Mistä tunnistaa narsistin suhteen alussa

Voiko narsisti muuttua esimerkiksi uudessa parisuhteessa? Eli arvostaakin uutta kumppania oikeasti, haluaa tehdä tämän kanssa asioita, suostuu kompromisseihin ym.? Jos exälle on siis ollut aivan hirveä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti muuttua esimerkiksi uudessa parisuhteessa? Eli arvostaakin uutta kumppania oikeasti, haluaa tehdä tämän kanssa asioita, suostuu kompromisseihin ym.? Jos exälle on siis ollut aivan hirveä.

Totta kai voi, kun kohtaa sen oikean mitä ex-vaimo ei ollut. Olet selvästikin hyvällä vauhdilla eheyttämässä narsistista hyvää puolisoa itsellesi.

Kaikki on liian hyvää ollakseen totta. Kukaan ei koskaan ole ottanut sinua huomioon niin kokonaisvaltaisesti ja ihaillut kaikkea sinussa, nyt ei kehuja säästellä. Kerrankin joku on sitä mieltä, että olette luodut toisillenne!

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti muuttua esimerkiksi uudessa parisuhteessa? Eli arvostaakin uutta kumppania oikeasti, haluaa tehdä tämän kanssa asioita, suostuu kompromisseihin ym.? Jos exälle on siis ollut aivan hirveä.

Ei voi. Tietysti hän esittää uudelle kumppanille juurikin sitä täydellistä ja vastakohtaa sille mitä exälle oli (aluksi hän oli se täydellinen myös sille exälle). Narsisteilla on tapana myös haukkua kaikki ex-kumppanit kuinka hulluja he olivat ja "sinä olet vihdoin se oikea, jota rakastan". Valhetta kaikki! Kyllä se totuus sieltä alkaa pikkuhiljaa valjeta, varsinkin, jos pidät oman pääsi ja sinulla on liikaa omia mielipiteitä narsistin mielestä.

Narsistit metsästää niitä ihmisiä, jotka ovat todella epävarmoja ja heikkoja. Kaikki on "hyvin" siihen asti, kun mennään narsistin tahdon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti muuttua esimerkiksi uudessa parisuhteessa? Eli arvostaakin uutta kumppania oikeasti, haluaa tehdä tämän kanssa asioita, suostuu kompromisseihin ym.? Jos exälle on siis ollut aivan hirveä.

Kaikkia ihmisiä pitää arvostaa. Kaikissa ihmissuhteissa pitää tehdä kompromisseja. Kukaan hyvä ihminen ei ole kenellekään "ihan hirveä", vaikka tämä olisikin puolisoksi väärä.

Saat itse maistaa tuota puolta hänestä aivan varmasti, koska tietenkään et ole täydellinen ja lopulta tuotat pettymyksen. Ja sitten sinua saa kohdella kuin kuraa.

Vierailija kirjoitti:

Voiko narsisti muuttua esimerkiksi uudessa parisuhteessa? Eli arvostaakin uutta kumppania oikeasti, haluaa tehdä tämän kanssa asioita, suostuu kompromisseihin ym.? Jos exälle on siis ollut aivan hirveä.

Jos exän kanssa narsisti oli sellainen, että ei halunnut tehdä mitään yhdessä ja oli vain narsistin omat menot, niin uuden kanssa saattaa tehdä juuri päin vastoin, ettei ole enää mitään omia menoja, vaan vietetään kaikki aika yhdessä. Narsisti siis tekeytyy juuri vastakohdaksi mitä exälle oli.

/

Onko uusi mieheni narsisti?

1. Alussa kehui minut maasta taivaisiin jokapäivä, halusi puhua puhelimessa töissä ollessammekin.

2. Ostaa edelleen lahjoja ja kaikkea kokoajan

3. Tekee kotitöitä ja on ihan täydellinen

4. Nyt puolenvuoden jälkeen on alkanut "vitsailemaan" kehumillaan asioilla minun ulkonäöstä esim. Sulla on kyl niin isot kädet, mut ei se haittaa.

Kun ennen kehui aina että sulla on kauniimmat kädet maailmassa.

