Kertokaa te kotihoidontuella olijat!!!
Miten teidän perheissä on varaa mm. vauvakuvauksiin tai kalliisiin merkkivaatteisiin (esim Gugguun pelkkä pipo 45e)? Monissa vauvaryhmissä olen törmännyt tähän ilmiöön, että ollaan kotona ja silti vaatteet ovat pelkkää merkkiä ja synttärikuvat otetaan liikkeessä ym. Meillä molemmat käy töissä ja silti rahat on koko ajan tiukilla (rivarikolmiossa asutaan, asumiskulut n. 850e/kk) niin en vaan voi käsittää miten perheissä joissa toinen on kotona hoitamassa lasta, on varaa ostaa Gugguun, Metsolan, Papun jne vaatteita, tilailla erikoiskakkuja synttäreille ja muutenkin ostella mitään "normaalia kalliimpaa". 1-vuotiskuvatkin jää meiltä ottamatta koska noh.. ylimääräistä rahanmenoa. Sellaista ei kehdattu pyytää lahjaksikaan, koska kallista.
Selittäkää tää yhtälö mulle vai onko muilla vaan niin hyväpalkkaisissa ammateissa se työssäkäyvä puoliso??? :D Meidän vähäisetkin ylimääräiset roposet menevät joko vakuutusmaksuihin tmv laskuihin tai sitten johonkin muuhun sen hetkiseen tarvittavaan juttuun, kuten turvaistuimeen tai talvihaalariin.
Kommentit (12)
Onko yllätys, että ihmisillä on erilaisia tulotasoja?
Meillä on pienet asumiskustannukset, ei siis asuta pääkaupunkiseudulla, molemmilla ollut jo vuosia hyvät tulot ennen lasten hankintaa sekä varakkaat vanhemmat, jotka auttelevat pyytämättä silloin tällöin esim ostamalla lapsille isompia vaatehankintoja, harrastusvälineitä jne. Ja itse tienasin äitiyslomalla paremmin kun töissä ollessa, ni sain vähän säästöön kotihoidontuen avuksi, niin ei tarvinut edes rahastoihin sidottuihin säästöihin puuttua.
Tosin enpä siitä huolimatta ole koskaan lapsen piposta maksanut 45 euroa... tai mistään muustakaan ”arkivaatteesta” (paitsi tietty ylkovaatteista)
Eiköhän yleensä se työssäkäyvä tollasissa perheissä tienaa tosi hyvin ja/tai toinenkin tekee keikkaa.
Näin ainakin tuttavaperheissä.
En kyllä ostanut merkkivaatteita tai köynyt kuvauksissa. Mutta kun lapsi (yksikkö) tuli hankittua 35v eli 10 vuoden hyväpalkkaisen uran jälkeen, niin saihan sitä jo päivärahaa enemmän kuin moni palkkaa. Säästöillä sitten kotihoidontuki ja kun mies jäi kotiin, niin kyllähän mä psrempipslkkaisens sain elatettua perheen (monella sama tilanne kun äiti kotona ja mies töissä).
Toinen "sailaisuus" on sitten siinä että ne pakolliset menot on mitoitettu sen vähemmän tienaavan mukaan.
Mä taas en ymmärrä, miten yhden lapsen työssäkäyvät vanhemmat voi olla rahapulassa. Jos oli isot lainat, ymmärtäisin, mutta muuten en.
Lähinnä siis itseäni ihmetyttää että eikö tuollaisessa elämäntilanteessa kannattaisi tehdä ne vaatehankinnat hieman halvemmalla.. Toki jos ei ole rahasta pulaa niin mikäs siinä, tuntuu tuo merkkivaatteiden suosio vaan olevan niin kovin yleistä nyt.
Ap
Osamaksu ja pikavipit. Lasketaan että kirpparilla saa edes osan takaisin. Eli yhtä huijausta.
