miksi mikään ei tunnu missään?!

Suuri muutos elämässä, herättää sekä kielteisiä että myönteisiä tunteita!

meillä ei olisi yhden ensimmäistäkään lasta. :/

mutta niille harvoille joillen olen, he ovat melkein revenneet liitoksistaan (siis enemmän kuin minä!). varsinkin lääkäri missä kävin ensimmäisellä viikolla..

Kuopusta odottaessani menin joskus itkemään vessaan " millään ei oo mitään väliä" ...



Kyllä se siitä vielä! ja onnea raskaudesta!

vaan kaikki näyttää olevan iloa ja auringonpaistetta!?

jos olette katselleet viestejä " odotus" -palstalla, huomaatte että olen todellakin vähemmistössä mielipiteineni! eikö tällaisesta voi keskustella edes nimettömänä netissä!?



olen todella ihmeissäni ja pelkäänpä että näitä äitiyteen liittyviä myyttejä ja tabuja on nurkan takana vielä paljon, paljon lisää! en usko että pystyn olemaan sellainen äiti kuin mitä yhteiskuntamme tällä hetkellä ihannoi!

juttelemassa kerran kuussa. Hän seuraili mun tilaa ja masennusta.



Kannattaa ehdottomasti puhua jollekulle. Se on aika vaiettu asia, mutta apujakin löytyy. Kaikenlaisia erilaisia tukimuotoja on olemassa, kunhan vain tiedetään, että jossain mättää.

enkä kysy tätä diagnoosimielessä vaan ihmettelen vain, onko kyse taudista vai onko luonteessani vain tällainen piirre..

kiitos vastanneille, varsinkin softer sinille, ja oikein kaunista sunnuntaipäivää kaikille!

Jos äityy oikein pahaksi, niin joitain mielialalääkkeitä voi lääkärin harkinnan mukaan käyttää myös raskausaikana. Kannattaa puhua asiasta nyt mahdollisimman pian, sillä jos tuo mieliala jatkuu, niin on suurempi riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen/psykoosiin. Ota puheeksi kenen ammattilaisen kanssa vaan helpoimmalta tuntuu. Ovat vaitiolovelvollisia kuitenkin.



Harvemmin sitä ikävistä asioista tahtovat ihmiset puhua. Et kuitenkaan ole yksin tunteidesi kanssa, vaan monet ovat samaa kokeneet. Jaksuja sinne suuntaan!