Raskaana ja epäilyt oman kumppanin sopivuudesta

Hmm, ehkä raskaushormonit. En olisi huolissani.

Odota nyt ainakin 9kk ennen kuin mietit eroa. Et välttämättä miettinyt asioita etukäteen, mutta aina voit ryhtyä yksinhuoltajaksi jos ei hyvältä tunnu.

Ehkä olisi kannattanut miettiä tarkemmin sitä kumppanin valintaa jo ennen kuin pamahdit paksuksi. Asia on kuitenkin helppo korjata. Voit erota miehestä koska tahansa, eihän se lapsi sitä estä.

Kiitokset vastaajille!

Se on helppo aina jossitella jälkiviisaana. Tuo on totta, että voin silti erota, vaikka lapsi olisikin kuvioissa. Mitään hätäistä en siltikään aio tehdä, koska lähtökohtani on tarjota ehjä perhe lapsellemme. Ehkä pelkkä ajatus eron mahdollisuudesta saa minut rauhoittumaan, eli etten ajattele olevani pallo jalassa tyydyttämättömässä suhteessa lopun elämääni.

Vinkki muillekin: ole varma suhteestasi ennen lapsia.

Ap

Veikkaan, että raskausajan hormonit tekee nyt kepposia ajatuksiisi. Kun tulee äidiksi sitä virittyy niin kovasti suojelemaan lastaan, että saattaa nähdä uhkia siellä missä niitä ei edes ole.

Itselläni oli raskaana vähänväliä ajatuksia siitä, että mies rakastuu tohonkin toiseen. Nyt kun mietin noita pohdintoja niin vähän hymyilyttää, että mistä ihmeestä voin saada niin epätodennäköisiä ajatuksia päähäni.

Se on varmaankin vaan hyvän äidin merkki, että pohtii sitä elämäntilannetta johon vauva syntyy 👍 mitään ratkaisuja ei kannata vielä raskausaikana tehdä, ellei sitten ole väkivallan uhkaa itseä tai vauvaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että raskausajan hormonit tekee nyt kepposia ajatuksiisi. Kun tulee äidiksi sitä virittyy niin kovasti suojelemaan lastaan, että saattaa nähdä uhkia siellä missä niitä ei edes ole.

Itselläni oli raskaana vähänväliä ajatuksia siitä, että mies rakastuu tohonkin toiseen. Nyt kun mietin noita pohdintoja niin vähän hymyilyttää, että mistä ihmeestä voin saada niin epätodennäköisiä ajatuksia päähäni.

Se on varmaankin vaan hyvän äidin merkki, että pohtii sitä elämäntilannetta johon vauva syntyy 👍 mitään ratkaisuja ei kannata vielä raskausaikana tehdä, ellei sitten ole väkivallan uhkaa itseä tai vauvaa kohtaan.

Kiitokset sinulle!

Voi hyvin olla, että mietin tätä(kin) huvittuneena jälkikäteen. Nyt se kuitenkin on tosijuttu. 😅

Ap

melekein pitäs odotella sen 13 vuotta ennenkuin teet eropäätöstä että lapsi saa kasvaa tapasapainossa

omilla toimillasi viet siitäkin jalat alta

turturtu kirjoitti:

melekein pitäs odotella sen 13 vuotta ennenkuin teet eropäätöstä että lapsi saa kasvaa tapasapainossa

omilla toimillasi viet siitäkin jalat alta

Jos tilanne kärjistyisi, niin melkeinpä veikkaisin eron olevan kuitenkin tasapainoisempi vaihtoehto kuin vanhempien tai ainakin toisen vanhemman jatkuva tyytymättömyys. Itselläni on kokemusta tästä omien vanhempieni kautta. Kyllä, ironisesti.

Ap

Ei hätää, ei sen lasten isän tarvitse olla sielunkumppani tms. Sitten kun vauvavuodet ym ohi ja jos siltä tuntuu niin voi erota. Lähipiirissä vastaavia esimerkkejä ja ns hyvin käynyt kaikille. Turha tosiaan jossitella menneitä tai liikaa suunnitella tulevaa. Tehdään aina sillä hetkellä parhaalta tuntuvia ratkaisuja. Tsemppiä ja onnea raskaudesta! 😊

Oletko kuullut ROCD:sta eli relationship ocd:sta. Googlaa. Kuulostaa vähän siltä. Voimia ja tsemppiä raskausaikaan ❤

Lämmin kiitos teille tsemppauksesta!

Ap