Naimisissa ja avoliitossa olevat. Onko teillä facebook-kavereine entisiä seksikumppaneita?

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on kovin suuria tunteita ollutkaan, jos ihan kevyesti ja hyvillä mielin jatkaa elämää eksän pysyessä kaverina. Kun näitä keskusteluja lukee, tulee tunne että ehkä osa pariutuu ilman mitään järisyttäviä tunteitakaan jonkun ihan kivan kanssa. Eihän se erokaan sitten niin kummallinen juttu ole tai se, että eksästä kuulisi eron jälkeenkin. Samoin jos suhde on ollut ihan pystyyn kuollut, niin ei ehkä tunnu missään ja voi ihan hyvin olla jossain tekemisissäkin. Ei kuitenkaan tarvitse tulla jätetyksi, että erottua tekisi liian kipeää olla missään tekemisissä. Kyllä se voi koville ottaa ilman jätetyksi tulemistakin, jos on eron aikaankin ollut silti vahvoja tunteita pelissä.

Meillä oli hyvä avioliitto, mutta jossain vaiheessa ajauduimme erillemme. Kävimme pariterapiassa pelastaaksemme liiton, mutta eroon kuitenkin päädyimme. Kävin kaikki vaikeat asiat läpi jo ennen eroa. Lopullinen päätös oli lopulta helpostus. Tulemme kuitenkin kavereina erittäin hyvin toimeen. Soitellaan kuulumisia silloin tällöin. Kummallakin on jo uudet kumppanit. Miesystäväni pitää positiivisena asiana, että olen eksän kanssa väleissä. Olimme yhdessä 20 vuotta eikä tuota aikaa edes halua pyyhkiä mielestä pois, saatikka katkaista välejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee asian haluamallaan tavalla. Todellisuus on kuitenkin se, ettei ole mitään syytä pitää exää kaverina, jos häneen ei ole enään mitään halua yhtyä. Mielten yhteensopivuudesta tuskin on kysymys, muutenhan eroon ei olisi edes päädytty.

Jos oma kumppani on se jonka kanssa on onnellinen, niin kyllä ne exät jää kyydistä. Jos on yhteisiä lapsia niin eri asia ja tietysti on muitakin poikkeuksia.

Ole edes itsellesi rehellinen

Nimenomaan . Ei mulla ainakaan oo aikaa eikä energiaa kysellä exien kuulumisia, vaikkei niiden satunnainen kuuleminen mielenrauhaa järkyttäisi.

Mulla on kuitenkin ystävät, harrastukset, sukulaiset, työkaverit jne. ja uusi parisuhdehan lisää ihmissuhteita myös siten, että kumppanin lisäksi elämään tulee myös hänen kavereitaan, sisaruksiaan. Kun rakastuu ja sitoutuu, elämä muuttuu niin paljon, että ne exät nyt vaan automaattisesti unohtuu.

Miksi vastaajat sekoittavat eksien somekaverilistoilla olemisen siihen, että heiltä aktiivisesti kyseltäisiin kuulumisia ja tyynyn asentoa? Lukekaahan nyt vielä kerran, mitä aloituksessa kysyttiin.

Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, että alussa exästä ei halua kuulla mitään, koska se sattuu. Eli oon poistanut somekavereista . Sitten kun kuulumisia jo kestäisi kuulla, ei ole mitään syytä varta vasten pyytää kaveriksi. Elämät on erilliset ja yhteyttä ei ole, toki jos sattumalta vastaan tulisi irl, tervehtisin ja voisin vaihtaa muutaman sanan.

Facebookissa on toiminto jossa toisen voi piilottaa, ei tarvitse siis nähdä niitä kuulumisia. Mutta joo, eiköhän se ole tullut selväksi että täällä kirjoittelee todella epävarmat ihmiset jotka ovat tulleet jätetyiksi eivätkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Kaikissa näissä viesteissä pyörii nimittäin sama sanoma siitä että eksän kuulumisia on vaikeaa kuulla ja se taas yleensä johtuu siitä että on tullut jätetyksi. En toisaalta ihmettele yhtään että tällaiset ripustautuvat ihmiset ovat ylipäätään tulleet jätetyksi, en itse jaksaisi päiväkäään noi epävarmaa ja epätoivoista kumppania, jolle ex kaverilistalla fb:ssä on hirveän suuri asia. 

