Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on tosi alhainen "mukavuudenhalu"? Onko teillä motivaatio-ongelmia elämässä?
15.10.2018 |
Olenkohan vaan patalaiskaksi syntynyt. Sitä epäilen. Kun tosi vähä riittää, niin miksi tavoitella enempää? Tarkoitan siis sitä, ettei edes tarvitse sinänsä "uhrautua", eikä kärsi mitenkään, jos joutuu luopumaan jostain perusmukavuuksiksi laskettavista asioista. Jos olet samanlainen, niin ylläpidätkö jotain mukavuuksiksi laskettuja "turhia" asioita muiden ihmisten takia, vaikka itse olet ainoa, johon asia vaikuttaa?
Kaikilla on tietty juttuja, joita ei vaan siedä (mulla se on kuumuus), mutta mä olen tajunnut ylläpitäväni jotain mukavuuksia kodissani ihan vaan, koska sitä nyt vaan odotetaan ja esim. vanhemmat kauhistuisi liikaa muuten. Nykyisin esim. valehtelen, että mulla on kunnon patja rullattuna kaapissa, vaikka oikeasti nukun ohuella retkipatjalla lattialla. Joskus olen kääriytynyt vain peittoon lattialle yöksi ja sekin oli ok. Tyyny hikoontui kesällä niin, että heitin sen pois, enkä ole kaivannut enää mitään sellaistakaan.
Mulla on tietty aika terve kroppa ja olen suht nuori, eli noin kolmekymppinen. Se selittää jotain, mutta toisaalta taas ei. Vaivaa on ollut sen verran, että tiedän kestäväni fyysistäkin epämukavuutta todella pitkälle. Olen ollut isossa leikkauksessakin.
En tarvitsisi juuri mitään huonekaluja. En tarvitse mitään istuimia, mutta mulla on pari tyynyä ja jakkaraa vieraita varten. Pystyn itse istumaan kyykyssä niin pitkään kuin huvittaa ja laittamaan ruokaa, kirjoittamaan yms. sillä tavalla.
Tykkään hyvästä ruuasta, mutta en mä kärsi tylsästä, yksinkertaisesta, kuivasta, kylmästä tai mauttomasta ruuasta. Töissä mun eväitäni kauhistellaan, mutta ei asialla vaan ole mulle väliä, eikä oloni mitenkään parane tai huonone, jos se on parempaa. Joku kylmä tölkkihernekeitto suoraan purkista lusikoituna on ihan ok. Voin olla syömättäkin. Jos talvella tulee kylmä ulkona, niin yksin liikkuessa panen vaan juoksuksi. Seurassa en välitä, ellen ole oikeasti tekemässä itselleni vahinkoa. En välitä sateesta, eikä kastumisella ole mitään väliä. Suojaan itseäni sateelta joskus lähinnä muiden takia. Oloni ei mitenkään parane juuri minkäänlaisten mukavuuksien ansiosta. Sääolosuhteet on mulle aika samantekevä, ellei ole kuuma (se on mun "akilleen kantapääni").
Olen viettänyt paljon aikaa yksin (kuukausia putkeen joka vuodenaikaan ja usein) talossa, joka on syrjässä, ja jossa ei ole sähköä ja vesi tulee kaivosta. Ei mulla ole mitään tarvetta muuhun. En viitsinyt edes lämmittää vettä peseytyäkseni, ja se oli talvisin juuri ja juuri sulaa. Siihen tottuu. Kaikenlaiset askareet tuntui vain mukavalta kun oli hommaa ja sain liikuntaa. Ei mua kyllä haitannut esim. pakkanen sisälläkään, kun vaatetta ja peittoa oli niin, ettei paleltumia tule.
En vaan saa mitään mistään tuommoisista jutuista. Jos uskoisin olevani turvassa ihmisiltä tuolla ulkona, eikä ihmiset huolehtisi mun puolestani, niin en kai edes viitsisi asua sisällä ja maksaa vuokraa.
Ehkä tämä on vaan laiskuutta parhaimmillaan. On tosi vaikeaa löytää motivaatiota mihinkään sen kummempaan.
Kommentit (44)
No helskatti kun tuli pitkä viesti. Tiivistän tähän:
-Olen varmaan laiska kun en tarvitse mitään perusmukavuuksiksi katsottaviakaan asioita. Näen ihmisten mukavuudenhalun eräänlaisena voimana ja enemmän positiivisena asiana, joka ajaa eteenpäin.
-Onko jollakulla samoja ongelmia?
