Lue keskustelun säännöt.
Miksi mennä naimisiin, jos ei kuulu kirkkoon ym.?
17.10.2018 |
Alan olla siinä iässä, että tuntemani suunnilleen samaa ikäluokkaa edustavat alkavat tahoillaan mennä naimisiin. Itsekin olen pitkässä, yli kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa, mutta en koe tarvetta mennä naimisiin. Monet naimisiin menneistä tutuista ovat ateisteja, kirkkoon kuulumattomia, hyvin maallisia ihmisiä, enkä sinänsä heidän valintaansa mitenkään tässä halua kritisoidakaan, kunhan vain kiinnostaisi kuulla muiden näkemyksiä siitä, että miksi ylipäätään mennä naimisiin? Tuoko se jotain lisäarvoa muuten terveellä ja vakaalla pohjalla olevaan parisuhteeseen?
Kommentit (58)
18 vuotta avoliittoa takana.... vielä ei ole ollut avioliitolle tarvetta/kannatusta.
Pariin otteeseen on asiasta puhuttu:
- ostettiin talo,
- odotettiin vauvaa ja
- toinen sai suurehkon perinnön.
Todettiin vain että keskinäinen sitoumus riittää meille ja testamentti kuoleman varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni avopuoliso on jäänyt hätää kärsimään, kun joko puoliksi puolison tai jopa kokonaan puolison asunto onkin yhtäkkiä puolison sukulaisten omistuksessa puolison yllättävän poismenon johdosta (onnettomuuksia ja sairastumisia tapahtuu). Näin erityisesti tietysti silloin kun parilla ei ole yhteisiä lapsia. Ja vaikka olisi testamenttikin tehty niin perintöverotus kohtelee aika paljon julmemmin avopuolisoa. Samoin tietenkin leskeneläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Tarkoitit varmaan miksi halutaan kirkon siunaus aviolitolle. Vihkiminen on yksi sakramenteistä. Useimmat haluavat vihkimisen kirkossa vaikka eivät ole uskossa ja sakramentillä mitään merkitystä heille. Se on vaan tapa ja kaunis esitys jossa saa olla pääosassa. Morsiamet haluavat päivän prinsessana tyyliin juhlan. Useat sitten eroavat kirkosta häiden jälkeen. Esitys on ohi.
Olisi ehkä pitänyt aloitusviestissä mainita, että tuttavat, joista puhuin, menivät naimisiin nimenomaan kirkossa, vaikka ovat ateisteina aina itsestään puhuneet. Tältähän tuo touhu on aina ulkopuolisen silmin vaikuttanut, eikä siksikään houkuttele. Helpompaa mahdollisen eronkin sattuessa, jos jättää koko touhun väliin.
Joo, on kieltämättä eri kysymys, miksi ateisti-kaverisi menisi kirkossa naimisiin kuin että miksi joku menisi naimisiin. Kysypä kaveriltasi.
Halusin kuolla ja maistraatissa käynti oli halvempaa kuin testamentin laatiminen.
Vierailija kirjoitti:
Juridinen turva, perintöasiat, se, että lapsen saatuamme haluamme että rahat ovat yhteisiä kun yhteisestä päätöksestä toisen tulot ottavat osumaa.
Toki me rakastetaankin ja haluttiin pitää hyvät bileet.
Rahat yhteisiä, ok, joillekin se sopii, mutta miksi se on aina nainen jonka tulot "ottavat osumaa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.
Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.
Aiotko kovastikin hyötyä puolisostasi?
Huoh. Avioliitosta ei toki olisi mitään hyötyä myöskään puolisolleni, tarkoittaen, ettei meillä ole lapsia eikä omaisuutta, joihin avioliitto tai sen mahdollinen päättyminen vaikuttaisivat. Pitäisikö minun mennä naimisiin vain sen takia, että sellainen tapa on?
No ei tietenkään tarvitse. Itsehän otit esille tämän hyötynäkökannan.
Jos lukisit koko viestin, huomaisit, että mainitsin myös, etten kokisi avioliiton tuovan suhteeseen mitään (muutakaan) lisäarvoa. Onko tämän palstan käyttäjien luetunymmärtäminen tosiaankin näin kehnoa?
No voi voi, teet keskustelunavauksen, mutta haluut siihen vain myötäileviä vastauksia. Valitettavasti et niitä nyt saa. Sä olet niitä ihmisiä joiden pitää hyötyä kaikesta, jopa keskustelupalstan kommentoijista. Ja vi""uilla sä osaat.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni avopuoliso on jäänyt hätää kärsimään, kun joko puoliksi puolison tai jopa kokonaan puolison asunto onkin yhtäkkiä puolison sukulaisten omistuksessa puolison yllättävän poismenon johdosta (onnettomuuksia ja sairastumisia tapahtuu). Näin erityisesti tietysti silloin kun parilla ei ole yhteisiä lapsia. Ja vaikka olisi testamenttikin tehty niin perintöverotus kohtelee aika paljon julmemmin avopuolisoa. Samoin tietenkin leskeneläke.