Mä taas en jaksaisi päivääkään ihmistä, joka on niin tunteeton ja kylmä ettei tajua, että jotain toista ero voi satuttaa vaikka itselle se olisi pikkujuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee asian haluamallaan tavalla. Todellisuus on kuitenkin se, ettei ole mitään syytä pitää exää kaverina, jos häneen ei ole enään mitään halua yhtyä. Mielten yhteensopivuudesta tuskin on kysymys, muutenhan eroon ei olisi edes päädytty.

Jos oma kumppani on se jonka kanssa on onnellinen, niin kyllä ne exät jää kyydistä. Jos on yhteisiä lapsia niin eri asia ja tietysti on muitakin poikkeuksia.

Ole edes itsellesi rehellinen

Nimenomaan . Ei mulla ainakaan oo aikaa eikä energiaa kysellä exien kuulumisia, vaikkei niiden satunnainen kuuleminen mielenrauhaa järkyttäisi.

Mulla on kuitenkin ystävät, harrastukset, sukulaiset, työkaverit jne. ja uusi parisuhdehan lisää ihmissuhteita myös siten, että kumppanin lisäksi elämään tulee myös hänen kavereitaan, sisaruksiaan. Kun rakastuu ja sitoutuu, elämä muuttuu niin paljon, että ne exät nyt vaan automaattisesti unohtuu.

Miksi vastaajat sekoittavat eksien somekaverilistoilla olemisen siihen, että heiltä aktiivisesti kyseltäisiin kuulumisia ja tyynyn asentoa? Lukekaahan nyt vielä kerran, mitä aloituksessa kysyttiin.

Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, että alussa exästä ei halua kuulla mitään, koska se sattuu. Eli oon poistanut somekavereista . Sitten kun kuulumisia jo kestäisi kuulla, ei ole mitään syytä varta vasten pyytää kaveriksi. Elämät on erilliset ja yhteyttä ei ole, toki jos sattumalta vastaan tulisi irl, tervehtisin ja voisin vaihtaa muutaman sanan.

Facebookissa on toiminto jossa toisen voi piilottaa, ei tarvitse siis nähdä niitä kuulumisia. Mutta joo, eiköhän se ole tullut selväksi että täällä kirjoittelee todella epävarmat ihmiset jotka ovat tulleet jätetyiksi eivätkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Kaikissa näissä viesteissä pyörii nimittäin sama sanoma siitä että eksän kuulumisia on vaikeaa kuulla ja se taas yleensä johtuu siitä että on tullut jätetyksi. En toisaalta ihmettele yhtään että tällaiset ripustautuvat ihmiset ovat ylipäätään tulleet jätetyksi, en itse jaksaisi päiväkäään noi epävarmaa ja epätoivoista kumppania, jolle ex kaverilistalla fb:ssä on hirveän suuri asia. 

Mutta mikä siinä on niin pahaa, jos toisen poistaakin fb-kavereista? Jos ei muutenkaan pidetä yhteyttä ja kummankin elämä on mennyt eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on kovin suuria tunteita ollutkaan, jos ihan kevyesti ja hyvillä mielin jatkaa elämää eksän pysyessä kaverina. Kun näitä keskusteluja lukee, tulee tunne että ehkä osa pariutuu ilman mitään järisyttäviä tunteitakaan jonkun ihan kivan kanssa. Eihän se erokaan sitten niin kummallinen juttu ole tai se, että eksästä kuulisi eron jälkeenkin. Samoin jos suhde on ollut ihan pystyyn kuollut, niin ei ehkä tunnu missään ja voi ihan hyvin olla jossain tekemisissäkin. Ei kuitenkaan tarvitse tulla jätetyksi, että erottua tekisi liian kipeää olla missään tekemisissä. Kyllä se voi koville ottaa ilman jätetyksi tulemistakin, jos on eron aikaankin ollut silti vahvoja tunteita pelissä.