-Kun ei tarvitse mitään, ei ole motivaatiota tehdä mitään hankkiakseen mitään, mutta ihmiset vaativat kaikenlaista. Tuntuu siltä, että satutan vanhempiani jotenkin tällä tavalla kun he arvelee mun kuitenkin kärsivän. Onko kokemuksia?
+Mitä ihminen oikeasti tarvitsee edes?
Ei ollut tarkoitus tehdä tuollaista syväanalyysiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukavuudenhaluahan se laiskuuskin on.
Minussa on samaa " vikaa". Lähinnä muiden takia teen asioita , koska niin kuuluu tehdä ja olla. En oikeasti haluaisi omistaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, itse kärsin kylmästä ja kastumisesta ja mielellään lämmitän veden peseytymistä varten. Krooninen kipu haittaa, isot leikkaukset olen sietänyt hyvin.
Krooninen kipu on asia, jota en kyllä mielelläni kokisi. Kipuhan on kehon signaali mielelle, että jotain pitäisi tehdä ja se on ok, elintärkeää ja yleensä siedettävää, mutta asetelma muuttuu, jos kipu on kroonista ja kovaa. Se pakottaa huomioimaan, mutta mitään ei voi tehdä, ja jos tietää, ettei se ehkä ikinä lopu, niin se on varmasti karseaa.
Kaipuuta pehmeään, kuivaan, lämpimään ja mukavaan pilkataan välillä, mutta mitä tapahtuisi, jos kukaan ei olisi ikinä osannut kaivata mitään luolaelämää kummempaa? Joukko kun kaltaisia ihmisiä ei olisi kehittynyt paljoa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mukavuudenhaluahan se laiskuuskin on.
Hah! Totta! Hyvä havainto. Mä kaipaan paljon aikaa asioiden pohtimiseen, mielikuvitukseen heittäytymiseen ja muihin semmoisiin asioihin. Uhraan fyysiseen mukavuuteen liittyviä asioita saadakseni aikaa. Olen aikaa tavoitteleva mukavuudenhaluinen ihminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva avaus. Piristävää ajatellakin, että kaikki eivät yritä hankkia kaikkea. Olen itsekin sellainen. Hyvin vähällä selviää ja jää aikaa mm. lukemiseen. Hankin älypuhelimenkin vasta pari viikkoa sitten, koska 10 vuotta vanha nokia riitti ihan hyvin tarpeisiini. En vieläkään selaa nettiä puhelimella.
Millaisista asioista nautit? Elätkö unelmaelämääsi nyt? Tulevaisuuden haaveita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minussa on samaa " vikaa". Lähinnä muiden takia teen asioita , koska niin kuuluu tehdä ja olla. En oikeasti haluaisi omistaa mitään.
On kauheaa, kun ihmiset huolestuvat ja saattavat oikeasti kärsiäkin jollain tavalla mun "puolestani" kun ajattelevat mun kärsivän. Mä kyllä ymmärrän sen, ja itsekin olen valmis aika paljoon niiden vuoksi, jotka luen perheeseeni kuuluviksi.
Näin joskus dokumentin buddhalaisten munkkien elämästä. Mietin, että sehän olisi ihan kivaa elämää. Olisi paljon aikaa mietiskellä ja ajatella ja fyysiset asiat olisi melko samantekeviä. Ainoa miinus olisi se, ettei oikein saisi olla yksin.
ap
Täällä taas energinen halki-poikki-pinoon -persoona, joka tekee paljon asioita epämukavuusalueellaan. Viime aikoina näin kolmekymppisenä olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan mitä todella tarvitsen ja se on vapauttavaa. Tuskin minusta kunnon downshiftaajaa saa, mutta yksinkertaisempi elämä on tavoiteltava asia. Jää energiaa itselle oikeasti merkityksellisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva avaus. Piristävää ajatellakin, että kaikki eivät yritä hankkia kaikkea. Olen itsekin sellainen. Hyvin vähällä selviää ja jää aikaa mm. lukemiseen. Hankin älypuhelimenkin vasta pari viikkoa sitten, koska 10 vuotta vanha nokia riitti ihan hyvin tarpeisiini. En vieläkään selaa nettiä puhelimella.
MYös meinasin tulla kommentoimaan avausta: on harvinaisen hyvä avaus!
(- itse olen kovin mukavuudenhaluinen, palelevainen myös, mutta esim. sade ei koskaan haittaa pätkääkään... : D )
Samaa täällä. Huomaan sen myös siinä että pienet asiat joita julkaisen facebookissa eivät merkitse muille mitään ja ovat kyllä mulle tärkeitä.
