Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden huonojen isäkokemusten heijastaminen nykyiseen puolisoon
17.10.2018 |
Mistä ilmiöstä on kyse, onko projektiivinen identifikaatio? Stressitilanteessa vaimo luo minusta ihmishirviön kuvan ja hyökkää sitä vastaan. Hänellä on ollut kolme isähahmoa ja kaikki ovat olleet väkivaltaisia tai muuten epäkelpoja hylkääjiä. En ole koskaan tunnistanut itseäni niistä kuvitelmista, ja hermostun niistä väitteistä sen verran, että olisin varmasti väkivaltainen jos siihen olisi taipumusta. Haluaisin lukea lisää tästä ilmiöstä, mutta en keksi oikeaa termiä.
Kommentit (7)
Kitos vastauksesta. Onko muita asiantuntijoita paikalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kitos vastauksesta. Onko muita asiantuntijoita paikalla?
Nauroin, kiitos! :D
Minulla on vaikea suhde sekä isääni että äitiini. Valitettavasti jossain tilanteissa alan samaistaa puolisoani heihin. Stressaavissa tilanteissa ihminen psyykkisesti taantuu ja traumamuistot voivat palata mieleen. Pystyisitkö ajattelemaan noita tilanteita niin, että että olekaan tekemisissä aikuisen ihmisen kanssa, vaan juuri sillä hetkellä paikalla on vain pelästynyt lapsi, joka kaipaa rauhoittelua tai mahdollisuutta vetäytyä omiin oloihinsa?
4 jatkaa: traumoja verrataan mieleen koteloituneisiin vierasesineisiin. Joissain tilanteissa ne aktivoituvat ja se on kaikille hyvin hämmentävää. Tuolla hetkellä traumatisoitunut ei kunnolla erota nykyhetkeä menneisyydestä. Tilanne pitäisikin siinä mielessä saada rauhoitettua, että traumatisoitunut voisi turvallisesti palata takaisin tähän hetkeen ja erottaa sen, että alkuperäinen vaikea tilanne on ollut ohi jo kauan sitten. Tällainen palaaminen taas ei onnistu niin kauan, kuin tilanne on yhä pelottavan oloinen, puoliso esimerkiksi huutaa äänekkäästi vieressä.
Minä olen huomannut että minun on tosi vaikea luottaa että mies pysyisi vierellä ja tukisi vaikeuksissa kun oma isä on hylännyt. Oikeastaan ihan hämmästyin kun vaikeita asioita läpikäydessäni yksi päivä ymmärsin että voisin kertoa miehelle, hän varmasti auttaisi ja tukisi. Ei ole ollenkaan sellaista kokemusta että mieheen voisi luottaa niin en ollut sitten edes yrittänyt. Vähä vähältä annan itseni ajatella että voin. Vaikka toisaalta, saattaahan tämäkin elämäni mies minut jättää. Ehkä parempi sittenkin luottaa vain itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ilmiöstä on kyse, onko projektiivinen identifikaatio? Stressitilanteessa vaimo luo minusta ihmishirviön kuvan ja hyökkää sitä vastaan. Hänellä on ollut kolme isähahmoa ja kaikki ovat olleet väkivaltaisia tai muuten epäkelpoja hylkääjiä. En ole koskaan tunnistanut itseäni niistä kuvitelmista, ja hermostun niistä väitteistä sen verran, että olisin varmasti väkivaltainen jos siihen olisi taipumusta. Haluaisin lukea lisää tästä ilmiöstä, mutta en keksi oikeaa termiä.
Millaisia nämä stressitilanteet ovat? Miten sinä niissä tilanteissa käyttäydyt? Onko niitä usein? Miten tilanteet yleensä päättyvät?
No lapsuuden jutut heijastuu ihmissuhteisiin aikuisena.