Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa narsistin suhteen alussa
Kommentit (157)
On äärimmäisen itsekäs ja manipuloi, syyllistää. Hetken pystyy esittämään normaalia mutta kyllä se sieltä puskee esiin mikä oikeasti on. Kaikki syy on aina itsen ulkopuolella, kuten uhmaikäisen toimintaa. Valehtelee vaikka on tosiasiat käsissä. Vaatii erityiskohtelua. On oma salainen elämä josta sulla ei ole tietoa alkuun. Kertoo asiat niin kuin itse haluaisi niiden olevan, ei kuten ne oikeasti on. Impulsiivinen ja räjähdysherkkä. Ekat merkit oli omassa elämässä se että käytös muuttui kun asuit sen kanssa, melko nopeasti tapahtui tämä. Ero sen suhteen mitä siitä luulit ja mitä se oikeasti on, oli kuin yöllä ja päivällä. Kuvittelee että muut kadehtii häntä kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin nyt tämän ketjun innoittamana paljon narsismista parisuhteessa, ja hälytyskellot kilkattavat niin että kaikuu.
Luulen, että seurustelen narsistin kanssa. Kaikki täsmää, vaikka olemmekin vielä ihan tämän salamarakkauden alussa.
Tapasimme alle vuosi sitten ja muutimme yhteen melkein heti. Mies palvoi minua ja vannoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon minua ja ettei ole koskaan päässyt kosketuksiin tällaisten tunteiden kanssa. Osti lahjoja ja kukkia, sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Kehui minua samalla kun antoi palaa existään. Exät ovat olleet joko hulluja tai muuten viallisia. Minä olin toista maata, olin täydellinen.
Pian yhteenmuuttomme jälkeen tilanne muuttui. Alussa olin ”vaimomateriaalia” ja ilmassa keikkui kihlauksen mahdollisuus. Olin niin rakastunut, että mittautin sormenikin. Palvoin miestä ja elin unelmaani, kunnes yhteiselo paljasti, että kaikki oli vain fantasiaa.
Kotona on koko ajan ilmassa sellainen epämääräinen pelko, koska mies uhkailee. Kaikki virheeni ovat saaneet aivan uskomattomat mittasuhteet, ja mies on uhkaillut erolla useamman kerran. Sanoo, että ”seuraavasta kerrasta” lähtee kävelemään, vaikka en oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Hän saa minut jatkuvasti pyytelemään anteeksi, ja minulla on aina pieni viallisuuden tunne. Olen viallinen ja syyllinen. Riitaa on tasaisin väliajoin, ja riidat johtuvat aina minusta.
Miestä palvon edelleen. Yritän jatkuvasti halata ja tarttua kiinni, helliä, ottaa huomioon. Tästä on kuitenkin tulossa yhä enemmän yksipuolista. Seksiin kelpaan usein, mutta minun aloitteestani seksiä ei harrasteta. Vallankäyttöä on suhteessa kaikin puolin, ja tunnen oloni pieneksi ja avuttomaksi.
Ulkonäköäni mies ei ole (vielä) arvostellut, eikä suoraan sanottuna ota kantaa mihinkään mitä ja miten teen. Leijailen asunnossa ja teen kaikkeni, että mies on tyytyväinen ja rakastaa minua.
Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää?
Kuullostaa ihan narsistilta. Onko juuri sellainen oikein miesten mies ja korostunutta maskuliinisuutta ja naisen väheksyntää? Reppanat kaverit kuuntelevat haltioissaan miehen saavutuksia.
Kyllä on! Korostunutta maskuliinisuutta nimenomaan. Naisia ei suoraan väheksy, mutta ei kyllä puhukaan heistä kovinkaan imartelevaan sävyyn.
Saavutuksistaan muistaa kertoilla usein niin minulle kuin kavereilleenkin, ja onkin menestynyt. Loistava puhuja, karismaattinen. Minua kohtaan kuitenkin nykyään alentava ja väheksyvä.
Roikun jatkuvasti löysässä hirressä.