Värjäsin hiukset ja mies valittaa päivittäin että olit kyl tyhmä kun olit paljon kauniimpi punaisilla hiuksilla.. ym. Muka vitsiä

5. Jos käyn kaverilla tai sukulaisten luona kerran viikossa, en saisi olla siellä kun max 1-2h, viimeksi olin vanhemmilla aamusta iltaan niin sain kuulla kaksi viikkoa miten se päivä meni pilalle. En uskalla käydä missään ettei ala valittamaan.

6. Tutustumisesta asti mies on roikkunut minussa kuin takiainen, ei hetkeäkään halua olla erossa.

7. On mustasukkainen

8. Saattaa yhtäkkiä suuttua, ei kerro mistä. Kun suutun hänelle siitä etten tiedä mistä hän taas suuttuu hän alkaa väittämään ettei ole vihainen ja tekee jotain ihanaa esim kotitöitä, ja sitten kertoo kaikille miten minä olen taas ollut hankala ja hän on tehnyt kaikkensa että saanut minut rauhoittumaan ja puhuu viel tyyliin: Taas Marjatta suuttui jostain turhasta, minä sitten tein sitä ja tätä ja hän leppyi. On se niin hankala välillä mutta silti niin rakas.

Mitä mieltä? Normaalia vai pitäiskö miettii eroa?

jos jo suhteen alussa epäilee että kumppani on narsisti, niin kannattaa jättää hänet heti. Tällöin ei tarvitse koskaan miettiä eikä kysellä tämmöisiä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista outoa mielistelyä. Kehuu vuolaasti, mutta ei tunne sinua tarpeeksi jotta kehut osuisivat nappiin, vaan kokonaisuus vaikuttaa jotenkin kömpelöltä.

Tuntuu että jotain outoa on, mutta on vaikea konkreettisesti osoittaa että mitä. 

On oudon kiinnostunut todella henkilökohtaisista jutuista liian aikaisin. Suhteen normaali tutustumisvaihe etenee ikään kuin liian nopeasti. 

Tämä. Lisäisin vielä ylikriittisen ja jopa halveksuvan elämänasenteen: kaikki on syvältä, ihmiset eivät ota vastuuta, eksä oli sekaisin kuin seinäkello ja leipäkään ei maistu enää leivälle. Matala turhautumis- ja ärsyyntymiskynnys. Luennoi mielellään. Nämä yhdistettynä sinun ylenpalttiseen suitsutukseen, palvontaan ja lahjojen ym. jatkuvaan tuputtamiseen, niin kannattaa alkaa miettiä perääntymissuunnitelmaa.

Nimenomaan tuosta, ettet pääse hetkeksikään eroon. Narsisti-exäni jopa kyttäsi ravintolassa naistenvessan oven takana, etten lähde karkuun. Kävelyllä en saanut käydä, etten vaan tapaa ketään. Tarttuu kiinni kuin iilimato.

Hyi olkoon tästä ketjusta tuli ihan minun edellinen parisuhde mieleen. Mies käyttäytyi juuri noin mitä tässä on kuvattu. Itsekäs hyväksikäyttäjä, joka tuhosi minun aiemmin hyvän itsetunnon ihan täysin. On ollut vaikeuksia päästä taas uudestaan elämään kiinni ja löytää elämänilo :( minulla meni oma talous ihan kuralle miehen vaatimusten takia, hän petti, hän ei halunnut tehdä kanssani mitään, jatkuvasti haukkui ja arvosteli (haukkui myös perheeni ja ystäväni), manipuloi minkä ehti ja valehteli aivan käsittämättömistäkin asioista niin uskottavasti.

Hänellä on uusi kumppani, jonka kanssa muutti yhteen noin puoli vuotta sen jälkeen, kun minä lähdin. Nopeaa toimintaa siis... Samaten minä tein hätiköityjä päätöksiä, kun muutin hänen kanssa saman katon alle, kun luvattiin vaikka kuuta taivaalta.

Mies on haukkunut minut ihan hulluksi jopa yhteisille kavereille, jotka olivat ihan kauhuissaan, että minäkö olen sellainen ollut... Monikaan ei aluksi uskonut millainen mies oli, kun "sehän on niin rehti ja mukava tyyppi". Jopa minun vanhemmat syyllistivät minua erosta, että miten olen ollut niin hankala :(

Vierailija kirjoitti:

Onko uusi mieheni narsisti?

