Kummit ei tule käymään.

Syy miksi en halua kummiksi. En halua olla lahja-automaatti.

Minä olen koittanut hyvissä ajoin kysellä milloin on synttärit mutta vastausta ei heru ajoissa. Spontaanisti ilmoitellaan samalla viikolla.. Kun asuu 200 km päässä ja on omakin elämä, niin eipä siinä välttämättä pääse hyppäämään. Kannattaa ajatella aina myös sitä kummia, että tekisi hänelle asiat suotuisaksi. Myöskin toiveet lahjoista pitäisi olla selkeitä,mutta ei övereitä.

Yhden kerran olen kummiksi ryhtynyt, ja se on osoittautunut virheeksi.

Kaksi kertaa vuodessa eli hyvissä ajoin joulun ja synttärin alla tulee vihjaileva muistutus, että on taas lahjan aika. Tilannetta pahentaa, että lapsella on kaksonen. Pitäisi olla telepaattisia kykyjä, että osaa hankkia yhtä hyvän lahjan kuin se toinen sai.

Välimatkaa on satoja kilsoja, emmekä ole läheiset. Kun erosin ja elämäni meni säpäleiksi, oli vakava sairaus, asiaa ei noteerattu lainkaan, ei sanallakaan. Joulun alla (riittävän ajoissa että kummi muistaa ostaa ja postittaa joululahjan) tuli joulukortti, jossa toivotettiin "Hauskaa joulua" mikä siinä elämäntilanteessa tuntui irvokkaalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kummius ole nykyään mikään ”se juttu” . Vanha kirkollinen hapatus. Koska kasteessa vieläkin vaaditaan kuitenkin ne kummit, niin kannattaa ottaa jotkut sukulaiset, että tiedätte olevanne tekemisissä jatkossakin eli lahja tulisi muutenkin heiltä synttäreinä.

Mua häiritsee, kun vanhemmat puhuvat "kummin valinnasta". Kummiksi pyydetään, ja pyynnöstä saa kieltäytyä. Sehän on yksipuolinen hyötymissuhde.

Kummin voi pyytää seurakunnasta. Ei ole pakko kiusata tuttaviaan.

Tai pyytää sisarusta. Ystävyyssuhteet menee usein pilalle kummipelleilyn takia.

Kummin tehtävä on tukea lapsen kristillistä kasvatusta. Siinä kaikki. Lahjat eivät kummilupaukseen sisälly.

Nykymaailma on niin maallistunut, että koko kummi-instituution saisi poistaa vanhentuneena. Onko koulussakaan enää uskonto näkyvillä?

voivoi

Ennen kuin lupautuu kummiksi, kannattaa miettiä tarkasti, pitääkö oikeasti vanhemmista ja onko heidän kanssaat aidot luontevat välit ja yhteys?

Silti voi tulla ikävä yllätys, etenkin jos lapsi on esikoinen. Jotkut ihmiset muuttuvat itsekkäiksi mulkeroiksi saatuaan lapsen.

Jos kummilla ei ole lapsia, häntä voidaan kohdella törkeästi. Aina valmiina palvelukseen!

Sitä paitsi voi sattua niinkin ikävästi, että et pidä kummilapsestasi.

Kummius oli tärkeää ammoisina aikoina kun ei ollut yhteiskunnallisia tukiverkostoa ja ihmisten keski-ikä oli alhaisempi. Lapset saattoivat jäädä ilman vanhempia pienenäkin ja tässä astuivat kummit kuvaan ja ottivat vastuuta . Nykyään tällä instituutiolla ei ole merkitystä niinkään.

Siitä menee herkästi välit poikki, jos ei suostu kummiksi.

Kannattaa sanoa, etten osaa olla hyvä kummi, lapsenne ansaitsee paremman. Tottahan se ei ole, mutta sillä pelastautuu pinteestä.

Voi myös sanoa, että on jo liikaakin kummilapsia.

Tai että on vähävarainen. Tämä karkottaa kummiksi mankujat takuuvarmasti.

On tässä kahden vuoden aikana itse käyty heillä neljä tai viisi kertaa (aina ei ole onnistunut kun kysytty) ja nähty muuallakin. Kummi mies sillon juttelee ja höpsii lapsen kanssa (pienempänä otti syliin), vaimonsa tuskin tervehtii meitä jos muualla nähdään ku heillä

Rahasta ei ole kiinni ja on sanottu että lahjaa ei tarvitse edes välttämäti tuoda. Kysytty muutoinki kylään ku pelkästään syntymäpäiville pitkin vuotta mutta ei..

Ap

Vierailija kirjoitti:

On tässä kahden vuoden aikana itse käyty heillä neljä tai viisi kertaa (aina ei ole onnistunut kun kysytty) ja nähty muuallakin. Kummi mies sillon juttelee ja höpsii lapsen kanssa (pienempänä otti syliin), vaimonsa tuskin tervehtii meitä jos muualla nähdään ku heillä

Rahasta ei ole kiinni ja on sanottu että lahjaa ei tarvitse edes välttämäti tuoda. Kysytty muutoinki kylään ku pelkästään syntymäpäiville pitkin vuotta mutta ei..

