Lue keskustelun säännöt.
Jo ihan pienestä lapsesta näkee millainen siitä on tulossa
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Kun on kasvattanut neljä lasta aikuiseksi huomaa miten vähän kasvatuksella on merkitystä. Lapsen temperamentti on geeneissä ja sitä hyvin vähän pystyy muutamaan. Säätelytaidot kehittyy iän myötä mutta peruspersoona pysyy.
Mullakin on neljä lasta ja olen täysin eri mieltä. Lapseen pystyy paljon vaikuttamaan, yllätttävän paljon. Olen aina ihmetellyt tätä väitettä.
Luonteeseen ei toinen ihminen pysty vaikuttamaan. Korkeintaan voi saada toisen salaamaan osan luonteenpiirteistään, esim. tukahduttamaan herkkyytensä.
Sen sijaan kasvatuksella opetetaan lapsi olemaan ihmisen roolissa ihmisyhteisössä, opetetaan miten suhtaudutaan toisiin ja itseen. Ensisijaisesti kasvatus on mallin näyttämistä ja mallioppimista, toissijaisesti ihmisen kohtaamista ihmisenä ja vasta näiden jälkeen rajojen asettamista.
Siksi niin moni menee metsään, vaikka tarkoitus on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
luonne, temperamentti
Ehkä joistain, mutta ei todellakaan kaikista.
Esim. lapseni tytär oli 1-5 vuotiaana ihan saatanallinen hirviö, sai ihan tolkuttomia raivareita aivan joka asiasta ja oli niin sekaisin, että saattoi purra itseäänkin raivopäissään.
Nyt teininä on rauhallisin, ystävällisin, kohteliain ja hyväkäytöksisin ihminen jonka tiedän.
Sama mun veljellä. Ei välttämättä kerro. Jotkut tykkää lätkiä leimoja armotta ihmisiin ja pysyä näkemyksissään.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen sosiaalisen lokeron jo ekaluokalla näki, ainakin luokan tytöistä (koska olen itse nainen ja tunsin tytöt paremmin). Yhdestä tuli impulsiivinen ja lähinnä säälittävä uhkalilija, jolla ei ole vieläkään mitään muuta keinoa viestiä eri mieltä olevien kanssa kuin "haluutsä turpaas". Toisesta valehteleva huomionhakija, jolle kulissit ja muiden kateus ovat tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Kolmannesta kiltti ja hiljainen pelokas äidin ja isin tyttö, joka vetää sorsijoita puoleensa ja oikein viestii olemuksellaan, että ei osaa puolustaa itseään. Neljännestä suorittaja ja pätijä, jolle kaikki pitää olla täys kymppi työssä ja opinnoissa. Viidennestä trendeille ja vaikutteille altis suosiosta eläjä, joka tosin myöhemmin tipahti johonkin yhteiskunnan rakoon, kun lukion jälkeen pinnalla eivät yllättäen olleetkaan isot tissit ja räpsyripset, vaan koulutus ja ammatti. Pirtsakasta energisestä lapsesta tuli urheileva voimanpesä ja ilopilleri. Luokan "skeittikenkätytöstä" tuli moottoripyöränainen.
En oikeastaan itse tunne yhtäkään tyttöä, joka olisi muuttunut ihan 180 astetta ala-asteelta aikuisuuteen. Varmasti niitäkin on, ja teini-iässä monella oli ohimeneviä vaiheita, mutta lopputulema on kuitenkin aina omissa tutuissa ollut hyvin lähellä alkupistettä.
Kuka sinä tuossa roolijaossa olet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Kun on kasvattanut neljä lasta aikuiseksi huomaa miten vähän kasvatuksella on merkitystä. Lapsen temperamentti on geeneissä ja sitä hyvin vähän pystyy muutamaan. Säätelytaidot kehittyy iän myötä mutta peruspersoona pysyy.
Mullakin on neljä lasta ja olen täysin eri mieltä. Lapseen pystyy paljon vaikuttamaan, yllätttävän paljon. Olen aina ihmetellyt tätä väitettä.
Totta kai ympäristö vaikuttaa tosi paljon ihmisen kehitykseen!
Sekin kuka katsoo vaikuttaa siihen mitä näkee. Lapsemme eskariopettaja piti lastamme todella hankalana ja ongelmaisena ja olimme ihmeissämme, koska mistään muualta kodin ulkopuolelta ei tullut koskaan tällaista palautetta. No, selvisi että lapsellani ja tämän eskariopettaja suosikkiperheen lapsella oli erimielisyyksiä eikä kemiat kohdanneet. Hän oli selvästi puolueellinen, tämä selvisi myöhemmin. Me ehdimme jo huolestua moneen kertaan, että onko tosiaan lapsessamme jotain todella pahasti pielessä? Nämä lapset menivät sitten samaan kouluun, jossa lapsellamme on mennyt todella hyvin, mutta tämän toisen lapsen käytös on nykyään seurannassa, sillä samoja ongelmia on nyt sitten muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Kun on kasvattanut neljä lasta aikuiseksi huomaa miten vähän kasvatuksella on merkitystä. Lapsen temperamentti on geeneissä ja sitä hyvin vähän pystyy muutamaan. Säätelytaidot kehittyy iän myötä mutta peruspersoona pysyy.