Ihan, kuin exäni siis. Kerroin tuossa ylempänä omista kokemuksistani. Aluksi ihastuin juurikin siihen voimakkaaseen miehisyyteen ja siihen, että kohteli, kuin prinsessaa. Kun muutettiin yhteen alkoi tulla niitä todellisia ongelmia mm. siitä, että naisen tehtävä on siivota ja pitää huolta kodista. Mies on neiti ja tossukka, jos tiskaa. Miehen tulee olla perheen pää. Kavereille puhui minusta todella alentavaan sävyyn tai kerskailtiin, kun "annoin ä*mälle vähän käyttörahaa, että pääsee shoppailemaan". Minä en todellakaan tällaisia rahoja pyytänyt tai halunnut, mutta ikään kuin pakotti ottamaan lahjat vastaan, jotta saa taas pompotella minua mielensä mukaan ja muisti kyllä aina sanoa, kuinka täydellinen mies onkaan, etten ikinä tule löytämään hänestä parempaa. Hän jopa kerskaili elimensä koosta! Naisista puhui alentavilla nimityksillä ja muka huumorilla toi mielipidettään esiin... Hirveä ihminen kaikin puolin.
" Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää? "
Sinähän elät pelossa kotona.
Kunnon oikea mies ei kohtele ja saa naista tuohon pisteeseen koskaan oli rakkautta tai ei.
Parempi erota aiemmin kuin myöhemmin. Menet lopulta niin sekaisin, ettet enää tiedä, kumpi on se narsisti ja kenen syytä jutut ovat. Lisäksi eroamisesta tulee vaikeampaa, koska sillä narsistilla on sinusta ja heikkouksistasi ja yksittisistä noloista asioistasi tietoa. Pelkäät erota, koska ne voisivat paljastua muillekin. Lisäksi on aika uskomatonta, mutta tosi moni tuntemani narsisti on juristi. Ehkö se on sattumaa, mutta epäilen, että se liittyy jotenkin haluun käyttää valtaa. Yritäpä erota narsistista, joka on lakiasioiden asiantuntija, korkeassa asemassa ja valehteleva manipuloija ja joka on saanut sinut alusta asti sitoutettua itseensä ja alistettua ja uhkailee hirveillä seurauksilla.
On liian hyvä ollakseen totta. Näin sen lyhyesti ilmaisisin. Sinä olet hänelle aurinko, kuu, tähdet ja taivas. Ja kaikki, mitä hän maailmalta haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluuko narsismiin se että kun erotaan, niin puhuu itsensä takaisin, kauniita sanoja ja lahjoja tulee koko ajan, kehuu ihan jatkuvasti. Ja ei kuulemma ole enää mustasukkainen ja ymmärtää eron syyt ja muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on taivaallista ja samaan kämppään pikavauhtia. Viralliset sidokset, kihlat, naimisiin, ei avioehtoja tai muuta epäluottamusta osoittavaa. Sitten sä alat pelätä menettäväsi kaiken sen ihanuuden, alat tehdä pikkuhiljaa kaiken väärin, pyytelet anteeksi olemattomia. Ja niin edelleen, kunnes elämäsi on romuna.
Lopulta käyttäydyt itse samoin, kuin narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ristiriitaisuus. Samaa aikaa tuntuu että on kaikkea sitä mitä on aina toivonut, täydellinen ihminen, mutta samaa aikaa tuntuu että jokin on vialla, tulee selittämätöntä sisäistä levottomuutta tai ahdistusta mille ei osaa sanoa syytä. Sitten voi kokea olevansa jollakin tavalla liian kiinni tässä ihmisessä, sekä hyvällä että epämielyttävällä tavalla. Vähitellen huomaa pieniä asioita tai sanoja jotka ovat outoja ja usein aiheuttavat ahdistusta tai pelkoa, samaan aikaan kuitenkin hän vaikuttaa edelleen täydelliseltäja koska et voi osoittaa näitä pieniä asioita tai sanoja väärinteoiksi tai jos voit ja sanot niistä niin hän selittää ne epätosiksi, joten epäilet havaintojasi ja omia tunteitasi. Pikkuhiljaa pienistä asioista tulee isompia, väkivaltaan saakka, ja täydellinen ulkokuori murtuu ja näet hänen todellisen luonteensa, mutta tässä vaiheessa et enää luota itseesi vaan olet ns koukussa, pelon sitomana ja valheiden verkossa, mutta aina voi lähteä, se muista, luota itseesi.
