Lue keskustelun säännöt.
Onko lapseni jotenkin normaalia epäempaattisempi? Löysi ulkoa pehmolelun ja yritti pitää sen itse
12.10.2018 |
Piilotteli sitä jokusen päivän huoneessaan kunnes löysin sen. Kysyin mistä se on ja lapsi sanoi, että löysi puiston penkiltä. Sanoin että se pitää viedä sinne takaisin, koska joku lapsi varmasti kaipaa sitä. Lapsi mukisi vastaan ja kysyin "Ajattelepa omalle kohdallesi, jos unohtaisit "lempilelu X" n ja joku varastaisi sen" Vastasi "No en mä koskaan ajattele tolleen" Lelu toki vietiin sinne mistä löydettiin, mutta huolestuttaa vähän. Onko normaalia 7-vuotiaalle?
Kommentit (7)
Ihan normaalia vielä 7-vuotiaalta. Sinulla on nyt hyvä tilaisuus kertoa hänelle, että joku toinen lapsi on surullinen hukattuaan lelunda.
Ihminen on luonnostaan itsekäs ja vanhempien mallien mukaisesti vähitellen kasvavat empaattisuuteen tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapseni myös to kotiin päiväkodin pihalta löytämiään esineitä. Piilotteli kun niitä kotona ja riidan kanssa palautettiin. Yksi askartelu on vieläkin meillä. Sellainen muovihelmistä tehty kadulta löydetty seinäkoriste.
Ainakin lapseni hyysää eläimiä ja viherkasveja lempeästi. Koulussa sai stipendin, kun 'veti perässään" eli kannusti paria hieman syrjäytymiseen taipuvaisia. Itse hän on innokas ja sosiaalinen.
Ehkä hän on aika keskinkertainen empaattisuudessaan. Vaikea sanoa.
Se vika hänen käytöksestään on, että tarpeen tullen valehtelee minullekin, mikä tietysti on kamalaa.
Ihanaa kuulla että muidenkin (7v) lapset ovat suht itsekkäitä ja epäempaattisia! Oma tyttäreni ei tunnu välillä potevan huonoa omatuntoa ollenkaan, enemmän taitaa vain harmittaa kiinnijääminen. Ei ikinä kiusaa eikä satuta ketään, mutta saattaa juurikin ottaa löydettyjä tavaroita, syödä salaa pikkuveljen karkit tai huijata pelissä voittaakseen.
Toisaalta hän on kyllä muuten kiltti ja riittävän keskustelun päätteeksi ymmärtää toisten tunteet ja vääryden. Ja opelta saimme ihan kehuja siitä kuinka hyvin tyttö ymmärtää syy-seuraussuhteita ja toisten näkökulmia! En olisi uskonut kun niin monta "pehmolelutapausta" on riidelty läpi :D Ehkäpä ne taistelut ovat sittenkin johtaneet lopulta johonkin.
Kuopukseni taas on luonnostaan todella empaattinen ja oikein varoo pahoittamasta muiden mieltä, eikä sekään välttämättä aina hyvä juttu ole. Saa nähdä mihin suuntaan kehittyy kun kasvaa.
Miulle ollu aina selvää, että en varasta keltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miulle ei ollut ennenkuin iän myötä. 4-vuotiaana jo ´varastin`kivan pipon, jossa tupsu. Äitini kanssa se palautettiin.
Opin silloin jo, että vanhempien esimerkki on valtava. Jos puheet muuta kuin teot, niin käytös merkitsee.
Lapset ovat pitkälti itsekkäitä, siksi onkin vanhemman tehtävä opettaa sitä empatiaa ja muiden huomioonottamista.
Vähän liian usein käy sitä, että ollaan 3-vuotiaani kanssa puistossa leikkimässä lapsen omilla leluilla, niin joku suht samanikäinen nassikka tulee ja yrittää ottaa itselleen nuo lapseni lelut. Lapseni yleensä vielä itkien perässä "älä vie minun leluja!".
Vanhemmat vaan hymistelevät vieressä. Ei elettäkään opettaakseen, miksei noin saa tehdä. Itse sitten pakko setviä homma.