Meillä oli hyvä avioliitto, mutta jossain vaiheessa ajauduimme erillemme. Kävimme pariterapiassa pelastaaksemme liiton, mutta eroon kuitenkin päädyimme. Kävin kaikki vaikeat asiat läpi jo ennen eroa. Lopullinen päätös oli lopulta helpostus. Tulemme kuitenkin kavereina erittäin hyvin toimeen. Soitellaan kuulumisia silloin tällöin. Kummallakin on jo uudet kumppanit. Miesystäväni pitää positiivisena asiana, että olen eksän kanssa väleissä. Olimme yhdessä 20 vuotta eikä tuota aikaa edes halua pyyhkiä mielestä pois, saatikka katkaista välejä. 

No teillä on pitkä yhteinen historia. Täällä kuitenkin kirjoitetaan miten osoittaa huonoa itsetuntoa olla pitämättä kaverilistan jatkona exiä, joiden kanssa ei vaihda kuulumisia ja ole tekemisissä. Miksi niitä ei saisi poistaa? Olen minä ainakin poistanut muitakin tyyppejä joiden kanssa en ole pitkään aikaan tavannut eikä mitään yhteisiä enää ole.

No ei. Joskus yritin olla suurisydäminen ja avarakatseinen ihminen ja koetin tätä "ei kaiken tarvitse loppua eroon"-hommaa. Mihin se johti? P*rkeleenmoiseen stalkkaukseen ja provoiluun jokaisen fb-päivitykseni yhteydessä. Joten ei. Nykyisen miehen kanssa ihan sovittiin että exät ei kuulu kummankaan kaverilistoille. Tosin yksi miehen existä on mun kaveri, mutta siitä ei ole koitunut haittaa.

Ei vanhemmillani (74v) ollut lapsuudessani exien valokuvia meidän perhealbumeissa tai isä ja äiti eivät soitelleet exille, kysyen kuulumisia. Ei niistä edes puhuttu mitään. Vanhempani ovat olleet naimisissa 55 vuotta.

Nykyaikana suurin osa siitä on normaalia, mikä aikoinaan on laskettu mielisairaudeksi tai ihan helvetin tyhmäksi käyttäytymiseksi.

Ihan vain yleistyksenä.

Ei, ei ole exiä kavereina ja jos vaimo niitä haluaa 18 vuoden yhdessä olemisen jälkeen sinne faceen keräilemään niin voidaan vähän keskustella aiheesta ja syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee asian haluamallaan tavalla. Todellisuus on kuitenkin se, ettei ole mitään syytä pitää exää kaverina, jos häneen ei ole enään mitään halua yhtyä. Mielten yhteensopivuudesta tuskin on kysymys, muutenhan eroon ei olisi edes päädytty.

Jos oma kumppani on se jonka kanssa on onnellinen, niin kyllä ne exät jää kyydistä. Jos on yhteisiä lapsia niin eri asia ja tietysti on muitakin poikkeuksia.

Ole edes itsellesi rehellinen

Nimenomaan . Ei mulla ainakaan oo aikaa eikä energiaa kysellä exien kuulumisia, vaikkei niiden satunnainen kuuleminen mielenrauhaa järkyttäisi.

Mulla on kuitenkin ystävät, harrastukset, sukulaiset, työkaverit jne. ja uusi parisuhdehan lisää ihmissuhteita myös siten, että kumppanin lisäksi elämään tulee myös hänen kavereitaan, sisaruksiaan. Kun rakastuu ja sitoutuu, elämä muuttuu niin paljon, että ne exät nyt vaan automaattisesti unohtuu.

