Lue keskustelun säännöt.
Kälyt tuhoavat perheeni
EiJaksaEnää
15.10.2018 |
Ollaan miehen kanssa oltu monta vuotta onnellisesti yhdessä ja meillä on useampi lapsikin. Appi ja erityisesti anoppi ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, voisi sanoa että anoppi on minulle kuin toinen äiti. Suureksi ongelmaksi ovat kuitenkin tulleet mieheni siskot jotka piikittelevät, vittuilevat ja piilovittuilevat, osoittavat minulle mieltään jne.
Perhe on minulle tosi tärkeä ja olen ottanut miehenikin perheen kuin omakseni. Pyydän mieheni kutsumaan heitä joka lauantai meille kahveille ja syömään ja usein kutsun lisäksi kerran viikollakin. On ihanaa kun serkukset saavat samalla leikkiä yhdessä. He tulevat kaikki oikein mielellään mutta sitten kuitenkin unohtavat että emännälle pitäisi jaksaa olla kohtelias.
Yhden siskon kanssa en jää ikinä yksin, mieheni tai anoppini täytyy olla aina paikalla jotta en tule loukatuksi.
Mieheni näkee asian niin että he eivät kunnioita minua koska olen aina kohtelias ja ystävällinen ja he ottavat kiltteyteni väärin. En ymmärrä. Eikö kilttiä miniää juuri pitäisi kunnioittaa, miksi pitää olla narttu että saa kunnioitusta? Mitä minun pitäisi tehdä. Olen henkisesti loppu :(
Kommentit (46)
Kuten joku sanoikin ,sä olet vaan niin ärsyttävä. Anna ihmisten olla rauhassa. Etkö tunne ketäänuita kuin miehen sukulaiset. Kiusaa kutsuillasi välillä vaikka naapureitasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua säälittää anoppi kun muu perhe syö hänen luonaan tyyliin joka päivä ja tämänkin takia yritän kutsua usein. Anoppi saa levätä. Hän on kuitenkin jo 60 v ja tykkää vierailla luonamme. Minä pitäisin häntä vieraana joka päivä, mutta hän ottaa aina vähintään yhden tyttären mukaansa :(
Kutsu vain anoppi ja tee selväksi, ettei ota ketään muuta mukaan. Miksi muuten aikuiset lapset käyvät anoppisi luona syömässä?
Vierailija kirjoitti:
Kälyt voivat kokea vallankäyttönä tuon jatkuvan halusi kutsua kylään ja kestittää. Se ärsyttää. Ehkä he tuntevat (ihan oikein) ruokapitojesi olevan piikittelyä heitä kohtaan, jotka ruokailevat anopin luona. Sinä vaikutat olevan tilanteen yläpuolella, paikkailevan heidän "pahoja tekojaan" ja olevan pyrkyri. Sinun tehtäväsi ei ole pelastaa eikä suojella anoppia, hän ei ole mikään raihnainen vanhus vaan vastuussa itsestään. Älä lähde pelaamaan kieroja valtapelejä ja kidnappaamaan kenenkään sukua "hyvin aikein" koska aikeissasi on vinha piilotarkoitus. Se näkyy kyllä läpi. Esitä kyläilykutsuja harvemmin.
Olen itse ollut ns. pyrkyriminiä, yrittänyt olla ystävällinen ja tehnyt palveluksia, ilahduttanut kysymättäkin ja niin edelleen. Tajusin jossain vaiheessa, että se ärsyttää suunnattomasti miehen siskoja, he ottivat tekemisenä pätemisenä. Siispä lopetin kyläilykutsut, heidän lastensa viihdyttämisen retkillä ja seikkailuilla joita järjestelin. Minut koettiin uhkana ja kilpailijana, joten en ole enää pahemmin yhteydessä. Omasta mielestäni en mennyt liiallisuuksiin enkä liponut kenenkään p-tä, mutta siskot ottivat sen niin, joten olen suunnannut vilpittömät hyväntahtoiset tekoni ja energiani esim. ystävien lapsiin.
Voi kauheata, minä taidan olla tuollainen "pyrkyri miniä". Kuulostaa niin tutulta :) On vaikeaa kuitenkaan muuttua kun luonne on mikä on.
Toisaalta olen henkisesti aivan loppu. Jaksoin monta vuotta antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja nyt on tullut henkinen romahdus yhtäkkiä. Raja tuli vastaan.
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.
Naisten maailmat täynnä kieroilua ja vallantavoittelua. Tämä toistuu usein ketjuissa ja viesteissä.
Mistä tämä johtuu ja mitkä ovat tavoitteet? Vai onko tuo myötäsyntyistä naiskäytöstä?
Tätä samaa olen havainnut lähipiireissäni. Miehet joutuvat yleensä pelinappuloiksi sotkuisissa kuvioissa ja hyvin usein erotuomareiksi. "Sano sinäkin jotain!" -metodilla.
Välittyykö tuo malli äideiltä tyttärille, vai kehittyykö se itsestään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.