Masennukseksi joku epäili kun ei ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiva avaus. Piristävää ajatellakin, että kaikki eivät yritä hankkia kaikkea. Olen itsekin sellainen. Hyvin vähällä selviää ja jää aikaa mm. lukemiseen. Hankin älypuhelimenkin vasta pari viikkoa sitten, koska 10 vuotta vanha nokia riitti ihan hyvin tarpeisiini. En vieläkään selaa nettiä puhelimella.
Mullakaan ei ole älypuhelinta ja akun kestävyysjuttujen takia ajattelin, että kun vanha kännykkä hajoaa, niin otan jonkun vastaavan tilalle. Otan osaa vanhan hajoamisen takia. Omani on myös menossa ja samaa ikää se on. Näitä ei enää valmisteta.
Mä ajattelen, että ihmisen täytyy toki tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, kunhan se . Maailmasta on toki tullut liian internetriippuvainen. Koko Suomen saisi aivan sekaisin pelkästään netin sulkemalla.
Onhan mustakin hauskaa jutella ihmisten kanssa myös netissä, esim. täällä. Se internetissä on mukavaa. Toki sekin voi muuttua aika myrkylliseksi.
ap
Jotenkin mitä asumiseen tulee.. niin mihin oikeastaan edes olohuonetta tarvitaan? Tietokoneelta voi katsoa tarpeellisen. Miksi tarvitaan huone "olemista" varten? Haaveilen kirjastosta lukutuolilla, pöydällä ja kirjankannatintuella. Tai työhuone/kehittelyhuone keskelle taloa!
Suurin osahan sisustaa ja elää, kun asioita "pitää kunnon ihmisellä olla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa uskomattomalta, ja kiinnostavalta. Itse olen myös laiska, ja muutenkin mukavuudenhaluinen. Tykkään lämpimästä asunnosta, kivasta sängystä, silmäämiellyttävästä sisustuksesta, hyvästä ruuasta, mukavista vaatteista... Ja saan nautintoa noista. Mutta minä myös tarvitsen aikaa pohdiskeluun, mielikuvituksessa vellomiseen ja sen sellaiseen, enkä jaksa nykyaikaista työelämää, joten en sitten tavoittele kuitenkaan mahdottomia. Pidän mukavuuksista, mutta sellaisista jotka ovat mielestäni ihan perusjuttuja kuitenkin. Joskus mukavuudenhaluni ärsyttää, sillä tuntuu heikolta, kun kokee tarvetta esim valittaa jostain vaatteiden kastumisesta. Haluaisin olla enemmän tuollainen kuin kuvailit aloituksessa olevasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva avaus. Piristävää ajatellakin, että kaikki eivät yritä hankkia kaikkea. Olen itsekin sellainen. Hyvin vähällä selviää ja jää aikaa mm. lukemiseen. Hankin älypuhelimenkin vasta pari viikkoa sitten, koska 10 vuotta vanha nokia riitti ihan hyvin tarpeisiini. En vieläkään selaa nettiä puhelimella.
Mullakaan ei ole älypuhelinta ja akun kestävyysjuttujen takia ajattelin, että kun vanha kännykkä hajoaa, niin otan jonkun vastaavan tilalle. Otan osaa vanhan hajoamisen takia. Omani on myös menossa ja samaa ikää se on. Näitä ei enää valmisteta.
Mä ajattelen, että ihmisen täytyy toki tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä, kunhan se . Maailmasta on toki tullut liian internetriippuvainen. Koko Suomen saisi aivan sekaisin pelkästään netin sulkemalla.
Onhan mustakin hauskaa jutella ihmisten kanssa myös netissä, esim. täällä. Se internetissä on mukavaa. Toki sekin voi muuttua aika myrkylliseksi.
ap
Haiseeko kämppäsi kainalo ja nivuseritteillesi?
nuuhkitko itseäsi hurmiossa?
Ehkä vähän ymmärrän sinua, vaikka itselläni mukavuudenhalua on hiukkasen enemmän. Kun erosin joku aika sitten pitkästä liitosta, en halunnut mukaani kuin vaatteet ja hlökohtaiset tavarat. Yhden huonekalun otin, nimittäin lempinojatuolini, jossa vietän käytännössä kaiken kotona viettämäni ajan. Sängyn ostin koska minulla akilleen kantapää on kylmyys ja tykkään nukkua lattiaa ylempänä. En olisi tarvinnut sohvaa, telkkaria enkä ruokapöytää, mutta hankin ne osaksi vuoroviikoin luonani asuvan tyttären vuoksi sekä siksi, ettei nyt ihan askeettiseksi menisi asuntoni.