Narsisti haluaa jakamattoman huomiosi. Jos sanot "ei kiinnosta", hän saattaa käyttää väkivaltaa. Hän tarvii sinut yleisökseen silloin kun hänelle sopii.
Onneksi tietous lisääntyy, kasvatetaan itsetuntoamme ettei ne enää tuhoa meitä. Kasvattakaa poikalapset eri tavalla kuin aiemmat sukupolvet. Pitää olla jämäkkä, mutta ei tunnekylmä. Tunnekylmät eli narsistit on jo tuhoutuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko narsismiin se että kun erotaan, niin puhuu itsensä takaisin, kauniita sanoja
Kyllä hyvin usein kuuluu. Kun erotaan niin oikea mies menee eteenpäin.
Utelee kiusallisen tarkasti ex-kumppaneista luukumäärästä alkaen ihan likaisia seksiin liittyviä yksityiskohtia myöten. Naureskelee asialle alussa (ei jätä vaihtoehtoa olla kertomatta), mutta käyttää sitten viimeistään humalassa näitä lyömäaseena todella halventavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko narsismiin se että kun erotaan, niin puhuu itsensä takaisin, kauniita sanoja
Kyllä hyvin usein kuuluu. Kun erotaan niin oikea mies menee eteenpäin.
Yhtä hyvin narsisti voi myös jättää kylmästi taakseen ja mennä eteenpäin elämässään ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Voi jopa unohtaa ex vaimonsa nimen ihan oikeasti.
Narsistin kanssa on upeaa ja kivaa niin kauan, kun tehdään asioita hänen toivomalla tavalla. Yleensä narsistilla on läheisinä ystävinä vähän reppanoita tapauksia, joita myös hyödyntää mielensä mukaan. Kumppanit ovat huonoitsetuntoisia ja/tai paljon nuorempia, sellaisia, jotka eivät osaa nähdä ihmisessä pahuutta ja nöyrtyvät siihen mitä muut käskee tekemään. Narsistilla on myös paljon näitä vähän etäisempiä kavereita, jotka pitävät ihan huikean hauskana tyyppinä, joka kantaa esimerkiksi pöydän täyteen juomaa.
Järkyttäviä ihmissaastoja. Ihan oikeasti kannattaa pitää se oma päänsä ja jos huomaa jotain epämääräistä käytöstä, niin ottaa asian vakavasti. Hetkessä olet vain mielipiteetön ihmisraunio, jolla ei ole enää mitään omaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta parista selkeästi narsistisesta henkilöstä, narsistisia piireitä oli molemmissa paljon:
Tapasin erään miehen opiskeluitteni kautta. Hän oli heti alusta asti hurmaava, ystävällinen, hauska, sai muut nauramaan ja rentoutumaan ympärillään. Heti parin ensimmäisen opiskelupäivän aikana yritti jos iskeä minua. Jokin tuntui kuitenkin miehessä oudolle, ja pidin etäisyyttä. Viikojen kuluessa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että vika on vain minussa, kaikki muut pitivät tuosta henkilöstä todella paljon. Ja mies jatkoi edelleen iskemistä. Joten päätin kokeilla tuleeko meidän välille jotain. Virhe! Mies sai minut täysin koukutettua, ensin oli niin ihana ja täydellinen. Lopulta kävi ilmi että olin vain yksi monista. Mies jopa myönsi suoraan ihailevansa sellaisia Don Juan -tyyppisiä miehiä. Jatkuvasti kateettomia lupauksia, ja mies alkoi syyttää minua. Itse aloin tapailemaan häntä, itse olen valinnut väärin. Itse tunsin sen häpeän ja syyllisyyden joka olisi kuulunut miehelle itselleen.