Miksi vastaajat sekoittavat eksien somekaverilistoilla olemisen siihen, että heiltä aktiivisesti kyseltäisiin kuulumisia ja tyynyn asentoa? Lukekaahan nyt vielä kerran, mitä aloituksessa kysyttiin.

Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, että alussa exästä ei halua kuulla mitään, koska se sattuu. Eli oon poistanut somekavereista . Sitten kun kuulumisia jo kestäisi kuulla, ei ole mitään syytä varta vasten pyytää kaveriksi. Elämät on erilliset ja yhteyttä ei ole, toki jos sattumalta vastaan tulisi irl, tervehtisin ja voisin vaihtaa muutaman sanan.

Facebookissa on toiminto jossa toisen voi piilottaa, ei tarvitse siis nähdä niitä kuulumisia. Mutta joo, eiköhän se ole tullut selväksi että täällä kirjoittelee todella epävarmat ihmiset jotka ovat tulleet jätetyiksi eivätkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Kaikissa näissä viesteissä pyörii nimittäin sama sanoma siitä että eksän kuulumisia on vaikeaa kuulla ja se taas yleensä johtuu siitä että on tullut jätetyksi. En toisaalta ihmettele yhtään että tällaiset ripustautuvat ihmiset ovat ylipäätään tulleet jätetyksi, en itse jaksaisi päiväkäään noi epävarmaa ja epätoivoista kumppania, jolle ex kaverilistalla fb:ssä on hirveän suuri asia. 

Mutta mikä siinä on niin pahaa, jos toisen poistaakin fb-kavereista? Jos ei muutenkaan pidetä yhteyttä ja kummankin elämä on mennyt eteenpäin.

Minusta se kertoo enemmän että kaikki ihmiset vain poistetaan heti kontakteista kun heistä ei ole enää sinulle hyötyä. En mä poista vanhoja työkavereitakaan heti kun vaihdan uutta työpaikkaa vaikka todennäköisesti tosi vähän tulee heidän kanssaan pidettyä yhteyttä. Ihmiset jotka siivoavat menneisyytensä pois aina kun jotain uutta tulee esiin ovat epäilyttäviä, mitä he yrittävät salailla? En muutenkaan lähtisi ikinä suhteeseen sellaisen henkilön kanssa jota kaihertaa edellinen ero vieläkin niin paljon että ex on poistettava kaverilistalta jottei vaan tulisi nähtyä että toinen on mennyt elämässään eteenpäin.

Niin ja niille jotka päivittelee tätä nykyaikaa: kyllä meidän äidin vanhoissa valokuva-albumeissa on yhteiskuvia edellisten nuoruuden poikaystävien kanssa, eipä tuo isää haitannut yhtään eikä vaatinut kuvia heittämään roskiin. Hyvä 25 vuoden avioliitto, joka päättyi isäni kuolemaan. Pitäisikö äidin nyt myös poistaa kaikki kuvat isästäni kun hänellä on uusi miesytävä? Lopettaa viemästä haudalle kukkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin on kovin suuria tunteita ollutkaan, jos ihan kevyesti ja hyvillä mielin jatkaa elämää eksän pysyessä kaverina. Kun näitä keskusteluja lukee, tulee tunne että ehkä osa pariutuu ilman mitään järisyttäviä tunteitakaan jonkun ihan kivan kanssa. Eihän se erokaan sitten niin kummallinen juttu ole tai se, että eksästä kuulisi eron jälkeenkin. Samoin jos suhde on ollut ihan pystyyn kuollut, niin ei ehkä tunnu missään ja voi ihan hyvin olla jossain tekemisissäkin. Ei kuitenkaan tarvitse tulla jätetyksi, että erottua tekisi liian kipeää olla missään tekemisissä. Kyllä se voi koville ottaa ilman jätetyksi tulemistakin, jos on eron aikaankin ollut silti vahvoja tunteita pelissä.