Ap

Miksi edes haluaisitte teille kylään ihmisen, joka ei kaipaa seuraanne eikä vitsi olla edes peruskohtelias?

Jossain vaiheessa kannattaa luovuttaa. Aikuisia ihmissuhteita ei voi pakottaa, ystävyydet ja kaveruudet voivat väljähtyä. Kaikki eivät ota kummiutta kovinkaan vakavasti ja ei siinä sitten mikään auta.

Kummiuden paisuttelu ja mielen pahoittaminen on jotenkin lapsellista.

Jos ei ole puhumista eikä yhdessä viihdytä, niin sitten ei. Naispuolinen kummi ei ehkä pidä lapsista tai teistä. Yleensä kummipariskunnasta toinen tulee vain siivellä, toinen on se varsinainen tuttu.

Siihen vaan suostuu, kun ei kehtaa kieltäytyä.

Ehkä jopa kuvittelee, että on mukavaa olla kummi.

Kai teillä on muitakin ystäviä, kuin nämä kummit? Jos ei ole, niin hankkikaa.

Vierailija kirjoitti:

On tässä kahden vuoden aikana itse käyty heillä neljä tai viisi kertaa (aina ei ole onnistunut kun kysytty) ja nähty muuallakin. Kummi mies sillon juttelee ja höpsii lapsen kanssa (pienempänä otti syliin), vaimonsa tuskin tervehtii meitä jos muualla nähdään ku heillä

Rahasta ei ole kiinni ja on sanottu että lahjaa ei tarvitse edes välttämäti tuoda. Kysytty muutoinki kylään ku pelkästään syntymäpäiville pitkin vuotta mutta ei..

Ap

Mitä varten pyysitte heitä kummeiksi, kun teillä ei ilmiselvästi synkkaa?

Ihmisillä on oma elämänsä.

Harva asia on niin kiusallista kuin väkinäinen kyläily ja small talk ihmisten kanssa, joille ei ole mitään sanottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kiva olisi edes tietää miksi eivät meille halua tulla.

Ap

Kuinka monta kertaa olette käyneet kummin luona tai lähetätkö kutsun lapsen synttäreille, jos lapsi ei ole nähnyt kummiaan kahteen vuoteen.

Lapsen ihmissuhteet luovat aikuiset, ei lapsi. Eikä pelkkä kummius vielä riitä läheisiin ihmissuhteisiin, ellei sitä aikuiset tee.

Minulla on yksi kummilapsi, jonka vanhemmat olettavat tulevan lapsen syntymäpäiville, vaikka kutsua ei kuulu ja hyvin harvakseltaan käyvät meillä, vaikka useasti olin kutsunut, nykyisin vain harvakseltaan. Kemiat eivät vain toimi lapsen vanhempien kanssa.

Ei kiinnosta mennä kuuntelemaan kuinka matemaattisesti lahjakas insinööri äiti on ja kehuu vaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa lapsen puolesta ihan kamalasti. Mitä selittää viisi vuotiaalle joks kyselee, miksi kummit ei tuu hänen synttäreille..

Sano että kun sun kummit on niin kamalia ihmisiä! Sitten voitte mököttää 5-vuotiaan kanssa vierekkäin suut mutrussa.

Meillä on ollut helpot kummisuhteet. Kun pyysimme kummeja, ilmoitimme, että tarvitsemme kummit kirkkoon kastamista varten. Muuten ei tarvitse kummiudesta välittää.

Välit ovat pysyneet hyvinä ja vasta aikuisina lapset hoksasi kysyä, että ketä heidän kumminsa muuten on. Lahjat olemme pystyneet ostamaan itse, joten siksikään ei ole kummien tarvinnut olla erityisesti tekemisissä, muuten kuin normaalisti suvun kanssa ollaan

Kummius on niin last season, koko instituutio ei enää istu nykymaailmaan lainkaan. Lapseni kummit erosivat, kun lapsi oli yksivuotias. Kummitäti hävisi elämästämme täysin. Jos näkisimme sattumalta kadulla, lapseni ei tunnistaisi häntä. Omien kummieni kanssa en ole missään tekemisissä. Mutta sellaista elämä on, ei voi mitään.

Minua eivät lahjat kiinnosta pätkääkään, materialla ei ole väliä. Mutta olisi kivaa, jos (tolkuttoman kiireinen) kummisetä joskus viettäisi kummilapsensa kanssa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut helpot kummisuhteet. Kun pyysimme kummeja, ilmoitimme, että tarvitsemme kummit kirkkoon kastamista varten. Muuten ei tarvitse kummiudesta välittää.

Välit ovat pysyneet hyvinä ja vasta aikuisina lapset hoksasi kysyä, että ketä heidän kumminsa muuten on. Lahjat olemme pystyneet ostamaan itse, joten siksikään ei ole kummien tarvinnut olla erityisesti tekemisissä, muuten kuin normaalisti suvun kanssa ollaan

Itse asiassa sinne ristiäisiinkään ei kummeja tarvita.

Terv. eräs, jota pyydettiin kummiksi muttei ristiäisiin.