Kummit ei tule käymään.

Jotkut kohtelee kummeja tosi ihmeellisesti.

Tulee esim. melko selväsanaista vihjailua, mihin siivous- tai rakennushommiin voisi tarttua. Kerran kesässä nähtiin kummilapsen mökillä ja aina olis jotain pientä savottaa ollut. Ei nähdä enää. Ja tämä vihjailu alkoi nimenomaan kummiuden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut helpot kummisuhteet. Kun pyysimme kummeja, ilmoitimme, että tarvitsemme kummit kirkkoon kastamista varten. Muuten ei tarvitse kummiudesta välittää.

Välit ovat pysyneet hyvinä ja vasta aikuisina lapset hoksasi kysyä, että ketä heidän kumminsa muuten on. Lahjat olemme pystyneet ostamaan itse, joten siksikään ei ole kummien tarvinnut olla erityisesti tekemisissä, muuten kuin normaalisti suvun kanssa ollaan

Itse asiassa sinne ristiäisiinkään ei kummeja tarvita.

Terv. eräs, jota pyydettiin kummiksi muttei ristiäisiin.

Ei ole koskaan tarvittu kummeja ristiäisiin. Esim. mieheni ristiäisissä kummit eivät olleet paikalla, oli vain vanhemmat ja isovanhemmat.

Onneksi en ole kenenkään kummi. Huh, en todellakaan haluaisi tällaista pakkopullaa itselleni. Elämä on muutenkin tavattoman stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

On tässä kahden vuoden aikana itse käyty heillä neljä tai viisi kertaa (aina ei ole onnistunut kun kysytty) ja nähty muuallakin. Kummi mies sillon juttelee ja höpsii lapsen kanssa (pienempänä otti syliin), vaimonsa tuskin tervehtii meitä jos muualla nähdään ku heillä

Rahasta ei ole kiinni ja on sanottu että lahjaa ei tarvitse edes välttämäti tuoda. Kysytty muutoinki kylään ku pelkästään syntymäpäiville pitkin vuotta mutta ei..

Ap

Mikä oli  motiivisi pyytää nämä ihmiset kummiksi?

Minua ei suoraan sanottuna kiinnosta kumpikaan kummilapsistani tippaakaan. Olin nuori ja tyhmä, kun kummiksi lupauduin. En ole kummankaan perheen kanssa juurikaan tekemisissä, joten synttärit ja joulu ahdistavat aina, että nyt on taas pakko ostaa se lahja (vaikka ei sitä kukaan edes odota, mutta tunnen sen velvollisuudeksi). Eri asia, jos olisin heidän kanssaan tekemisissä, mutta kun eivät hekään minuun päin yhteyttä pidä, niin en minäkään jaksa vain siksi, että olen kummi.

Hyvät vanhemmat, pyytäkää kummeiksi ihmisiä, joiden kanssa tiedätte olevanne tekemisissä myös tulevaisuudessa. Kun kummiksi pyydetään, niin ei siitä oikein kehtaa kieltäytyäkään ja sitten se on semmosta väkinäistä, kiusallista yhteydenpitoa. Ja jos kummit eivät enää jaksa pitää yhteyttä niin antakaa olla, se on kaikille parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Minua eivät lahjat kiinnosta pätkääkään, materialla ei ole väliä. Mutta olisi kivaa, jos (tolkuttoman kiireinen) kummisetä joskus viettäisi kummilapsensa kanssa aikaa.

Kenen mielestä? Ei ainakaan sen kummisedän.

Ihme vaatimuksia nykyajan vanhemmilla on.

Omia kummejani näin muutaman kerran. Joskus tuli postikortti. Ei tullut mieleen alkaa tivata vanhemmilta kummien poissaolon syytä. Eikä sekään, että kummeilla olisi jotain velvollisuuksia.

Vuotuisiin juhlapäiviin voisi lisätä kummipäivän. Silloin kummit saisivat lahjan ja heidät vietäisiin hyvään ravintolaan syömään. Muutakin kivaa voisi kummin iloksi järjestää.

Kannattaa pitää mielessä, että kummi ei todellakaan ole millään tavoin velvollinen rahoittamaan kummilapsen elämää. Se on hieman liian läpinäkyvää, että vierailupyynnöt osuu juuri syntymäpäiväksi ja joulun alle. Ei siinä auta teennäinen "Ei tarvii tuoda lahjaa".