Meillä oli hyvä avioliitto, mutta jossain vaiheessa ajauduimme erillemme. Kävimme pariterapiassa pelastaaksemme liiton, mutta eroon kuitenkin päädyimme. Kävin kaikki vaikeat asiat läpi jo ennen eroa. Lopullinen päätös oli lopulta helpostus. Tulemme kuitenkin kavereina erittäin hyvin toimeen. Soitellaan kuulumisia silloin tällöin. Kummallakin on jo uudet kumppanit. Miesystäväni pitää positiivisena asiana, että olen eksän kanssa väleissä. Olimme yhdessä 20 vuotta eikä tuota aikaa edes halua pyyhkiä mielestä pois, saatikka katkaista välejä. 

Niin eikö tämä juuri kerro tuosta tilanteesta, jossa mitään järisyttäviä tunteita ei enää erotessa ole ollut, joten on ihan kiva jatkaa kaverina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee asian haluamallaan tavalla. Todellisuus on kuitenkin se, ettei ole mitään syytä pitää exää kaverina, jos häneen ei ole enään mitään halua yhtyä. Mielten yhteensopivuudesta tuskin on kysymys, muutenhan eroon ei olisi edes päädytty.

Jos oma kumppani on se jonka kanssa on onnellinen, niin kyllä ne exät jää kyydistä. Jos on yhteisiä lapsia niin eri asia ja tietysti on muitakin poikkeuksia.

Ole edes itsellesi rehellinen

Nimenomaan . Ei mulla ainakaan oo aikaa eikä energiaa kysellä exien kuulumisia, vaikkei niiden satunnainen kuuleminen mielenrauhaa järkyttäisi.

Mulla on kuitenkin ystävät, harrastukset, sukulaiset, työkaverit jne. ja uusi parisuhdehan lisää ihmissuhteita myös siten, että kumppanin lisäksi elämään tulee myös hänen kavereitaan, sisaruksiaan. Kun rakastuu ja sitoutuu, elämä muuttuu niin paljon, että ne exät nyt vaan automaattisesti unohtuu.

Miksi vastaajat sekoittavat eksien somekaverilistoilla olemisen siihen, että heiltä aktiivisesti kyseltäisiin kuulumisia ja tyynyn asentoa? Lukekaahan nyt vielä kerran, mitä aloituksessa kysyttiin.

Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, että alussa exästä ei halua kuulla mitään, koska se sattuu. Eli oon poistanut somekavereista . Sitten kun kuulumisia jo kestäisi kuulla, ei ole mitään syytä varta vasten pyytää kaveriksi. Elämät on erilliset ja yhteyttä ei ole, toki jos sattumalta vastaan tulisi irl, tervehtisin ja voisin vaihtaa muutaman sanan.

Facebookissa on toiminto jossa toisen voi piilottaa, ei tarvitse siis nähdä niitä kuulumisia. Mutta joo, eiköhän se ole tullut selväksi että täällä kirjoittelee todella epävarmat ihmiset jotka ovat tulleet jätetyiksi eivätkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Kaikissa näissä viesteissä pyörii nimittäin sama sanoma siitä että eksän kuulumisia on vaikeaa kuulla ja se taas yleensä johtuu siitä että on tullut jätetyksi. En toisaalta ihmettele yhtään että tällaiset ripustautuvat ihmiset ovat ylipäätään tulleet jätetyksi, en itse jaksaisi päiväkäään noi epävarmaa ja epätoivoista kumppania, jolle ex kaverilistalla fb:ssä on hirveän suuri asia. 

Mutta mikä siinä on niin pahaa, jos toisen poistaakin fb-kavereista? Jos ei muutenkaan pidetä yhteyttä ja kummankin elämä on mennyt eteenpäin.

Minusta se kertoo enemmän että kaikki ihmiset vain poistetaan heti kontakteista kun heistä ei ole enää sinulle hyötyä. En mä poista vanhoja työkavereitakaan heti kun vaihdan uutta työpaikkaa vaikka todennäköisesti tosi vähän tulee heidän kanssaan pidettyä yhteyttä. Ihmiset jotka siivoavat menneisyytensä pois aina kun jotain uutta tulee esiin ovat epäilyttäviä, mitä he yrittävät salailla? En muutenkaan lähtisi ikinä suhteeseen sellaisen henkilön kanssa jota kaihertaa edellinen ero vieläkin niin paljon että ex on poistettava kaverilistalta jottei vaan tulisi nähtyä että toinen on mennyt elämässään eteenpäin.