1. Alussa kehui minut maasta taivaisiin jokapäivä, halusi puhua puhelimessa töissä ollessammekin.

2. Ostaa edelleen lahjoja ja kaikkea kokoajan

3. Tekee kotitöitä ja on ihan täydellinen

4. Nyt puolenvuoden jälkeen on alkanut "vitsailemaan" kehumillaan asioilla minun ulkonäöstä esim. Sulla on kyl niin isot kädet, mut ei se haittaa.

Kun ennen kehui aina että sulla on kauniimmat kädet maailmassa.

Värjäsin hiukset ja mies valittaa päivittäin että olit kyl tyhmä kun olit paljon kauniimpi punaisilla hiuksilla.. ym. Muka vitsiä

5. Jos käyn kaverilla tai sukulaisten luona kerran viikossa, en saisi olla siellä kun max 1-2h, viimeksi olin vanhemmilla aamusta iltaan niin sain kuulla kaksi viikkoa miten se päivä meni pilalle. En uskalla käydä missään ettei ala valittamaan.

6. Tutustumisesta asti mies on roikkunut minussa kuin takiainen, ei hetkeäkään halua olla erossa.

7. On mustasukkainen

8. Saattaa yhtäkkiä suuttua, ei kerro mistä. Kun suutun hänelle siitä etten tiedä mistä hän taas suuttuu hän alkaa väittämään ettei ole vihainen ja tekee jotain ihanaa esim kotitöitä, ja sitten kertoo kaikille miten minä olen taas ollut hankala ja hän on tehnyt kaikkensa että saanut minut rauhoittumaan ja puhuu viel tyyliin: Taas Marjatta suuttui jostain turhasta, minä sitten tein sitä ja tätä ja hän leppyi. On se niin hankala välillä mutta silti niin rakas.

Mitä mieltä? Normaalia vai pitäiskö miettii eroa?

Lisään vielä että hän kehuu paljon muita naisia ja ihannoi tietynlaisia, minä en ole kaukana hänen haaveilemasta naisesta mutta saan kuulla jatkuvasti millainen naisen pitäisi olla. Kun sanon että sinun täytyy sellainen nainen ottaa, mikä on hyvä niin sanoo että vitsiä vaan, sä oot täydellinen.

Hän ostaa mulle kokoajan kaikkea vaikken pyydä/halua mitään. Sitten kokoajan saan kuulla miten hän on ostanut sitä ja tätä ja minun täytyisi kiitellä ja palvoa miten ihana kun hän ostaa ja ostaa. Vaikken oikeasti halua mitään. Sitten kun kiitän ja kehun häntä ennenkuin hän ennättää pyytää kiitosta, hän suuttuu että ei tarvitse kiitellä tuollaisesta ja jälkeenpäin väittää etten arvostanut sitä ja kaikkee.

Mies on siis tosi ihana mutta myös tosi hankala välillä.

Välillä mietin öisin eroa, aamulla hän taas kääntää pääni ja ajattelen etten halua erota.

Vierailija kirjoitti:

Onko uusi mieheni narsisti?

1. Alussa kehui minut maasta taivaisiin jokapäivä, halusi puhua puhelimessa töissä ollessammekin.

2. Ostaa edelleen lahjoja ja kaikkea kokoajan

3. Tekee kotitöitä ja on ihan täydellinen

4. Nyt puolenvuoden jälkeen on alkanut "vitsailemaan" kehumillaan asioilla minun ulkonäöstä esim. Sulla on kyl niin isot kädet, mut ei se haittaa.

Kun ennen kehui aina että sulla on kauniimmat kädet maailmassa.

Värjäsin hiukset ja mies valittaa päivittäin että olit kyl tyhmä kun olit paljon kauniimpi punaisilla hiuksilla.. ym. Muka vitsiä

5. Jos käyn kaverilla tai sukulaisten luona kerran viikossa, en saisi olla siellä kun max 1-2h, viimeksi olin vanhemmilla aamusta iltaan niin sain kuulla kaksi viikkoa miten se päivä meni pilalle. En uskalla käydä missään ettei ala valittamaan.

