Vuosikausia samassa suhteessa olleet. Kaipaatteko koskaan sitä ihastumisen ensihuumaa?
Itselläni takana 20 vuoden avioliitto. Ikääkin jo 49. Silti unelmoin ja kaipaan siitä kaiken kattavaa tunnetta, kun on ihan sekaisin ihastuksesta. Sitä kun ei tee mieli syödä, eikä nukkua, eikä pysty pitämään näppejään erossa ihastuksen kohteesta. Voi kun saisi vielä kokea sen endorfiinimyrskyn.
Kommentit (25)
Itsellä nyt 30 vuoden liitto takana ja ikää 55. Kolme vuotta sitten tapasin salarakkaani ja sain kokea vielä tuon kaiken kattavan tunteen. Laihduin yli 20 kiloa 5 kuukaudessa ja kuljin pää pyörällä. Huimaava tunne ja olen iloinen, että sain sen vielä kokea. Nyt jo hieman olo rauhoittunut, mutta kilot ovat pysyneet poissa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nyt 30 vuoden liitto takana ja ikää 55. Kolme vuotta sitten tapasin salarakkaani ja sain kokea vielä tuon kaiken kattavan tunteen. Laihduin yli 20 kiloa 5 kuukaudessa ja kuljin pää pyörällä. Huimaava tunne ja olen iloinen, että sain sen vielä kokea. Nyt jo hieman olo rauhoittunut, mutta kilot ovat pysyneet poissa.
Vaikuttiko salasuhde millään tavoin nykyiseen suhteeseesi? Miksi päättyi? Miksi jatkoit entistä suhdetta?
En. Silti ihastuin erääseen korviani myöten. Tunne meni ohi, ja oivalsin miten ihana 30 v kestänyt liitto ja mies minulla onkaan. Onneksi en sössinyt tätä!
Hyvä parisuhde ja pelkästään yhteiset lapset ja menneisyys. Miten ihanaa ja helppoa! Rakastuin mieheeni uudelleen ja olemmekin alkaneet tehdä taas yhdessä kaikkea kivaa arjen vastapainoksi ♥️
Niin..kaikella on puolensa. On myös mukava puhua, "muistako kun 10v sitten.." yhteiset muistot, turvallisuus. Mitä sitä tekisi ilman toista.
Mutta ymmärrän tunteesi, eikä se ikää katso. Vaikka vuodet vierii, ihminen on sama sisältä vaikka ulkokuori rapistuu. Itsellä "auttaa" tuohon ihastuminen vaikkapa Instagramissa. Ihastua leikisti.
Mä ihastun ihan jatkuvasti uusiin ihmisiin. En tosin kyllä koske heihin. Saan riittävät endorfiinit ihan omasta mielikuvituksesta ja itsetyydytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nyt 30 vuoden liitto takana ja ikää 55. Kolme vuotta sitten tapasin salarakkaani ja sain kokea vielä tuon kaiken kattavan tunteen. Laihduin yli 20 kiloa 5 kuukaudessa ja kuljin pää pyörällä. Huimaava tunne ja olen iloinen, että sain sen vielä kokea. Nyt jo hieman olo rauhoittunut, mutta kilot ovat pysyneet poissa.
Vaikuttiko salasuhde millään tavoin nykyiseen suhteeseesi? Miksi päättyi? Miksi jatkoit entistä suhdetta?
Salasuhde ei vaikuttanut nykyiseen suhteeseen mitenkään. Ihmettelen vieläkin, kuinka voin pitää nämä kaksi suhdetta ja kaksi miestä ajatuksissani erillään. Molemmat yhtä rakkaita, mutta täysin eri tavoin. Kumpikaan suhde ei siis ole päättynyt. Entistä suhdetta jatkan, koska takana on pitkä ja onnellinen yhteiselämä, lapset ja lapsenlapset. Ja rakastan miestäni ( ja tähän tulee varmaan paljon vastaväitteitä 😁). Salasuhde on minua 15 vuotta nuorempi ja ihan eri elämän tilanteessa. En voisi kuvitellakaan yhteiselämää hänen kanssaan. Vaikka rakastan myös häntä.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nyt 30 vuoden liitto takana ja ikää 55. Kolme vuotta sitten tapasin salarakkaani ja sain kokea vielä tuon kaiken kattavan tunteen. Laihduin yli 20 kiloa 5 kuukaudessa ja kuljin pää pyörällä. Huimaava tunne ja olen iloinen, että sain sen vielä kokea. Nyt jo hieman olo rauhoittunut, mutta kilot ovat pysyneet poissa.
Eikö olisi kiva, että miehesikin saisi sen vielä kokea?
En kaipaa alkuhuumaa. Meillä on takana 16 vuoden liitto. Tykkään enemmän nykytilanteesta, tykkään että on kumppani jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nyt 30 vuoden liitto takana ja ikää 55. Kolme vuotta sitten tapasin salarakkaani ja sain kokea vielä tuon kaiken kattavan tunteen. Laihduin yli 20 kiloa 5 kuukaudessa ja kuljin pää pyörällä. Huimaava tunne ja olen iloinen, että sain sen vielä kokea. Nyt jo hieman olo rauhoittunut, mutta kilot ovat pysyneet poissa.