Kämppis, nainen. Ihan ihmeellisesti vaihtuvat mielialat, me muut kimppakämpässämme kävelimme lopulta jatkuvasti varpaillaan, kun pelättiin hirmuttaren suuttuvan. Vaati koko ajan paljon huomiota itselleen, ja suuttui jos ei sitä saanut. Halusi jatkuvasti erityiskohtelua. Oli hirveän dramaattinen. Jotenkin onnistui kääntämään jatkuvasti tilanteet niin, että me muut olimme hulluja, hän se normaali. Ja osasi aivan uskomattomalla tavalla syyllistää muita. Sai jotenkin kummassa muista kaikki ne huonoimmat piirteet ulos, salakavalasti provosoi koko ajan ja yritti saada suuttumaan muiden nähden (jotta hänellä olisi lisää todistusaineistoa siitä, että sinä olet se hullu). Miessuhteet vaihtuivat nopeasti. Kuulostaa ihan uskomattomalle, olisin menettänyt kyllä järkeni täysin jos ei olisi ollut muita kämppiksiä samassa kämpässä, puhuimme tästä asiasta paljon keskenämme kun aloimme vähitellen ymmärtää.
Eli tiivistettynä: narsisti on liian hyvää ollakseen totta. Osaa hurmata. Osaa selittää vaikka mustan valkoiseksi. Jos jonkun ihmisen seurassa tulee epämääräinen paha olo, niin se on varoitusmerkki jota ei voi sivuttaa. Toki voit olla itsekin väärässä, mutta varuillaan olosta ei ole koskaan haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko narsismiin se että kun erotaan, niin puhuu itsensä takaisin, kauniita sanoja
Kyllä hyvin usein kuuluu. Kun erotaan niin oikea mies menee eteenpäin.
Yhtä hyvin narsisti voi myös jättää kylmästi taakseen ja mennä eteenpäin elämässään ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Voi jopa unohtaa ex vaimonsa nimen ihan oikeasti.
Niinpä. Narsisti jättää jos löytää uuden sopivan uhrin, jolle sitten voi valittaa miten kamala eksä oli. Narsisti jättää kun sinusta ei ole enää hyötyä hänelle.
On homekoiria, jotka tunnistavat homeen. Olen miettinyt, että voisin toimia narsistikoirana. Tunnistan ne ihan erehtymättömästi, mutta tietämättä heidän olevan narsisteja kuin vasta jälkikäteen. Jos jossain on narsistimies, niin tunnen sitä kohtaan järkyttävää vetoa. Naratistinaisia ihailen suunnattomasti ja olen onnessani, että he haluavat olla kavereitani. Jos ikinä eroan, niin en uskalla enää suhteeseen kenenkään kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuko narsismiin se että kun erotaan, niin puhuu itsensä takaisin, kauniita sanoja
Kyllä hyvin usein kuuluu. Kun erotaan niin oikea mies menee eteenpäin.
Yhtä hyvin narsisti voi myös jättää kylmästi taakseen ja mennä eteenpäin elämässään ihan kuin sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Voi jopa unohtaa ex vaimonsa nimen ihan oikeasti.
Niinpä. Narsisti jättää jos löytää uuden sopivan uhrin, jolle sitten voi valittaa miten kamala eksä oli. Narsisti jättää kun sinusta ei ole enää hyötyä hänelle.
Tai päin vastoin kehuu exäänsä! Miten exä teki niin tai näin kaiken paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista outoa mielistelyä. Kehuu vuolaasti, mutta ei tunne sinua tarpeeksi jotta kehut osuisivat nappiin, vaan kokonaisuus vaikuttaa jotenkin kömpelöltä.
Tuntuu että jotain outoa on, mutta on vaikea konkreettisesti osoittaa että mitä.
On oudon kiinnostunut todella henkilökohtaisista jutuista liian aikaisin. Suhteen normaali tutustumisvaihe etenee ikään kuin liian nopeasti.
Minulla on taipumusta tapaille sellaisia miehiä, he ihastuvat ulkonäkööni ja nostavat minua heti jalustalle.
Tapasinkin juuri ihanan oloisen miehen, olen yleensä tarkkana, mutta häntä pidin vain todella ihanana.
Treffit venyivät pitkäksi ja hän innokkaana tekstasi seuraavana päivänä.