Astioita ja muita tavaroita on juuri sen verran että tulen toimeen. Ei mitään ylimääräisiä keittiökoneita. Yksin kun olen joka toinen viikko, syön vain leipää tai sitä purkkihernaria. Lapselle sentään laitan kunnon ruokaa.
Mutta joo, kyllä sitä pärjää vähemmälläkin.
Ajattelen monessa mielessä kuten sinä, ja esim. asun ahtaasti enkä omista juuri mitään. Mutta kylmyydestä kärsin tosi paljon, ja sateella märät vaatteet tuntuu erittäin inhottavilta iholla. Lisäksi olen herkuttelija, ja muutenkin aistielämykset kuten musiikki ja koskettelu ovat tosi tärkeitä. Mistä sinä nautit, mikä on sinulle tärkeää?
M kirjoitti:
Millaisista asioista nautit? Elätkö unelmaelämääsi nyt? Tulevaisuuden haaveita?
Mä nautin taiteesta ja ylipäänsä ihmisten luovuudesta, myös omastani. Tulevaisuuden haaveeni liittyvät lähinnä siihen, että tuottaisin muille iloa ja pystyisin vaikuttamaan maailmaan niin, että ihmisten kärsimys vähenisi, tulisin viisaammaksi ja oppisin piirtämään ja maalaamaan paremmin. Tällä hetkellä koitan vain tulla viisaammaksi ja kartoittaa keinoja vaikuttaa asioihin muuten kuin puhumalla ihmisten kanssa netissä, baareissa ja ties missä. Ja koitan oppia maalaamaan...
Ulkoisesti elän ihan hyvää elämää mielestäni. Mulle hyvää elämää. Mulla on kaikki, mitä tarvitsen ja pärjäisin vähemmälläkin. En ole tyytyväinen siihen, miten vähän olen oikeasti saanut aikaan, vaikka olen välillä onnistunutkin yksittäisten ihmisten kanssa. Haluan olemassaolollani parantaa mailmaa. Tosi kliseistä, mutta ihan oikeasti mua ahdistaa se, miten huonosti ihmiset voivat ja miten lukossa moni on.
Kun politiikkaan tutustuu jne., huomaa myös, että asiat ei ole mustavalkoisia myöskään. En ole ottanut omakseni mitään aatesuuntausta, filosofiaa tai uskontoakaan, vaikka usein niissä onkin jotain hyvää. Ihmiset on myös jatkuvasti väärässä, enkä itsekään tiedä, milloin ehkä olen väärässä. Siksi haluan tulla viisaammaksi ja kerätä kokemuksia.
Olen vähän puunhalaaja ehkä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas energinen halki-poikki-pinoon -persoona, joka tekee paljon asioita epämukavuusalueellaan. Viime aikoina näin kolmekymppisenä olen kuitenkin alkanut kyseenalaistamaan mitä todella tarvitsen ja se on vapauttavaa. Tuskin minusta kunnon downshiftaajaa saa, mutta yksinkertaisempi elämä on tavoiteltava asia. Jää energiaa itselle oikeasti merkityksellisiin asioihin.
Mä usein kadehdin ihmisiä, joiden kynnys astua epämukavuusalueelle on matala. Se on hyvä luonteenpiirre ja jokainen ihailee tietty rohkeutta, jota sellainen on. Rohkeus on aina ihailtavaa.
Nyt kun mietin, niin mullakin on epämukavuusalueita sosiaalisesti. Lopulta olen tosi varautunut ja epäluuloinen ihminen. En edes tiedä, mitä pelkään, ja miksi olen joskus tosi vihainen ilman syytä, kun tavallaan en enää juuri pelkää. Kai jotkut jutut vaan seuraa lapsuudesta ihmisen mukana.
-tässä vaiheessa ajauduin pohtimasn syviä syntyjä-
Mä olen huono suuntaamaan henkistä "energiaa" fyysisiin asioihin, joilla ei ole merkitystä mun mielestäni. Sillä on paljon huonojakin puolia. Suuntaan kyllä joskus liikaakin energiaa psyykkisen ja henkisen puolen asioihin, jotka on turhia. Esim. vainoharhaisuus ja turha huolehtiminen siitä, aiheutanko kärsimystä muille. Voisin sen sijaan katsoa silmiin totuutta ja hoitaa asiat sen mukaan.
Kun elämässä tulee oikeasti pahoja kriisejä, niin sitä on muille hyödyllisempi ilman ylimääräistä henkistä taakkaa.
ap
Jaa, itse kärsin kylmästä ja kastumisesta ja mielellään lämmitän veden peseytymistä varten. Krooninen kipu haittaa, isot leikkaukset olen sietänyt hyvin.