Eikö olisi kiva, että miehesikin saisi sen vielä kokea?
Olisi todellakin. Toivon vain, että järjestäisi yhtä hienotunteisesti kuin minä eli ei toisi sitä minun tietoon.
En ole ihastuvaa tyyppiä, joten en osaa kaivata sitä lainkaan.
Olen pienestä saakka tuntenut voimakasta myötähäpeää, jos joku tekee typerästi. Nyt aikuisena pystyn lohduttamaan ja nauramaan yhdessä kaikenlaisille kömmähdyksille ja näkemään ne erehdyksinä. Toisen omaan ihastuminen on kuitenkin niin iso kömmähdys, että siihen en ole löytänyt myötätuntoa.
Näitähän ehtii ja jaksaa miettiä, jos ei perheessä ole sairautta ja oikeita ongelmia. Ne kummasti auttavat noihin ensimmäisen maailman suurin pulmiin. Olkaa iloisia, jos elämässä haasteet ovat tuota luokkaa. Mutta sen verran voin sanoa, että kun todelliset ongelmat alkavat, on parempi, että vierellä on oikea elämänkumppani, lasten isä jakamassa ne. Kyllä siinä ihastukset kaikkoaisivat.
Yritän olla ajattelematta koko asiaa.
Juuri tänä aamuna muistelin sitä aikaa, kuinka ei pysynyt vaatteet päällä eikä pystytty pitämään näppejämme erossa toisen ihosta...
Lapset (teinit) oli saatu koulutielle, joten meillä oli hyvinkin viisi minuuttia toisillemme. Viis siitä, että meikit piti viimeistellä työpaikan vessassa...
Joo, kaipaan ja paljon, varsinkin kun en saanut sitä kenet oikeasti halusin vaan jouduin tyytymään huonompaan vaihtoehtoon.
Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 21 vuotta ja koskaan hänen kanssaan en kokenut mieletöntä alkuhuumaa. Siksi varmaan kaipaan sitä kovasti.
Tällä hetkellä minulla on suhde toiseen mieheen johon olen ihan mielettömän ihastunut mutta kun ollaan molemmat varattuja niin ei pysty kovin paljoa onnea hehkuttamaan.
Oletin olevani onnellisessa ja vakaassa suhteessa kun salarakkaani tuli elämääni. Luulin hänen ensimmäistä kontaktia pilaksi. Kunnes hän selvensi, että oli yrittänyt "iskeä" minua jo pitkään. En vain ymmärtänyt niitä. Hassua kyllä, mitä enmmän tutustun salarakkaaseeni, huomaan hänen muistuttavan miestäni. Lempeä, kiltti, hyvä mies ja isä. Ikäeroa vain se 20 vuotta.
Kylläpä täällä on itsekkäät oetturit liikkeellä.
En kaipaa alkuhuumaa. Koen että pitkä suhteemme on aivan eri tasolla ja antaa paljon enemän.
Vierailija kirjoitti:
Oletin olevani onnellisessa ja vakaassa suhteessa kun salarakkaani tuli elämääni. Luulin hänen ensimmäistä kontaktia pilaksi. Kunnes hän selvensi, että oli yrittänyt "iskeä" minua jo pitkään. En vain ymmärtänyt niitä. Hassua kyllä, mitä enmmän tutustun salarakkaaseeni, huomaan hänen muistuttavan miestäni. Lempeä, kiltti, hyvä mies ja isä. Ikäeroa vain se 20 vuotta.
Toivottavasti miehen perhe ja sinun miehesi ovat yhtä innoissaan asiasta.
Alkuhuumaa on ihan mukava muistella, nyt se on rauhallisempaa huumaa.
.
Ei elämästä nyt kuitenkaan mitään tulisi, jos vain katseltaisiin toisiamme silmiin , runoiltaisiin, ei pystyttäisi pahemmin nukkumaan, eikä töistäkään tulisi oiken mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletin olevani onnellisessa ja vakaassa suhteessa kun salarakkaani tuli elämääni. Luulin hänen ensimmäistä kontaktia pilaksi. Kunnes hän selvensi, että oli yrittänyt "iskeä" minua jo pitkään. En vain ymmärtänyt niitä. Hassua kyllä, mitä enmmän tutustun salarakkaaseeni, huomaan hänen muistuttavan miestäni. Lempeä, kiltti, hyvä mies ja isä. Ikäeroa vain se 20 vuotta.
Toivottavasti miehen perhe ja sinun miehesi ovat yhtä innoissaan asiasta.
Miten voisivat olla, kun eivät tiedä. Siiihen on syy, että puhutaan *sala*suhteesta.
Kyllä. Minulla onkin ollut useampi sivusuhde tästä syystä.