6. Tutustumisesta asti mies on roikkunut minussa kuin takiainen, ei hetkeäkään halua olla erossa.

7. On mustasukkainen

8. Saattaa yhtäkkiä suuttua, ei kerro mistä. Kun suutun hänelle siitä etten tiedä mistä hän taas suuttuu hän alkaa väittämään ettei ole vihainen ja tekee jotain ihanaa esim kotitöitä, ja sitten kertoo kaikille miten minä olen taas ollut hankala ja hän on tehnyt kaikkensa että saanut minut rauhoittumaan ja puhuu viel tyyliin: Taas Marjatta suuttui jostain turhasta, minä sitten tein sitä ja tätä ja hän leppyi. On se niin hankala välillä mutta silti niin rakas.

Mitä mieltä? Normaalia vai pitäiskö miettii eroa?

Ei tietenkään ole normaalia vaan todella hälyttävää. Eroa heti.

Ja muista, että ihminen voi olla huono kumppani, vaikkei olisi narsisti. Ihan k-pää riittää tai vaikka henkisesti väkivsltainen naisvihaaja. Esim puolisoa pahoinpitelevät ja moni tappanutkaan ei ole nimenomaan narsisteja, muuten vakn pahoja puolisoita.

Eroon riittää se, että ei koe asioiden olevan hyvin ja että voisi olla onnellisempi ja hyvinvoivempi ilman ko ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi olkoon tästä ketjusta tuli ihan minun edellinen parisuhde mieleen. Mies käyttäytyi juuri noin mitä tässä on kuvattu. Itsekäs hyväksikäyttäjä, joka tuhosi minun aiemmin hyvän itsetunnon ihan täysin. On ollut vaikeuksia päästä taas uudestaan elämään kiinni ja löytää elämänilo :( minulla meni oma talous ihan kuralle miehen vaatimusten takia, hän petti, hän ei halunnut tehdä kanssani mitään, jatkuvasti haukkui ja arvosteli (haukkui myös perheeni ja ystäväni), manipuloi minkä ehti ja valehteli aivan käsittämättömistäkin asioista niin uskottavasti.

Hänellä on uusi kumppani, jonka kanssa muutti yhteen noin puoli vuotta sen jälkeen, kun minä lähdin. Nopeaa toimintaa siis... Samaten minä tein hätiköityjä päätöksiä, kun muutin hänen kanssa saman katon alle, kun luvattiin vaikka kuuta taivaalta.

Mies on haukkunut minut ihan hulluksi jopa yhteisille kavereille, jotka olivat ihan kauhuissaan, että minäkö olen sellainen ollut... Monikaan ei aluksi uskonut millainen mies oli, kun "sehän on niin rehti ja mukava tyyppi". Jopa minun vanhemmat syyllistivät minua erosta, että miten olen ollut niin hankala :(

Lisään vielä, että kyllä minusta suhteen lopussa tulikin ihan hullu hermoraunio. En tiennyt miten päin pitäisi olla, kun aina tein kaiken väärin ja jatkuvaa valehtelua ja manipulointia. Miehen käytöstä ei saanut kritisoida, kun heti tuli hyökkäys "miksi haukut minua" tai "olisit edes tyytyväinen, että edes minä jaksan katsella sinua näinkin kauan". Ja moni asia vaan tapahtui kännissä ja läpällä.

O:

Lueskelin nyt tämän ketjun innoittamana paljon narsismista parisuhteessa, ja hälytyskellot kilkattavat niin että kaikuu.

Luulen, että seurustelen narsistin kanssa. Kaikki täsmää, vaikka olemmekin vielä ihan tämän salamarakkauden alussa.

Tapasimme alle vuosi sitten ja muutimme yhteen melkein heti. Mies palvoi minua ja vannoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon minua ja ettei ole koskaan päässyt kosketuksiin tällaisten tunteiden kanssa. Osti lahjoja ja kukkia, sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Kehui minua samalla kun antoi palaa existään. Exät ovat olleet joko hulluja tai muuten viallisia. Minä olin toista maata, olin täydellinen.

Pian yhteenmuuttomme jälkeen tilanne muuttui. Alussa olin ”vaimomateriaalia” ja ilmassa keikkui kihlauksen mahdollisuus. Olin niin rakastunut, että mittautin sormenikin. Palvoin miestä ja elin unelmaani, kunnes yhteiselo paljasti, että kaikki oli vain fantasiaa.

