Kumpi on mielestäsi pahempaa pettämistä?
Kommentit (5)
Olishan se järkytys kuulla ettei oma isä ole biologinen isä, mutta olis se silti pienenpi paha kuin puolison pettäminen.
Henkilökohtaisesti minua satuttaisi enemmän jos mieheni pettäisi. Isääni satuttaisi varmaan enemmän, että hänelle oltaisiin 24 vuotta valehdeltu hänen olavan isäni kuin jos äitini pettäisi häntä.
Äitini teot eivät minua hetkauta, en ole häntä äidikseni valinnut. Enkä isäänikään, se on heidän välisensä asia. Tärkeintä on, että minulle tarjottiin koti.
Mieheni teot hetkauttavat, koska hän on ollut minun valintani.
Sekoitus syyllisyyttä: "minäkö tämän sain aikaan?", pettymystä "mikä arvo kaikilla niillä rakkaudentunnustuksilla ja lupauksilla oli?", pelkoa "voinko saada jonkin taudin, voivatko lapsemme saada?", epäuskoa "ei hän, ei hänkin? Kaikkiko miehet kun tämäkin josta en koskaan olisi uskonut?? Voiko mihinkään maailmassa luottaa!", epätoivoa "mitä tulevaisuudessa, mihin enää voi perustaa mitään?", huonommuudentunnetta, kelpaamattomuutta, tyhmäksi itsensä tuntemista, ... lisää pelkoa "onko se tapahtunut ennenkin? Oliko mikään totta? voiko se tapahtua uudelleen, jos nyt yritämme vielä?"
Äidin teolle ehkä on olemassa jokin puolustus. Hän suojaa jotain ja on tehnyt päätöksensä jo ehkä ennen kuin minut synnytti. Hyvä niin, jos vaihtoehtona olisi ollut että olisi abortoinut minut. Miten häntä voisin moralisoida?
Miehen teolle ei olisi olemassa mitään puolustusta että hän pettäisi arvonsa, lupauksensa, luottamukseni, kotimme ja tulevaisuuden suunnitelmamme. Vain oman mielihyvänsä vuoksi.
Ei voi verrata. Mutta vastaan "puolisosi käy panemassa toista". Koska tuo toinen on valehtelua, ei niinkään pettämistä.
Mulle olisi ihan sama kuka biologinen isäni on, koska oikea isä olisi joka tapauksessa se, joka minut on kasvattanut.