Tosin jokin hänen tiukassa aikataulusa ja siinä että hän luotettavana luonteena oli erän asian suhteen niin välinpitämätön. Hän oli menestynyt ja johtavassa asemassa.
Hän ehdotti uutta tapaamista kahden päivän päähän, mutta olin juuri kiireinen enkä ehtinyt tapaamaan.
No kävi ilmi että hän oli tavannut jonkun toisen ja ilmoitti minulle tämän naisen halauavan nyt tavata häntä exklusiivisesti. Eli nainen halusi, hänen toive jäi hieman hämäräksi.
Niin mukavan oloinen mies, mutta jokin siinä oli outoa. Tuttava mieskin sanoi että kuulosti kuin hän olisi kostona tavannut jotakuta toista, kun minä kieltäydyin.
Vierailija kirjoitti:
Lueskelin nyt tämän ketjun innoittamana paljon narsismista parisuhteessa, ja hälytyskellot kilkattavat niin että kaikuu.
Luulen, että seurustelen narsistin kanssa. Kaikki täsmää, vaikka olemmekin vielä ihan tämän salamarakkauden alussa.
Tapasimme alle vuosi sitten ja muutimme yhteen melkein heti. Mies palvoi minua ja vannoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon minua ja ettei ole koskaan päässyt kosketuksiin tällaisten tunteiden kanssa. Osti lahjoja ja kukkia, sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Kehui minua samalla kun antoi palaa existään. Exät ovat olleet joko hulluja tai muuten viallisia. Minä olin toista maata, olin täydellinen.
Pian yhteenmuuttomme jälkeen tilanne muuttui. Alussa olin ”vaimomateriaalia” ja ilmassa keikkui kihlauksen mahdollisuus. Olin niin rakastunut, että mittautin sormenikin. Palvoin miestä ja elin unelmaani, kunnes yhteiselo paljasti, että kaikki oli vain fantasiaa.
Kotona on koko ajan ilmassa sellainen epämääräinen pelko, koska mies uhkailee. Kaikki virheeni ovat saaneet aivan uskomattomat mittasuhteet, ja mies on uhkaillut erolla useamman kerran. Sanoo, että ”seuraavasta kerrasta” lähtee kävelemään, vaikka en oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Hän saa minut jatkuvasti pyytelemään anteeksi, ja minulla on aina pieni viallisuuden tunne. Olen viallinen ja syyllinen. Riitaa on tasaisin väliajoin, ja riidat johtuvat aina minusta.
Miestä palvon edelleen. Yritän jatkuvasti halata ja tarttua kiinni, helliä, ottaa huomioon. Tästä on kuitenkin tulossa yhä enemmän yksipuolista. Seksiin kelpaan usein, mutta minun aloitteestani seksiä ei harrasteta. Vallankäyttöä on suhteessa kaikin puolin, ja tunnen oloni pieneksi ja avuttomaksi.
Ulkonäköäni mies ei ole (vielä) arvostellut, eikä suoraan sanottuna ota kantaa mihinkään mitä ja miten teen. Leijailen asunnossa ja teen kaikkeni, että mies on tyytyväinen ja rakastaa minua.
Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää?
Tuo on narsismia ja henkistä väkivaltaa. En ihmettelisi vaikka kohta alkaisi fyysinenkin väkivalta. Totuus on se ettei miehesi ole koskaan rakastanutkaan sinua. Narsisti ei kykene rakastamaan muita kuin itseään. Isäni oli narsisti. Hän ei koskaan pystynyt asettamaan muita ja muiden tarpeita itsensä edelle ei edes meidän lapsien. Kun hän raivosi ja löi, syy oli aina muissa, muut aiheuttivat käytöksellään sen että hänen oli pakko lyödä. Hänessä ei ollut mitään vikaa. Isäni sanoi vähän ennen kuolemaansa äidilleni että hän ei ole tainnut koskaan rakastaa ketään. Hän on vain tykännyt siitä rakastumisen tunteesta. Aika kiva kuulla melkein 50 helvetillisen avioliittovuoden jälkeen tuollaista. Lähde ennen kuin sinulle käy samalla tavalla.
Siis miksi rajoitat omia menojasi? Mieti tarkkaan.