Kotona on koko ajan ilmassa sellainen epämääräinen pelko, koska mies uhkailee. Kaikki virheeni ovat saaneet aivan uskomattomat mittasuhteet, ja mies on uhkaillut erolla useamman kerran. Sanoo, että ”seuraavasta kerrasta” lähtee kävelemään, vaikka en oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Hän saa minut jatkuvasti pyytelemään anteeksi, ja minulla on aina pieni viallisuuden tunne. Olen viallinen ja syyllinen. Riitaa on tasaisin väliajoin, ja riidat johtuvat aina minusta.

Miestä palvon edelleen. Yritän jatkuvasti halata ja tarttua kiinni, helliä, ottaa huomioon. Tästä on kuitenkin tulossa yhä enemmän yksipuolista. Seksiin kelpaan usein, mutta minun aloitteestani seksiä ei harrasteta. Vallankäyttöä on suhteessa kaikin puolin, ja tunnen oloni pieneksi ja avuttomaksi.

Ulkonäköäni mies ei ole (vielä) arvostellut, eikä suoraan sanottuna ota kantaa mihinkään mitä ja miten teen. Leijailen asunnossa ja teen kaikkeni, että mies on tyytyväinen ja rakastaa minua.

Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää?

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin nyt tämän ketjun innoittamana paljon narsismista parisuhteessa, ja hälytyskellot kilkattavat niin että kaikuu.

Luulen, että seurustelen narsistin kanssa. Kaikki täsmää, vaikka olemmekin vielä ihan tämän salamarakkauden alussa.

Tapasimme alle vuosi sitten ja muutimme yhteen melkein heti. Mies palvoi minua ja vannoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon minua ja ettei ole koskaan päässyt kosketuksiin tällaisten tunteiden kanssa. Osti lahjoja ja kukkia, sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Kehui minua samalla kun antoi palaa existään. Exät ovat olleet joko hulluja tai muuten viallisia. Minä olin toista maata, olin täydellinen.

Pian yhteenmuuttomme jälkeen tilanne muuttui. Alussa olin ”vaimomateriaalia” ja ilmassa keikkui kihlauksen mahdollisuus. Olin niin rakastunut, että mittautin sormenikin. Palvoin miestä ja elin unelmaani, kunnes yhteiselo paljasti, että kaikki oli vain fantasiaa.

Kotona on koko ajan ilmassa sellainen epämääräinen pelko, koska mies uhkailee. Kaikki virheeni ovat saaneet aivan uskomattomat mittasuhteet, ja mies on uhkaillut erolla useamman kerran. Sanoo, että ”seuraavasta kerrasta” lähtee kävelemään, vaikka en oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Hän saa minut jatkuvasti pyytelemään anteeksi, ja minulla on aina pieni viallisuuden tunne. Olen viallinen ja syyllinen. Riitaa on tasaisin väliajoin, ja riidat johtuvat aina minusta.

Miestä palvon edelleen. Yritän jatkuvasti halata ja tarttua kiinni, helliä, ottaa huomioon. Tästä on kuitenkin tulossa yhä enemmän yksipuolista. Seksiin kelpaan usein, mutta minun aloitteestani seksiä ei harrasteta. Vallankäyttöä on suhteessa kaikin puolin, ja tunnen oloni pieneksi ja avuttomaksi.

Ulkonäköäni mies ei ole (vielä) arvostellut, eikä suoraan sanottuna ota kantaa mihinkään mitä ja miten teen. Leijailen asunnossa ja teen kaikkeni, että mies on tyytyväinen ja rakastaa minua.

Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää?

Kuullostaa ihan narsistilta. Onko juuri sellainen oikein miesten mies ja korostunutta maskuliinisuutta ja naisen väheksyntää? Reppanat kaverit kuuntelevat haltioissaan miehen saavutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin nyt tämän ketjun innoittamana paljon narsismista parisuhteessa, ja hälytyskellot kilkattavat niin että kaikuu.

Luulen, että seurustelen narsistin kanssa. Kaikki täsmää, vaikka olemmekin vielä ihan tämän salamarakkauden alussa.

Tapasimme alle vuosi sitten ja muutimme yhteen melkein heti. Mies palvoi minua ja vannoi, ettei ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon minua ja ettei ole koskaan päässyt kosketuksiin tällaisten tunteiden kanssa. Osti lahjoja ja kukkia, sai minut tuntemaan itseni prinsessaksi. Kehui minua samalla kun antoi palaa existään. Exät ovat olleet joko hulluja tai muuten viallisia. Minä olin toista maata, olin täydellinen.

