jos jompikumpi kuolee. Meillä kun valitettavasti on ikäviä sukulaisia joten näin ollen pystyimme turvaamaan perintöoikeuden, ei lapsia. Meillä on myös testamentti. Avioon mennessä kummankin omaisuus oli suurinpiirtein samansuuruinen ja yhdessä olemma tasapuolisesti sitä kasvattaneet joten jos tässä eroaisimme kuuluu omaisuus jakaa myös 50/50. Vihitty maistraatissa, vain pari todistajaa (siitä huolimatta että kuulumme kirkkoon). Lisäarvosta parisuhteeseen en viitsi sanoa mitään, en maalaillut ruusunpunaisia kuvitelmia avioliitosta. 

Teet mitä lystäät ap, sun elämä ja sun valinnat.

Lisään vielä, kun puolisoni vakavasti sairastui oli hänen asioiden hoitaminen huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa aviopuolisona, byrokratia kun on varsin monimutkaista ja vaikeaa Suomessa.

Meillä pankin lakimies kirjoitti edunvalvontavaltuutukset samalla kun teimme asuntokaupat.

Olen miettinyt itse samaa, että miksi mennä naimisiin. Meillä on yhteinen lapsi (kummallakaan ei muita lapsia) ja jos toinen kuolee, niin lapsi perii hänet eli ei tarvi pelätä, että omaisuus menisi jonnekin serkulle tms. Omistan asuntomme yksin, joten en joudu miettimään lesken asumisoikeuksia. Ja vaikka omistaisimme asunnon puoliksi, niin toisen kuoltua asunnon toiseksi omistajaksi tulisi lapsemme, joka ei alaikäisenä kyllä potkisi äitiään tai isäänsä asunnosta pois tai vaatisi asunnon myyntiä, koska kyseessä on tietenkin hänen ainoa koti. Sairaalaan olemme ilmoittaneet toisemme lähiomaisiksi, joille saa antaa tietoja. 

Erotilanteessa taas haluan, että omaisuuteni säilyy itselläni eikä mieheni saa siitä siivua (olen meistä varakkaampi). Molempien vanhemmat ovat tehneet testamentit, joissa puolisot on poissuljettu perinnöstä, joten avioliitto ei siihen vaikuttaisi. 

Miksi siis mennä naimisiin?

Onko APn ja miehensä omaisuus yhteisesti hankittua vai jomman kumman hankkimaa?

Onko omistusasuntoa / taloa, kuka sen omistaa?

Miten mahdollinen tilanne, että toinen joutuu sairaalaan, kenellä on tiedonsaantioikeus / oikeus päättää hoitotahdosta jos sairastunut/vammautunut itse ei siihen enää kykene? Tässä voivat tarvittaessa omaiset ryhtyä hankalaksi. Aviopuoliso on automaattisesti lähiomainen, joten tätä ei tarvitse miettiä.

Kuoleman koittaessa avopuoliso ei ole lähiomainen, eli ei periaatteessa voi osallistua (elleivät sukulaiset ole armollisia) hautajaisjärjestelyihin jne. Voi olla, etteivät lähiomaiset päästä edes hautajaisiin, jos hankalaksi heittäytyvät.

Se jo mainittu leskeneläke.

Avio-oikeus puoleen yhteisestä omaisuudesta liiton päättyessä (kuolema / ero) - tämä toki sopimuksin ja testamentein säädettävissä, mutta jokainen asia vaatii sopimista erikseen

Lapsia ilmeisesti ei ole eikä tule, joten huoltajuuteen liittyvät asiat eivät tule tässä tapauksessa kysymykseen (automaattinen huoltajuus, ei tarvitse isyydentunnustuksia ja yhteishuoltajuuden rekisteröintiä erikseen).

Olen kerran kuullut tapauksesta, jossa avopariskunta asui miehen omistamassa asunnossa. Mies kuoli, jonka jälkeen miehen sukulaiset heittivät avokin kodistaan pihalle.