Miksi positiivisia ihmisiä on niin vähän?

Poikaystävä aina ihmettelee miten olen niin positiivinen aina. En koskaan myöskään suutu juuri mistään. Kun elämänkatsomus on avara ja suopea, osaa etsiä surkeistakin asioista hyvät puolet ja on muille ystävällinen se riittää. Monelle se on jotenkin outo käsite ilmeisesti. Ja toki, olen paljon harmia saanut osakseni siitä että olen niin positiivinen ja iloinen ihminen, sitä pidetään heikkoutena ja yleisesti typeryytenäkin. Silti, en jaksaisi elää jos koko ajan miettisin kaikki asiat negatiivisen kautta. Kyllähän minäkin valitan, esimerkiksi aikaisista herätyksistä mutta pääasiassa aina koitan etsiä asioista sen positiivisen puolen.

Jos ystävä on tosi pessimisti ja tuppaa valittamaan vaan omista ongelmistaan, ts. joudut terapeutiksi ja itsekin muutut siinä pakosti alakuloisemmaksi, ei sille oikein taida voida mitään muuta kuin koittaa etsiä toisenlaista seuraa. Sitä perus pessimistiä ei saa yleensä ihmisestä pois, se on ajattelumalli joka on opittu tai osa persoonaa. Itselläni positiivisuus tulee suoraan kasvatuksesta, omat vanhemmat ovat aina olleet positiivisa ja kannustavia. Valittaminen on silti välillä ok, kaikki sitä tekee. Mutta se, että valittaako lähtökohtaisesti ja aina asioista eikä tee niille mitään on sitten eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Positiiviset asiat ovatkin yleensä pieniä ja yksilön omassa elämässä olevia eikä globaalisti ajateltuna positiivisia. Kun ympäröi oman elämänsä pääasiassa positiivisilla asioilla, elämä on aika mukavaa. Mulle positiivisia asioita ovat läheiset ihmissuhteet, mielenkiintoinen ja kiva työ, reilut työkaverit, kiva koti, terveys (joka tosin välillä reistailee), ulkoilu ja liikunta, hyvin nukuttu yö jne. Positiivista on, kun katselee telkkarista jotain leffaa ja kissa tulee vatsan päälle kehräämään, tai kun on keväällä koiran kanssa aamulenkillä ja näkee joutsenten laskeutuvan läheiselle lammelle. 

Joo, mutta ihmisiä on erilaisia. Tiedän että onni on pieniä hetkiä, ihan tavallisessa elämässä, mutta ei se minusta silti positiivista ihmistä tee, vaikka hetkittäin onnea ja iloa tunnen. Maailma on kamala paikka ja ihmiset ällöttäviä, en jaksa enää yhtään, paitsi omat läheiset, ei siitä mihinkään pääse.

Olen ollut masentunut nuoresta asti, ja perusluonne on pessimisti, niin ethän sinä tiedä missä maailmassa minä päässäni elän, jokasen maailma on erilainen. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Jaha, ystäväni ilmestyi sitten paikalle. Tämä sama jupina on syy siihen, miksi tapaamme nykyään niin harvoin. Olen väsynyt juttuihisi.

Ei ilmestynyt, minä en jaksa kavereita tavata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii luonnon tuhoutumista, eläinten kidutusta, lastenraiskaajia, naisvihaa ja psykopaatteja jotka johtavat maailmaa jne päivittäin, kyllä siinä positiivisuus on aika vähissä. Huumorintaju pitää tietenkin säilyttää, mutta positiivisuus on aikalailla utopiaa. Mitä positiivista tässä hektisessä ihmisten sirkuksessa enää on jäljellä, tavaranpalvojia, digitalisaatiota, saasteita, ekstroverttius ja huomiohuor aus on hyve, introverttius ja hiljasuus synti.. 

Mikä tässä olisi positiivista.

Jaha, ystäväni ilmestyi sitten paikalle. Tämä sama jupina on syy siihen, miksi tapaamme nykyään niin harvoin. Olen väsynyt juttuihisi.

Ei ilmestynyt, minä en jaksa kavereita tavata.

Sen kyllä uskon helposti. Mitä jos lähtisit pois kotoasi, saisit jotain muuta ajateltavaa jatkuvan märehtimisen sijasta?

Meillä on (kai) vain tämä yksi elämä. Sitä ei kannata tuhlata ylettömään negatiivisuuteen. Hankalat asiat tulee toki käsitellä, nöyrästi oppia niistä ja jatkaa taas eteenpäin. Koittaa muuttaa asioita, joita voi ja hyväksyä ettei kaikkeen voi juurikaan vaikuttaa. Ja ihastella taas, miten paljon hyvää ja kaunista on jokaisessa päivässä.