Eilen meillä oli kylässä toistaiseksi lapsettomia ihmisiä, ja

mielestä tärkeistä kokemuksista, mutta ei ole mitään syytä arvottaa perheestä puhumista jotenkin alemmaksi kun esim. politiikasta puhumista.

haluaa luonnollisesti jakaa heidän kanssaan ilot ja surut. Elämänvaiheensa kullakin...muutamat lapsettomat ystäväni puhuvat VAIN työasioista kun olemme esim. kahvilla.



Kyllä jokainen jauhaa juuri siitä mikä on elämässä silloinkin tärkeää ja se nyt vain on niin, ettei ihmisen elämässä ole toista niin suurta mullistusta kun äidiksi tai isäksi tulo.



Toki asiasta jauhaminenkin voi mennä överiksi joten ymmärrän pointtisi hyvin ;)

PIdän kyllä perheestä juttelut aika pienessä mittakaavassa sellaisten kavereiden kanssa, jotka ei sitä asiaa oikein pysty jakamaan (lapsettomat). Sitten toisaalta musta on ihana yhden äitikaverin kanssa jauhaa ummet ja lammet lapsista, ja yhden toisen kanssa taas puhua kaikesta muusta.... : )

Vaikka lapset mullistavat vanhempiensa elämän, muiden maaiolmat on yhä radallaan. Kai teilläkin, hyvät äidit, on muistikuva teiniajoilta kaverista, joka oli rakastunut eikä puhunut mistään muusta kuin Pertusta: " Perttu sanoi, että..." , " Me käytiin Pertun kanssa..." , blaablaablaa... Tää on vähän sama juttu.



Kamalinta on synnytyskeskustelut. Vaikka olen nainen, en halua yksityiskohtaista kuvausta tikeistä ja repeämistä ja helvetillisistä kivuista. Lapsista puhuminen ei ole niin paha, etenkään siinä vaiheessa, kun vauvavaihe on ohi ja niissä jutuissa alkaa olla jotain älyllistä. Vatsan toiminta tai vellin syönti ei juuri kiinnosta - eihän ne kaverit omistakaan ummetuksista jauha.



Kiitos, että pidät minunkin puoliani, AP!

Mistäköhän sitten saa puhua? Vain sinulle sopivista aiheista ja säästä (jollet satu olemaan meteorologi).

Vierailija:

Mistäköhän sitten saa puhua? Vain sinulle sopivista aiheista ja säästä (jollet satu olemaan meteorologi).

lapsistani ja päivän tapahtumista.