Kaikki asuvat max 50km säteellä toisistaan niin helposti onnistuu. Eivät ole kovin kiireisiä ihmisiä ja joskus yksi käly on sanonutkin että hänellä ei ole muita ystäviä. Sosiaalinen elämä pyörii äidin ja meidän ympärillä
Miksi miehen siskojen perheet menevät joka päivä syömään vanhempiensa luo? Miten se on ylipäätään mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytkö itse töissä? Miten sinulla riittää aikaa moiseen?
Eikö ap, anoppi tai kälyt ole töissä? 8h per päivä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehen siskojen perheet menevät joka päivä syömään vanhempiensa luo? Miten se on ylipäätään mahdollista?
Itse ihmettelen miten anoppi jaksaa ja miten hänellä on varaa. Tosin lähinnä tyttärensä menevät mutta silti.
Anteeksi mutta eikö kukaan teistä ole töissä? Vai kuinka on mahdollista, että pienten lasten vanhemmat ehtivät kyläillä toisissaan ja vanhempien/appivanhempien luona monta kertaa viikossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.Kaikki asuvat max 50km säteellä toisistaan niin helposti onnistuu. Eivät ole kovin kiireisiä ihmisiä ja joskus yksi käly on sanonutkin että hänellä ei ole muita ystäviä. Sosiaalinen elämä pyörii äidin ja meidän ympärillä
Tyypi matkustelee 100 km päivässä äidin luo? Eikä mitään muuta ole? Jonkinlaisia aikamiespoikia ja -tyttöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.Kaikki asuvat max 50km säteellä toisistaan niin helposti onnistuu. Eivät ole kovin kiireisiä ihmisiä ja joskus yksi käly on sanonutkin että hänellä ei ole muita ystäviä. Sosiaalinen elämä pyörii äidin ja meidän ympärillä
Ihan pimeetä porukkaa olette kaikki. Oletteko yhteiskunnan elättejä, koska työssäkäyvät eivät vaan voisi toimia noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käytkö itse töissä? Miten sinulla riittää aikaa moiseen?
Minä olen yhä kotiäitinä, muiden tilanteet vaihtelevat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.Kaikki asuvat max 50km säteellä toisistaan niin helposti onnistuu. Eivät ole kovin kiireisiä ihmisiä ja joskus yksi käly on sanonutkin että hänellä ei ole muita ystäviä. Sosiaalinen elämä pyörii äidin ja meidän ympärillä
Tyypi matkustelee 100 km päivässä äidin luo? Eikä mitään muuta ole? Jonkinlaisia aikamiespoikia ja -tyttöjä.
Kaikki asuu MAX 50km päässä Toisistaan. Kenenkään luota ei ole 50km äidin luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo on edes mahdollista? Vaikka asumme kaikki pääkaupunkiseudulla, niin appivanhemmat kuin mieheni siskokin, niin olisi sula mahdottomuus tavata usein. Kaikilla on työnsä ja harrastuksensa ja omat ystävänsä.
Kalenterin kanssa katsotaan kaikille sopiva päivä pari kertaa vuodessa. Anoppia nähdään ehkä kerran kuukaudessa.Kaikki asuvat max 50km säteellä toisistaan niin helposti onnistuu. Eivät ole kovin kiireisiä ihmisiä ja joskus yksi käly on sanonutkin että hänellä ei ole muita ystäviä. Sosiaalinen elämä pyörii äidin ja meidän ympärillä
Ihan pimeetä porukkaa olette kaikki. Oletteko yhteiskunnan elättejä, koska työssäkäyvät eivät vaan voisi toimia noin?
Onko esim. opiskelija tai kotihoidontuella oleva kotiäiti yhteiskunnan elätti...
Voi anoppi parka! Jos hän on 60v, on hän vielä töissä. Miten hän jaksaa kokata päivällisen isolle porukalle joka päivä? Miksi miehen sisaret eivät kokkaa kotonaan? Onko heillä puolisot ja mitä he moiseen sanovat?
Kuulostatte joltain uskonlahkoporukalta.
Miten ihmeessä te pystytte elämään perheenä ja vahvistamaan oman perheenne sisäisiä suhteita, jos teillä on tuollainen jatkuva sirkus päällä? Kuka tahansa ahdistuisi ja uupuisi moisesta.
Tää on ihan totta. Ei kannata ajatella että jos sinnikkäästi yritän olla mahdollisimman mieliksi tuo ilkeilijä ehkä lopettaa ja alkaa pitää minusta. Niin ei tapahdu vaan sinuun pyyhitään jalat kuin kynnysmattoon aina uudelleen.
Älä kutsu niin usein. Sinun ei tarvitse uhrautua kenenkään takia. Jos anopilla on tapansa sinun ei tarvitse omia niitä. Koeta oleskella ihmisten parissa jotka tekevät sinulle hyvää. Ja mene ihmeessä juttelemaan tästä jonkun ammattilaisen kanssa, siitä ei taatusti ainakaan haittaa ole.