Eräs tuntemani avoleski ei saanut osallistua hautajaisjärjestelyihin, vaan hänet syrjäytettiin muka läheisempien tieltä. Sitä kannattaa miettiä, että on virallisesti puolisonsa lähiomainen, ja päinvastoin tietenkin myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on juridinen sopimus, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnollisuuden kanssa. Vaikuttaa esim. perinnön jakoon toisen kuollessa. Naimisiin voi mennä ihan maistraatissa ilman uskonnollisuutta.
Niin. - Siinä mielessä Ap:n kysymys on hyvä, että joitain vuosia sitten Suomessa täytyi erikseen säätää erillinen avoliitto laki, joka minusta oli enempi kyseenalainen kuin avioliitto. - Tämä siksi, että avioliitto on yksitapa jakaa ja sopia yhteiselosta jonkun toisen kanssa. (Osa suomalaisista, ja edelleen monissa maailman maissa on edelleen vankka ja rikkomaton käsitys siitä, että tämän diilin saisi tehdä vain vastakkaisen sukupuolen kanssa).
- Miksikö avoliitto lain säätäminen oli kyseenalainen? - Siksi että minusta olisi ollut selkeämpää, että olisi ollut avioliitto, jolloin julkinen valta antaa raamit siitä, miten pari saattaisi mm. taloudelliset suhteensa järjestää eron sattuessa. - Ja ellei tällaista mallia haluiaisi jokainen avoliitossa oleva saisi vapaasti tehdä toisen kanssa sellaisia taloudellisia toimia kuin tykkää. - Toki tilannetta monimukaistaa se, että ei kaikka avioliiton mahdollistavia juttuja ole pakko ottaa itselle vain yhdellä tavalla vaan "avioliitto-sopimusta" on mahdollista räätälöidä itselle mieluisaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.
Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.
Jos elämänasenne on sellainen että kaikesta pitäisi hyötyä niin hieman säälin sua.
Avioliitto on nimenomaan juridinen sopimus, jonka voi hyvin solmia ilman ensimmäistäkään pappia.
Juridisia sopimuksia solmitaan nimenomaan hyötynäkökohdista. Se on niin romanttista, että saa puolison kuoltua enemmän perintöä jos ei ole lapsia ja muuta hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esim. leskeneläke, lesken asumisoikeus, pienempi perintövero (jos ei ole yhteisiä lapsia), lapsen isyyttä ei tarvitse erikseen tunnustaa jne.
Tossa ne kaikki kyl tais olla, et toi jne. Oli turha.
Itse menin naimisiin koska puolisoni kaipasi minulta sitoutumista ja hän koki naimisiin menon tuovan hänelle tämän tunteen. Itselle ei koko jutulla niin väliä olisi ollut, mutta kun rakastan häntä ja tämä oli hänelle tärkeä asia, ja itselle hälläväliä asia niin nyt ollaan naimisissa. Ja siis minä olen nainen, hän mies. Ihan näin ennakkoluuloja hälventääkseni koin tarpeelliseksi mainita.
Leskeneläke voi nyt tuntua kaukaiselta, mutta ihmiset voi kuolla yllättävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni avopuoliso on jäänyt hätää kärsimään, kun joko puoliksi puolison tai jopa kokonaan puolison asunto onkin yhtäkkiä puolison sukulaisten omistuksessa puolison yllättävän poismenon johdosta (onnettomuuksia ja sairastumisia tapahtuu). Näin erityisesti tietysti silloin kun parilla ei ole yhteisiä lapsia. Ja vaikka olisi testamenttikin tehty niin perintöverotus kohtelee aika paljon julmemmin avopuolisoa. Samoin tietenkin leskeneläke.
Kurjaa jos puoliso kuolee, mutta kyllä jokaisessa tilanteessa pitää voida huolehtia omasta asumisestaan. Varsinkin, jos puolison asunnossa saa asua ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, kannattaa vastaavasti kartuttaa omaa varallisuutta. Ei parisuhteen tarvitse olla mikään eläkevakuutus.
Vierailija kirjoitti:
Alan olla siinä iässä, että tuntemani suunnilleen samaa ikäluokkaa edustavat alkavat tahoillaan mennä naimisiin. Itsekin olen pitkässä, yli kuusi vuotta kestäneessä parisuhteessa, mutta en koe tarvetta mennä naimisiin. Monet naimisiin menneistä tutuista ovat ateisteja, kirkkoon kuulumattomia, hyvin maallisia ihmisiä, enkä sinänsä heidän valintaansa mitenkään tässä halua kritisoidakaan, kunhan vain kiinnostaisi kuulla muiden näkemyksiä siitä, että miksi ylipäätään mennä naimisiin? Tuoko se jotain lisäarvoa muuten terveellä ja vakaalla pohjalla olevaan parisuhteeseen?
gug kuollut lkbxgjn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliittoinstituutio on syntynyt turvaamaan sukujen omaisuuden hoitoa. Suvut naittivat jälkeläisiä toisilleen ja katsoivat että kumpikin osapuoli hyötyi tästä sopimuksesta.
Uskonnoissa pappi tietysti vielä rahastaa loitsimalla maagisesti häissä.