Niin ja niille jotka päivittelee tätä nykyaikaa: kyllä meidän äidin vanhoissa valokuva-albumeissa on yhteiskuvia edellisten nuoruuden poikaystävien kanssa, eipä tuo isää haitannut yhtään eikä vaatinut kuvia heittämään roskiin. Hyvä 25 vuoden avioliitto, joka päättyi isäni kuolemaan. Pitäisikö äidin nyt myös poistaa kaikki kuvat isästäni kun hänellä on uusi miesytävä? Lopettaa viemästä haudalle kukkia?

No mulla on exät kyllä ihan hyvin ymmärtäneet sen, että olen poistunut heidät fb-kavereistani ja sanonut, ettei voida muutenkaan jatkaa kavereina. Ja mitä hyödyn hakuun tulee, enemmän olen törmännyt siihen niissä ihmisissä, jotka jatkavat kaveeraamista exän kanssa. Erotaan, mutta halutaan silti hyötyä toisesta joko käytännön asioissa tai silloin kun kaivataan emotionaalista tukea.

On, eksiä ja myös heidän perheenjäseniä joitakin. Osan perheenjäsenistä olen poistanut. 

Olen erojen jälkeen lakannut "seuraamasta" heitä FB:ssä eli heidän statuspäivityksensä eivät pomppaa feediini. Mukavampaa niin, en halua tietää mitä heille kuuluu reaaliajassa. Saatan silloin tällöin käydä katsomassa heidän profiilissaan mitä kuuluu. 

Mies tietää eikä ole tuntunut olevan ongelma. Miksi olisi, on hänelläkin exiä kavereina ja tapaammekin osaa joskus kun ovat samoissa piireissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen näkee asian haluamallaan tavalla. Todellisuus on kuitenkin se, ettei ole mitään syytä pitää exää kaverina, jos häneen ei ole enään mitään halua yhtyä. Mielten yhteensopivuudesta tuskin on kysymys, muutenhan eroon ei olisi edes päädytty.

Jos oma kumppani on se jonka kanssa on onnellinen, niin kyllä ne exät jää kyydistä. Jos on yhteisiä lapsia niin eri asia ja tietysti on muitakin poikkeuksia.

Ole edes itsellesi rehellinen

Nimenomaan . Ei mulla ainakaan oo aikaa eikä energiaa kysellä exien kuulumisia, vaikkei niiden satunnainen kuuleminen mielenrauhaa järkyttäisi.

Mulla on kuitenkin ystävät, harrastukset, sukulaiset, työkaverit jne. ja uusi parisuhdehan lisää ihmissuhteita myös siten, että kumppanin lisäksi elämään tulee myös hänen kavereitaan, sisaruksiaan. Kun rakastuu ja sitoutuu, elämä muuttuu niin paljon, että ne exät nyt vaan automaattisesti unohtuu.

Miksi vastaajat sekoittavat eksien somekaverilistoilla olemisen siihen, että heiltä aktiivisesti kyseltäisiin kuulumisia ja tyynyn asentoa? Lukekaahan nyt vielä kerran, mitä aloituksessa kysyttiin.

Mä olen aikaisemmin kirjoittanut, että alussa exästä ei halua kuulla mitään, koska se sattuu. Eli oon poistanut somekavereista . Sitten kun kuulumisia jo kestäisi kuulla, ei ole mitään syytä varta vasten pyytää kaveriksi. Elämät on erilliset ja yhteyttä ei ole, toki jos sattumalta vastaan tulisi irl, tervehtisin ja voisin vaihtaa muutaman sanan.

