Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Julkkiksen antavat epärealistista kuvaa saiarauksista.
14.10.2018 |
En mainitse nimeltä, mutta monta on ollut nyt muutaman vuoden sisällä esim. syöpäsairauksiensa kanssa esillä. Itselleni on jäänyt kyseisistä tapauksista mielikuva "ehkä on syöpä tai olikin esiaste tai oikeastaan kasvain vai oliko vaan kystia ja hoidetaanpas nips naps pois". Sitten ollaan somessa ja lehdissä hehkeinä, ei tippaakaan sairaan näköisinä. Missä ne oikeat, todelliset kasvot sairauksille ovat? Tummine silmänaluksineen, hoidoista pöhöttyneet kasvot, kuihtunut kroppa. Minusta todellisuus on ihan toista ja itsensä hehkuttelu ei kyllä minua ole ainakaan tsempannut eikä tuonut mitään kasvoja syövälle. Hmh!
Kommentit (23)
No joo, onhan ne taistelupuheet jotenkin vastenmielisiä ku tulee kuva, että kaikki on omissa käsissään ja omaa sankaruutta. Kiroillaan ja uhotaan. Olis nöyrempi ja kiitollisempi asenne kunnioittavampaa niitä kohtaan, jotka eivät EPÄONNENSA takia selvinneet/selviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se syvä väsymyskin näkyy. Ei hehku iho ja silmät. Kaikkea ei meikeilläkään voi piilottaa. Vaikka kuinka on erilaisia tapauksia. Tähän 50 ikään mennessä en valitettavasti ole nähnyt yhtään hehkeää sairasta. Enkä tunne yhtään, joka olisi vain yllättäen kuollut pois. Ilman, että ihmisestä olisi nähnyt, että on sairas.
Olen selvinnyt kolmesta operaatiosta ja jatkohoidosta. Oleellisinta omalta osaltani on ollut:
1) tuuri, kasvain löytyi ajoissa
2) suomalaisten lääkärien osaaminen
3) suomalainen hyvinvointiyhteiskunta mahdollistaa jäätävän hintaiset operaatiot
4) perheen tuki
5) oma asenne ja halu selvitä hengissä.
Nuo eivät ole tärkeysjärjestyksessä, koska en osaa arvottaa. Olen nähnyt myös toivottomia tapauksia syöpiksellä ja aina se tilanne vetää vakavaksi. Tunnen empatiaa heitä kohtaan koska asialle ei voi kukaan mitään ja samalla iloa siitä että saan elää. Tuo tuntemus on outo ja saa kyllä ainakin mut nöyräksi.
Kyllä! Etenkin nuo ”taistelin itseni syövästä” ja muuta scheissea. Kuolemaa läheltä seuranneena haluaisin realistisia juttuja hiipuvasta elämästä, luopumisesta ja todellisuudesta syövän kanssa: se uusii - halusi tai ei - ja loppu on karua kitumista ja kärsimystä!
En allekirjoita tuota, että oma asenne ja halu elää, auttaa paranemaan. Parantumattomasti sairas kun lukee tuon, niin kyllä varmasti veetuttaa.. kun ei aina parane, vaikka kuinka haluaisi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita tuota, että oma asenne ja halu elää, auttaa paranemaan. Parantumattomasti sairas kun lukee tuon, niin kyllä varmasti veetuttaa.. kun ei aina parane, vaikka kuinka haluaisi elää.
Jos viittaat tekstiini niin tarkoitus ei ollut tehdä yleistä selviytymisohjetta. Sellaista ei voi tehdä. Siksipä viittasinkin minun tapaukseeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#fuckcancer# = vihaan tätä.
Mikä on vihan kohteesi? Slogan vai sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita tuota, että oma asenne ja halu elää, auttaa paranemaan. Parantumattomasti sairas kun lukee tuon, niin kyllä varmasti veetuttaa.. kun ei aina parane, vaikka kuinka haluaisi elää.
Jos viittaat tekstiini niin tarkoitus ei ollut tehdä yleistä selviytymisohjetta. Sellaista ei voi tehdä. Siksipä viittasinkin minun tapaukseeni.
Hienoa, että olet selvinnyt. Jos joku kuolemakielissä oleva hakee vielä jotain viimeistä oljenkortta ja kysyy sinulta, miten selvisit. Luettelisitko hänelle nuo kaikki? Voisitko sanoa hänelle, joka tekee kuolemaa, että nämä asiat auttoivat patanemaan ja yhtenä niistä oma asenne ja halu elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita tuota, että oma asenne ja halu elää, auttaa paranemaan. Parantumattomasti sairas kun lukee tuon, niin kyllä varmasti veetuttaa.. kun ei aina parane, vaikka kuinka haluaisi elää.
Jos viittaat tekstiini niin tarkoitus ei ollut tehdä yleistä selviytymisohjetta. Sellaista ei voi tehdä. Siksipä viittasinkin minun tapaukseeni.
Hienoa, että olet selvinnyt. Jos joku kuolemakielissä oleva hakee vielä jotain viimeistä oljenkortta ja kysyy sinulta, miten selvisit. Luettelisitko hänelle nuo kaikki? Voisitko sanoa hänelle, joka tekee kuolemaa, että nämä asiat auttoivat patanemaan ja yhtenä niistä oma asenne ja halu elää?
Totta kai luettelisin. Pitäisikö minun keksiä joku oljenkorsi ja antaa turhaa toivoa? Kertoisin myös että nämä auttoivat omalla kohdallani eivätkä ne ole mitään yleisiä ohjeita.