Mä en taas näe uskonnolla ja avioliitolla mitään yhteistä. Miehen kanssa avioidun, en jeesuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni avopuoliso on jäänyt hätää kärsimään, kun joko puoliksi puolison tai jopa kokonaan puolison asunto onkin yhtäkkiä puolison sukulaisten omistuksessa puolison yllättävän poismenon johdosta (onnettomuuksia ja sairastumisia tapahtuu). Näin erityisesti tietysti silloin kun parilla ei ole yhteisiä lapsia. Ja vaikka olisi testamenttikin tehty niin perintöverotus kohtelee aika paljon julmemmin avopuolisoa. Samoin tietenkin leskeneläke.
Kurjaa jos puoliso kuolee, mutta kyllä jokaisessa tilanteessa pitää voida huolehtia omasta asumisestaan. Varsinkin, jos puolison asunnossa saa asua ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi, kannattaa vastaavasti kartuttaa omaa varallisuutta. Ei parisuhteen tarvitse olla mikään eläkevakuutus.
Toivottavasti olet samaa mieltä vielä silloinkin, kun elämäsi suurimman surun keskellä lennät ulos kotoasi ilman mitään muistoesineitä puolisostasi.
Minulle naimisiinmeno oli ennen kaikkea henkinen, sosiaalinen ja romanttinen asia. Tietenkin pidän myös sen juridisia etuja tärkeinä, mutta en niitä niinkään ajatellut siinä vaiheessa.
Romanttinen puoli: minulle naimisiinmeno oli suuri rakkauden osoitus toinen toisillemme. Häämme olivat pienet ja vaatimattomat, enkä halunnutkaan mitään prinsessajuhlaa. Silti tunsin morsiamena olevani prinsessa mieheni silmissä, hänen tuleva kuningattarensa ja hän minun kuninkaani. Rakkautta ja romantiikkaa on tietenkin muutenkin, ja ilmaisemme sitä monin tavoin, mutta kyllä se naimisiin meno ja naimisissa olo vain oli ja on niin ihanan romanttista, ainakin meille.
Sosiaalinen puoli: mieheni osoitti sukunsa ja ystäviensä sekä koko yhteiskunnan silmissä sitoutuvansa minuun ja samoin minä häneen. Olemme aviopari, aviomies ja aviovaimo. En tarvinnut tai tarvitse rakkaudellemme tai yhteydellemme sinänsä mitään sosiaalisia pönkityksiä, mutta minusta naimisiinmeno on selkeä ja varma ilmaisu siitä että me olemme ne toistemme läheiset.
Henkinen puoli: koen naimisiinmenossa olevan voimakkaan latauksen. Se on yhteinen sopimus, jossa sitouduimme toisiimme, ja saimme kultaisen langan tai sinetin väliimme meitä yhdistämään. Uskon sen antavan merkittävästi tahtoa taistella myös vastamäessä. Tätä on vaikea selittää, tai sen selittäminen vaatisi pitkällistä pohdintaa kulttuuriperimästämme, uskosta Jumalaan ja monista muista asioista. Mutta meille se toimii.
On eri asia kysyä, miksi ihmiset menevät ylipäätään naimisiin tai miksi mennä kirkossa naimisiin, jos ovat ateisteja. Miksi mennä naimisiin, jos ei kuulu kirkkoon on väärä kysymys. Uskonnolla ei ole tekemistä avioliiton kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja vastakysymys: miksi ei menisi naimisiin? Ei se kovin monimutkaista ole. Eri jos ei halua niin so what, sitten ei.
Koska naimisiinmenosta ei ainakaan omassa elämäntilanteessani ole mitään hyötyä. En minä sitä sano, etteivätkö muut saisi mennä, kummastelen vain, miksi se koetaan tarpeelliseksi, kun ei se avioliitto ainakaan omasta näkökulmastani tuo mitään lisäarvoa elämään eikä parisuhteeseen. Oman valintani olen jo tehnyt, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan niiden näkemyksiä, jotka ovat menneet tai haluavat tulevaisuudessa mennä naimisiin.
Menimme puolisoni kanssa naimisiin ihan siitä syystä että yhteinen omaisuus on silloin myös juridisesti yhteinen, esim jos jompikumpi kuolee. Meillä kun valitettavasti on ikäviä sukulaisia joten näin ollen pystyimme turvaamaan perintöoikeuden, ei lapsia. Meillä on myös testamentti. Avioon mennessä kummankin omaisuus oli suurinpiirtein samansuuruinen ja yhdessä olemma tasapuolisesti sitä kasvattaneet joten jos tässä eroaisimme kuuluu omaisuus jakaa myös 50/50. Vihitty maistraatissa, vain pari todistajaa (siitä huolimatta että kuulumme kirkkoon). Lisäarvosta parisuhteeseen en viitsi sanoa mitään, en maalaillut ruusunpunaisia kuvitelmia avioliitosta.
Teet mitä lystäät ap, sun elämä ja sun valinnat.
Täällä hengaa pääasiassa puolisonsa tai puolisohaaveidensa kautta eläviä bridezilloja.