Mullakin on neljä lasta ja olen täysin eri mieltä. Lapseen pystyy paljon vaikuttamaan, yllätttävän paljon. Olen aina ihmetellyt tätä väitettä.
Totta kai ympäristö vaikuttaa tosi paljon ihmisen kehitykseen!
Sekin kasvatuksen lisäksi.
Ilkeiden ja pahojen poikien äidit on vähän yksinkertaisia, ne ei huomaa eikä ymmärrä tehdä mitään ongelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 5-vuotias on vilkas, ja jo vatsassa se piti sellaista potkuttelua, että kertaakaan ei tarvinnut liikelaskentoja miettiä. Uskoisin että tulee olemaan eläväinen aikuisenakin. Että tällä tasolla uskon kyllä tähän.
Mutta silti tuntuu vaikealta lokeroida häntä tai meidän taaperoa mitenkään. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen haastava, tavallisia lapsia.
Aina miettii, että verrattuna keneen? Missä tilanteissa? Korostanko niitä hetkiä jolloin lapsi askartelee pari tuntia oman projektinsa kanssa, vai kauppareissuja jolloin hän vetää tanssiksi maitohyllyllä? Ja toisten aikuisten reaktioissa ja kommenteissa lapsista välittyy myös heidän ajattelumaailmansa. Esim vilkas poika on joidenkin silmissä ihana, reipas poika, jonkun toisen silmissä vähän rasittava koheltaja.
Vierailija kirjoitti:
Meidän 5-vuotias on vilkas, ja jo vatsassa se piti sellaista potkuttelua, että kertaakaan ei tarvinnut liikelaskentoja miettiä. Uskoisin että tulee olemaan eläväinen aikuisenakin. Että tällä tasolla uskon kyllä tähän.
Mutta silti tuntuu vaikealta lokeroida häntä tai meidän taaperoa mitenkään. Kumpikaan ei ole mitenkään erityisen haastava, tavallisia lapsia.
Aina miettii, että verrattuna keneen? Missä tilanteissa? Korostanko niitä hetkiä jolloin lapsi askartelee pari tuntia oman projektinsa kanssa, vai kauppareissuja jolloin hän vetää tanssiksi maitohyllyllä? Ja toisten aikuisten reaktioissa ja kommenteissa lapsista välittyy myös heidän ajattelumaailmansa. Esim vilkas poika on joidenkin silmissä ihana, reipas poika, jonkun toisen silmissä vähän rasittava koheltaja.
Näinpä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsesta ei tule koskaan psykopaattia.
Kyllä sen sosiaalisen lokeron jo ekaluokalla näki, ainakin luokan tytöistä (koska olen itse nainen ja tunsin tytöt paremmin). Yhdestä tuli impulsiivinen ja lähinnä säälittävä uhkalilija, jolla ei ole vieläkään mitään muuta keinoa viestiä eri mieltä olevien kanssa kuin "haluutsä turpaas". Toisesta valehteleva huomionhakija, jolle kulissit ja muiden kateus ovat tärkeämpiä kuin oma hyvinvointi. Kolmannesta kiltti ja hiljainen pelokas äidin ja isin tyttö, joka vetää sorsijoita puoleensa ja oikein viestii olemuksellaan, että ei osaa puolustaa itseään. Neljännestä suorittaja ja pätijä, jolle kaikki pitää olla täys kymppi työssä ja opinnoissa. Viidennestä trendeille ja vaikutteille altis suosiosta eläjä, joka tosin myöhemmin tipahti johonkin yhteiskunnan rakoon, kun lukion jälkeen pinnalla eivät yllättäen olleetkaan isot tissit ja räpsyripset, vaan koulutus ja ammatti. Pirtsakasta energisestä lapsesta tuli urheileva voimanpesä ja ilopilleri. Luokan "skeittikenkätytöstä" tuli moottoripyöränainen.
En oikeastaan itse tunne yhtäkään tyttöä, joka olisi muuttunut ihan 180 astetta ala-asteelta aikuisuuteen. Varmasti niitäkin on, ja teini-iässä monella oli ohimeneviä vaiheita, mutta lopputulema on kuitenkin aina omissa tutuissa ollut hyvin lähellä alkupistettä.