Pian yhteenmuuttomme jälkeen tilanne muuttui. Alussa olin ”vaimomateriaalia” ja ilmassa keikkui kihlauksen mahdollisuus. Olin niin rakastunut, että mittautin sormenikin. Palvoin miestä ja elin unelmaani, kunnes yhteiselo paljasti, että kaikki oli vain fantasiaa.

Kotona on koko ajan ilmassa sellainen epämääräinen pelko, koska mies uhkailee. Kaikki virheeni ovat saaneet aivan uskomattomat mittasuhteet, ja mies on uhkaillut erolla useamman kerran. Sanoo, että ”seuraavasta kerrasta” lähtee kävelemään, vaikka en oikeastaan ole tehnyt yhtään mitään. Hän saa minut jatkuvasti pyytelemään anteeksi, ja minulla on aina pieni viallisuuden tunne. Olen viallinen ja syyllinen. Riitaa on tasaisin väliajoin, ja riidat johtuvat aina minusta.

Miestä palvon edelleen. Yritän jatkuvasti halata ja tarttua kiinni, helliä, ottaa huomioon. Tästä on kuitenkin tulossa yhä enemmän yksipuolista. Seksiin kelpaan usein, mutta minun aloitteestani seksiä ei harrasteta. Vallankäyttöä on suhteessa kaikin puolin, ja tunnen oloni pieneksi ja avuttomaksi.

Ulkonäköäni mies ei ole (vielä) arvostellut, eikä suoraan sanottuna ota kantaa mihinkään mitä ja miten teen. Leijailen asunnossa ja teen kaikkeni, että mies on tyytyväinen ja rakastaa minua.

Rakastaako? Onko tämä narsismia, henkistä väkivaltaa vai yksinkertaisesti totuus, että mies ei rakasta minua enää?

Kuullostaa ihan narsistilta. Onko juuri sellainen oikein miesten mies ja korostunutta maskuliinisuutta ja naisen väheksyntää? Reppanat kaverit kuuntelevat haltioissaan miehen saavutuksia.

Kyllä on! Korostunutta maskuliinisuutta nimenomaan. Naisia ei suoraan väheksy, mutta ei kyllä puhukaan heistä kovinkaan imartelevaan sävyyn.

Saavutuksistaan muistaa kertoilla usein niin minulle kuin kavereilleenkin, ja onkin menestynyt. Loistava puhuja, karismaattinen. Minua kohtaan kuitenkin nykyään alentava ja väheksyvä.

Roikun jatkuvasti löysässä hirressä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tulee fiilis "liian hyvää ollakseen totta". Käytös todella itsevarmaa, mielistelyä, lahjomista... Jos asiat ei mene hänen haluamalla tavalla näyttää pettymyksen ja saa sinut pyytämään anteeksi asioita mitä et edes ymmärrä etkä ole tehnyt mitään väärää oikeasti.

Esimerkiksi hän päättää milloin näette. Pompottelee mielensä mukaan, mutta jos sinulle ei sovi hänen ehdottama päivä, niin suuttuu ja saattaa alkaa syyllistämään sinua omista menoistasi. Hän voi kyllä pettää lupauksia ja perua tapaamisia miten haluaa. Jos olet vähääkään herkkä, niin helposti alistut tuohon.

Juuri näin. On voinut 3 päivää aiemmin sopia kanssasi treffit. Sitten laittaa treffien alkamisaikaan tekstiviestin, että tuleekin puoli tuntia myöhässä. Tunnin päästä tulee viesti, että ei pääsekään tänään.

Kaikki pitäisi mennä hänen mielensä mukaan. Tyyliin, sanoin, että lupasin hakea kaverin rautatieasemalta klo 21. Tapailemani mies vaati, että heitän hänet ensin kotiinsa. Kieltäydyin, koska en olisi ehtinyt hakea ystävääni ajoissa. Olin siis jo treffejä sovittaessa kertonut tästä. Mies vaan tuli autoon istumaan. Kun lähdin ajamaan asemalle päin, hänsuuttui. Ei olisi saanut laittaa ystävää hänen edelleen.

Juuri näin. Haastava tyyppi, jonka kanssa on kuin "poikkeustila" toivottavasti lopetat jutun alkuunsa.