Evakkojen jälkeläiset, oletko käynyt sukusi vanhoilla mailla?

En ole eikä kiinnosta. Isäni kävi, ei mitään nähtävää.

Olen. Oli mielenkiintoista nähdä ukin ja mummin hääkirkkokin. Josta tosin kupoli viety venäläisten toimesta, kun kuvittelivat kullaksi.

Monet kerrat, Terijoella. Ei ole kylläkään enää mitään vanhoja rakennuksia jäljellä.

Vain näillä sotien jälkeisillä suvun mailla. Ei kiinnosta lähteä katsomaan Kannakselle puskaa kasvavia peltoja ja poltettujen talojen kivijalkojen jäänteitä.

Enkä muutenkaan aio laittaa ropoakaan likoon matkaillakseni Putinin-Venäjälle.

Olen käynyt ja samat verhot siellä on vieläkin, mutta ei toivoakaan saada ostettua.

Juu, Viipurissa käyty.

Isovanhempani on Viipurista. Olen kiinnostunut juuristani. Ukki kertoi paljon Viipurista. Muistan, miten ukki näytti kirjoista kuvia ja kertoi niistä paikoista. Olisi pitänyt kirjoittaa niitä ylös. Haluaisin käydä Viipurissa ja muutenkin Karjalassa. Tavallaan kuitenkaan en haluaisi, koska ajat ovat varmasti muuttuneet.

Olen käynyt, papan kotitalosta on vain kivijalka jäljellä. Kaunis paikka heillä talolla ollut Laatokan rannalla.

Vierailija kirjoitti:

Vain näillä sotien jälkeisillä suvun mailla. Ei kiinnosta lähteä katsomaan Kannakselle puskaa kasvavia peltoja ja poltettujen talojen kivijalkojen jäänteitä.

Enkä muutenkaan aio laittaa ropoakaan likoon matkaillakseni Putinin-Venäjälle.

Juuri näin. Terv evakon tytär.

Itse en ole käynut, mutta isäni ja veljeni kävivät. Paikalle oli rakennetu kolme kesämökkiä. Vanhasta talosta oli vain kivijalka jäljellä.

En ole käynyt eikä erityisemmin kiinnosta. Sukulaisia siellä on käynyt, mutta paikat ovat kuuleman mukaan muuttuneet kovasti ja joistakin vanhoista taloista missä ennen evakkoon lähtöä on asuttu on vain muutama kivijalan kivi säilynyt. Minulle riittää, että olen nähnyt niitä paikkoja kuvista eikä minua todellakaan kiinnosta mennä jonnekin venäjälle eikä kyllä mihinkään muuhunkaan ulkomaahan.

Olen käynyt useamman kerran. Rakennuksista on jäljellä vain kivijalat, mutta peltoa viljellään edelleen ja pellon takana vanhoja naapuritaloja on yhä pystyssä. Maisema on hyvin samanlainen, kuin silloin kun sukuni viimeisen kerran lähti paikalta.

Suvussani on ollut Petsamon evakoita. Pari sukulaista on käynyt, itse en ole saanut aikaiseksi. Aion kyllä käydä.

Olen käynyt äitini kotipaikalla 90-luvulla. Siellä ei ollut kuin kivijalkaa jäljellä heinikossa. Otin valokuvia muistoksi. Itse kylä, Kurkijoki, oli masentava näky. Kirkkokin poltettu tottakai. Vanhat jäljellä olevat suomalaista perua olevat rakennukset erottuivat selvästi nykyisestä rakennuskannasta. En tiedä miltä näyttää nykyään mutta olen tyytyväinen että tuli käydyksi.

En ole, venäläinen sotilastukikohta nykyään, ei sinne huvikseen mennä.

Olenko harvinaisuus täällä, kun olen käynyt kolmekin kertaa, ja talo on pystyssä ja siinä asutaan.  Mukava venäläisperhe asuu taloa.  Joka kerta siellä laitettiin pöytä koreaksi, totta kai veimme heille paljon Suomen tuliaisia myös.  Meillä on runsaasti valokuvia meistä ja heistä yhdessä.  Kertaakaan ei ole ollut tulkkia mukana, mutta hyvin ihmiset toimeen tulee sanakirjalla ja eleillä.  Yksi sedistäni on käynyt useamminkin siellä ja tullut tutuksi talon isännän kanssa, ovat vierailleet puolin ja toisin keskenään. 

Siinä kylässä on pystyssä montakin Suomen aikaista taloa, sekä asemarakennus ja makasiinit ja vanha kaupparakennus.  Talvisota oli yli pyyhkäistessään vienyt vaarini talon, mutta jatkosodan aikana vaari rakensi uuden talon ja se on siellä siis edelleen olemassa.  Paikka on kaunis.  Lähellä Viipuria.  Pitäisiköhän vielä lähteä käymään, Karjala on niin kaunista seutua. 

Olen käynyt Kannaksella. Suku asunut samassa paikassa ainakin 1500 luvulta lähtien. Hienot salaojitetut pellot siellä Laatokan rannassa odottaa laillista omistajaansa.