Me ei osteta merkkivaatteita tai käydä valokuvauksessa, mutta käydään esim. ulkona syömässä ja matkustetaan sen verran että hyvin voitaisiinkin vaihtaa ne huppareihin ja valokuviin. Eli tottakai se on aina tavallaan jostain muusta pois, mutta minkä kukin arvottaa.
Meillä joustoa talouteen tuo säästöt. Ehkä 10 000 e katosi kotiäitivuosiin (niistä noin 4,5v kotihoidon tuella), niistä 8000 e on tullut takaisin kun nyt olen ollut tämän vuoden töissä. Vaikea arvioida kun matkan varrella on ollut kylppäriremppaa ja miehen työpaikanvaihdossa reilu lopputili yms. tavallisesta rahaliikenteestä poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä taas en ymmärrä, miten yhden lapsen työssäkäyvät vanhemmat voi olla rahapulassa. Jos oli isot lainat, ymmärtäisin, mutta muuten en.
En nyt sanoisi että ollaan missään rahapulassa, lähinnä eroamme isosta joukosta koska emme tee kalliita lastenvaatehankintoja ym., koska sitten olisimme siinä rahapulassa. Ap
Meillä molemmat olleet hyvätuloisissa ammateissa yli kymmenen vuotta, tämä mahdollistaa kotona olemisen ilman, että elintaso laskee. Jokainen käyttää rahat miten haluaa ja itselleen tärkeisiin asioihin. Mitä on se muu, johon teillä rahat menee? Muut eivät ehkä kuluta niihin samoihin asioihin, joihin te kulutatte. Itse havahduin meidän ruoka- ja ravintolakuluihin, kun listasin asioita. Kannattaa laittaa parin kuukauden menot paperille jokaista senttiä myöten ja miettiä meneekö rahaa turhiin juttuihin. Jos haluat lapsesta studiokuvat, niin se raha varmaan löytyy muista menoista tinkimällä. Pipon sijaan 45€/kk kannattaisi säästää tai sijoittaa itselle tai jos mahdollista, niin lapselle.
1. normaalituloiset-pienet säästöt "vaatehullut" jotka ostavat alesta, kirpuilta, jonottavat ysmyihin jne, ja myyvät jatkuvasti eteenpäin lähes samalla hinnalla, Eli harrastavat ja laittavat hirveästi aikaa prosessiin. Ei paljon välttämättä jää vaatteelle hintaa. ( ostin 2v sitten 45e gugguun housut 50% alesta, käytettiin vuoden, olivat tosihyvässä kunnossa ja myin kympillä ( ja ostajia oli jonoon asti), housut maksoi siis 15e , eli saman verran kun markettigollarit )
2. normaalituloiset joilla on varakkaan vanhemmat jotka kustantaa ja auttaa joten rahaa jää , tämä pari ei myöskään koe tarvetta säästää tai mitenkään nopeasti maksaa asunto/autolainaa kun perittävänä on vähintään 1 miljoonan helposti rahaksi muutettava omaisuus.
noin pari tietämääni esimerkkiä
En ole vielä kotihoidontuella vaan odotan esikoista. Yhteisellä säästötilillä tulee olemaan lapsen syntyessä n. 10000e rahaa joka on suunniteltu käytettävän tarpeellisiin hankintoihin ja kotihoidontuella elämisen menoihin. Puoliso on ihan hyväpalkkaisessa työssä joten pystyisi elättämään perusmenot ilmankin säästöjä, joten halutessaan vaikka valokuvaukseen voi lapsen laittaa tai ostaa jotain kalliimpaa joskus. Tai lähteä reissuun koko perhe. Olen kyllä sen verran pihi että saa nähdä miten käy, tuskin tulee merkkivaatteita ostettua.. syy myös miksi tuon verran ollaan saatu aika helposti säästöön.
Jos ei ole säästäväistä porukkaa niin ehkä on varakkaita vanhempia jotka tukevat.
Samaa olen miettinyt... Ja toisaalta pohtinut että onko tällainen merkkivaatehulluus jostain muusta pois?