Lue keskustelun säännöt.
Naurettavia nuo lasten musiikkiharrastukset!
07.05.2006 |
Tuolla harrastepinossa 90% vastaajista toivoo lapselleen musiikkiharrastusta ja varmaan on viety jo parikuista muskariin ja viulua tms. työnnetään käteen viimeistään kolmevuotiaana..siis mitä hienoa siinä oikeasti on? Niitä vingutuksia on kamala kuunnella sukujuhlissa ja tosiasia on, että harva lapsi siitä todella nauttii! Olin juuri psykologin luennolla, jossa hän tunnusti, että terapiakäynneillä moni lapsi tunnustaa vihanneensa musiikkiharrastustaan ja halunneensa lopettaa sen heti, kun uskalsi vanhemmilleen kertoa. Tällainen tappaa lapsen luovuutta eikä ruoki sitä.
Tosiasia on, että hyvin harva meistä todella on musikaalinen ja toimii musiikin parissa saatika soittelee enää teinivuosien jälkeen.
Kommentit (24)
Kyllä kai useimmat vanhemmat valitsevat harrastuksia lapsilleen, joista sitten ajan kanssa jäävät ne, joista lapsi itse nauttii. Alle kouluikäinen ei kauheasti vielä pysty itse sanomaan, mikä kiinnostaa, mutta kyllä mielestäni jo pienetkin lapset saavat harrastaa.
Aloitin soittoharrastukseni 6-vuotiaana ja murrosikää lukuunottamatta olen todella nauttinut siitä. Mietin jopa musiikkia uraksi.
Hyvä harrastus se musiikki on! Mutta eihän pakoteta niitä pieniä, jos harrastukseen lähtö takkuaa tai lapsi ei selvästikään nauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
murrosiässä " ei-huvittamiseen" .
Pakottaa ei tietysti saa, mutta yleensä vaikuttaa paljon se, miten vanhemmat suhtautuvat itse harrastukseen. Valitettavasti usein on niin, että vanhemmat kyllä seisovat kiltisti jalkapallokentän tai jääkiekkokaukalon reunalla, mutta musiikkia harrastavan lapsen harjoittelua ei tueta lainkaan samalla tavalla. Jos taas lapsi ei harjoittele, tulee soittotunneista ikäviä kokemuksia ja tällöin helposti harrastusinto hiipuu.
Jos siis laitatte lapsenne soittotunneille, niin muistakaa, että harrastus edellyttää vanhempien aktiivista osallistumista harjoitteluun ainakin siihen saakka, kunnes lapsi osaa itse ottaa siitä vastuun (n. 9-10-vuotiaana).
Vierailija:
Valitettavasti usein on niin, että vanhemmat kyllä seisovat kiltisti jalkapallokentän tai jääkiekkokaukalon reunalla, mutta musiikkia harrastavan lapsen harjoittelua ei tueta lainkaan samalla tavalla.
Pohdimme tätä samaa joskus kaverin kanssa. Vanhemmat kyllä usein osallistuvat (ainakin rahallisesti) kalliisiinkin pelimatkoihin ym. Mutta kuinka moni vanhempi lähtisi vaikka 12 vuotiaan kanssa festareille ja/tai keikoille katsomaan hänen lempibändiään?
Muistan kuinka katkera olin, kun en päässyt yksin Roxetten keikalle, mutta äitikään ei suostunut tulemaan mukaan. Vedottiin rahaan, mutta siskon käsipalloreissu Prahaan kyllä maksettiin...
vihasin ja vihasin... se hyöty niistä opinnoista jäi, että osaan laulaa nuoteista.
En ole vastannut harrastyskyselyyn, mutta en laittaisi omille lapsilleni musiikkiharrastusta. No, ehkä tuolle toiselle, joka laulaa jo pienenä hyvin.
En ole vastannut siihen kyselyyn, koska jäin miettimään, mitä TAITOJA haluan lasteni osata. Tulin siihen tulokseen, että yhteistyötaitoja (eli olisin voinut vastata vaikka partion), itsensä hillitsemistaitoja (voisin vastata itämaisen puolustuslajin), mutta enpä ole tullut siihen tulokseen, että musiikilliset taidot olisivat elämässä kantava voima.