Tuo asennepuhe on kyllä niin bullshittiä. Juuri kuoli syöpään vloggari Peeweetoms jota paremmalla taisteluasenteella ei voi ihminen enää olla. Paitsi että taistelutahto oli kova, halusi myös auttaa muita ihmisiä. Syöpä on hirveä sairaus mutta moni oppii siltä paljon. Tuolta yllä kirjoittavalta on oppi jäänyt saamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo asennepuhe on kyllä niin bullshittiä. Juuri kuoli syöpään vloggari Peeweetoms jota paremmalla taisteluasenteella ei voi ihminen enää olla. Paitsi että taistelutahto oli kova, halusi myös auttaa muita ihmisiä. Syöpä on hirveä sairaus mutta moni oppii siltä paljon. Tuolta yllä kirjoittavalta on oppi jäänyt saamatta.
Haluaisitko jakaa tietosi siitä mitä minun olisi pitänyt oppia omasta sairaudestani selviämisen yhteydessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En allekirjoita tuota, että oma asenne ja halu elää, auttaa paranemaan. Parantumattomasti sairas kun lukee tuon, niin kyllä varmasti veetuttaa.. kun ei aina parane, vaikka kuinka haluaisi elää.
Jos viittaat tekstiini niin tarkoitus ei ollut tehdä yleistä selviytymisohjetta. Sellaista ei voi tehdä. Siksipä viittasinkin minun tapaukseeni.
Hienoa, että olet selvinnyt. Jos joku kuolemakielissä oleva hakee vielä jotain viimeistä oljenkortta ja kysyy sinulta, miten selvisit. Luettelisitko hänelle nuo kaikki? Voisitko sanoa hänelle, joka tekee kuolemaa, että nämä asiat auttoivat patanemaan ja yhtenä niistä oma asenne ja halu elää?
Totta kai luettelisin. Pitäisikö minun keksiä joku oljenkorsi ja antaa turhaa toivoa? Kertoisin myös että nämä auttoivat omalla kohdallani eivätkä ne ole mitään yleisiä ohjeita.
Vaikka sinulla on omakohtaista kokemusta, mielestäni et osaa asettua toisen asemaan. Jokin empatiakyky kyllä puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvä tavaton. Tuo yksi kirjoittaja kirjoitti, että hänen OMALTA OSALTAAN nuo hänen esittämänsä asiat ovat auttaneet. Jos hän on läpikäynyt kolme operaatiota ja jatkohoidon, niin mitä ihmettä, eiköhän hän tasan tarkkaan tiedä parhaiten mikä häntä on auttanut?
Täällä jotkut tuntemattomat sitten kertovat, että hän on kokenut väärin, ja luulevat olevansa oikeassa. Aika koomista.
Kyllä se oma asennekin ratkaisee. Jos on esimerkiksi jo niin uupunut, ettei enää jaksa ja halua hoitoja, niin sillä voi olla aika iso merkitys.
En minäkään tykkää siitä että hehkutetaan jotakin "hän taisteli syöpää vastaan" bullshittiä tms., koska eihän kukaan halua syöpään kuolla, mutta aika idioottimaisilla vaikuttaa tuokin että joku täällä hyökkää jonkun omakohtaisen kokemuksen kimppuun.
Vai onko tässä käsillä tilanne, jossa te vaan TIEDÄTTE PAREMMIN? Toistenkin puolesta?
No eiköhän kaikilla syöpäsairailla ole halu selvitä hengissä (ellei kärsi erikseen itsetuhoisuudesta), mitäpä sitä korostamaan.
Olen sairastanut syöpää jo yli 12 vuotta, eikä sitä kyllä näy päällepäin. Ei kaikki syövät esim. vaadi sytostaatteja tai muita rankkoja hoitoja.
Kyllä ihminen voi parantua sairauksosta nega-asenteesta huolimatta. Vaikka ei olisi itse halunnut eikä siihen uskonut. Siinä suhteessa kaikki sairaudet on samalla viivalla, flunssat ja syövät.
Toki diabeteksessa ym on suuresti väliä sillä, miten elää, mutta ohjeita voi noudattaa myös huonolla ja negatiivisella asenteella.
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän kaikilla syöpäsairailla ole halu selvitä hengissä (ellei kärsi erikseen itsetuhoisuudesta), mitäpä sitä korostamaan.
Aa, okei, sinä siis TIEDÄT PAREMMIN. No sinun kanssasi ei sitten voi juuri pitempään keskustella, kun minä kuitenkin tiedän kaikessa ilmeisesti huonommin kuin sinä.
Olen kyllä itse tavannut henkilöitä, jotka eivät enää jaksa, vaikka itsetuhoisuudesta ei ole kysymys. Mutta koska asetelma on sinulle joko-tai, ja elämän ja ihmisyyden syvemmät ja monimuotoisemmat psykologiset piirteet eivät ilmeisesti ole tuttuja, niin annetaan olla.
Avaanpa hieman omaa asennettani. On erittäin todennäköistä että kasvaimeni uusii 10 vuoden sisällä. Sitä ennen elän ja nautin elämästä unohtaen sairauteni mahdollisimman täydellisesti.
Samalla valmistaudun kuitenkin seuraavaan erään joka alkaa joskus tulevaisuudessa. Hoidot kestää paremmin jos on erittäin hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa. Onneksi nautin liikkumisesta joten tulevaan valmistautuminen on helpompaa.
Alue: Aihe vapaa
No ei kaikki syöpäsairaat kuihdu ja ole huonovointisen näköisiä. Omalla isälläni oli peräsuolensyöpä ja oli ihan terveen näköinen koko hoitojen ajan. Toki oli väsynyt ja sytareiden loppuvaiheessa aika kipeä ja huonovointinen, mutta ei se syöpä ja hoidot näkyneet päällepäin.
Syöpiä ja niiden hoitoja on niin paljon erilaisia että ei voi yleistää eikä myöskään vähätellä jos joku toinen nyt on virkeämmän näköinen kuin toinen.