Facebookissa on toiminto jossa toisen voi piilottaa, ei tarvitse siis nähdä niitä kuulumisia. Mutta joo, eiköhän se ole tullut selväksi että täällä kirjoittelee todella epävarmat ihmiset jotka ovat tulleet jätetyiksi eivätkä vieläkään ole sinut asian kanssa. Kaikissa näissä viesteissä pyörii nimittäin sama sanoma siitä että eksän kuulumisia on vaikeaa kuulla ja se taas yleensä johtuu siitä että on tullut jätetyksi. En toisaalta ihmettele yhtään että tällaiset ripustautuvat ihmiset ovat ylipäätään tulleet jätetyksi, en itse jaksaisi päiväkäään noi epävarmaa ja epätoivoista kumppania, jolle ex kaverilistalla fb:ssä on hirveän suuri asia. 

Mutta mikä siinä on niin pahaa, jos toisen poistaakin fb-kavereista? Jos ei muutenkaan pidetä yhteyttä ja kummankin elämä on mennyt eteenpäin.

Minusta se kertoo enemmän että kaikki ihmiset vain poistetaan heti kontakteista kun heistä ei ole enää sinulle hyötyä. En mä poista vanhoja työkavereitakaan heti kun vaihdan uutta työpaikkaa vaikka todennäköisesti tosi vähän tulee heidän kanssaan pidettyä yhteyttä. Ihmiset jotka siivoavat menneisyytensä pois aina kun jotain uutta tulee esiin ovat epäilyttäviä, mitä he yrittävät salailla? En muutenkaan lähtisi ikinä suhteeseen sellaisen henkilön kanssa jota kaihertaa edellinen ero vieläkin niin paljon että ex on poistettava kaverilistalta jottei vaan tulisi nähtyä että toinen on mennyt elämässään eteenpäin.

Niin ja niille jotka päivittelee tätä nykyaikaa: kyllä meidän äidin vanhoissa valokuva-albumeissa on yhteiskuvia edellisten nuoruuden poikaystävien kanssa, eipä tuo isää haitannut yhtään eikä vaatinut kuvia heittämään roskiin. Hyvä 25 vuoden avioliitto, joka päättyi isäni kuolemaan. Pitäisikö äidin nyt myös poistaa kaikki kuvat isästäni kun hänellä on uusi miesytävä? Lopettaa viemästä haudalle kukkia?

No mulla on exät kyllä ihan hyvin ymmärtäneet sen, että olen poistunut heidät fb-kavereistani ja sanonut, ettei voida muutenkaan jatkaa kavereina. Ja mitä hyödyn hakuun tulee, enemmän olen törmännyt siihen niissä ihmisissä, jotka jatkavat kaveeraamista exän kanssa. Erotaan, mutta halutaan silti hyötyä toisesta joko käytännön asioissa tai silloin kun kaivataan emotionaalista tukea.

Jep. Tämänkin kun voi tehdä ihan keskustellen ja yhteisymmärryksessä, sopia ettei pidetä enää yhteyttä ilman mitään "ollaan kavereita " -teeskentelyä.

En käytä facebookia eikä minulla ole entisiä seksikumppaneita. Puolisonikaan ei tietääkseni käytä facebookia, enkä ole _tietoinen_ että hän muullakaan tavoin pitäisi yhteyttä yli 20 vuoden takaisiin seksikumppaneihin, mutta onhan se toki mahdollista.

Ex-mieheni nykyinen vaimo on fb-ystäväni. Tutustuimme eksän ja minun lapsen häissä ja hän pyysi kaveriksi. Aikoinaan avioeron jälkeisessä parisuhteessa vierailtiin silloisen nyksäni eksän ja hänen silloisen nyksänsä mökillä ja tavattiin heitä lasten jalkapallopeleissä. Nykyisen nyksäni puoliso on kuollut, mutta hänen sukulaisiaan tapaamme (harvakseltaan) ja silloin tottakai tulee myös puhetta edesmenneestä puolisosta.

En ymmärrä, mikä menneisyydessä olisi niin pahaa, että se pitäisi yrittää pyyhkiä pois.