Lue keskustelun säännöt.
Yksin olemisen vaikeus
10.10.2018 |
Erosin alle kuukausi sitten 1,5v suhteesta ja ero tästä miehestä oli helpotus. Pahinta tässä kuitenkin oli se, että oon jäänyt koukkuun hyväksynnän hakemiseen ja ihastumisen tunteeseen. Aloin sitten välittömästi tinderöidä ja hankin laastarin, jolle olin itse myös laastari.
Kiinnostuin tästä uudesta tuttavuudesta ja olin yli-innokas. Karkotin innokkuudellani hänet pois elämästäni ja nyt itken hänen peräänsä. Oloni on todella tyhjä ja sellanen, että kun tulen töistä kotiin niin on pakkomielle alkaa tekstata jollekin. En vaan osaa olla yksin ja kavereillakin menee varmasti hermot kun pommitan heitä.
Tajusin, että mulla on alakoulusta asti ollut aina joku ihastus ja oon päässyt tästä ihastuksesta yli vasta silloin kun on tullut toinen tilalle. Miten sais tämän myrkyllisen toimintamallin katkaistua?
Kommentit (18)
Joo, on pakko mennä terapiaan. Tajusin myös, että mulla ei oo oikein minkäänlaisia välejä omiin vanhempiini, siksi varmasti haen hyväksyntää.
Kiinnyn myös todella helposti erilaisiin ihmisiin ja syytän itseäni kauheasti käytöksestäni. Nyttenkin soimaan, että miks vaikutin epätoivoiselta ja yli-innokkaalta. Ei sille mitään voi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on mielenkiintoista näin yksin viihtyvän vinkkelistä. Onko sinulla rikas sisäinen maailma tai sellaista juuri ollenkaan? Onko kaikki ajatukset vain ihmissuhteissa ja reaalimaailmassa?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista näin yksin viihtyvän vinkkelistä. Onko sinulla rikas sisäinen maailma tai sellaista juuri ollenkaan? Onko kaikki ajatukset vain ihmissuhteissa ja reaalimaailmassa?
On rikas sisäinen maailma ja olenkin pitänyt itseäni introverttina. Kaipaan kuitenkin hirveästi aina yhtä ihmistä, johon ois romanttinen lataus. Esimerkiks suhteen aikana voin olla yksin vaikka kuukauden. Silloin on kuitenkin se yks ihminen, jolle pistää viestiä tai iltaisin soittelee.
AP
Vierailija kirjoitti:
Tämä on mielenkiintoista näin yksin viihtyvän vinkkelistä. Onko sinulla rikas sisäinen maailma tai sellaista juuri ollenkaan? Onko kaikki ajatukset vain ihmissuhteissa ja reaalimaailmassa?
Tämä on enemmän tunne-elämän kuin mielikuvitusmaailman ongelma, itsekin pakenen turvattomuuden ym tunteita usein omiin mielikuvitusmaailmoihini, reaalimaailma taas tuntuu elottomalta.
Parisuhteen haluaminen on aivan normaali tarve. Eihän sinun pidä kuin hiukan hillitä sitä innokkuuttasi. Tuskin sä nyt terapiaa tarvitset siihen, että haluat sitä mitä 99% maailman ihmisistä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä olen samanlainen. Mulla ei juurikaan ole ystäviä, siksi mulla on pakko olla joku jolle tekstata. Pää hajoo olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen haluaminen on aivan normaali tarve. Eihän sinun pidä kuin hiukan hillitä sitä innokkuuttasi. Tuskin sä nyt terapiaa tarvitset siihen, että haluat sitä mitä 99% maailman ihmisistä haluaa.
Toki, mutta ei ole normaalia ettei voi olla hetkeäkään yksin, tai että jonkin aikaa ilman parisuhdetta oleminen vie merkityksen kaikesta elämästä (silloinhan kaikki on sen mahdollisen partnerin harteilla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen haluaminen on aivan normaali tarve. Eihän sinun pidä kuin hiukan hillitä sitä innokkuuttasi. Tuskin sä nyt terapiaa tarvitset siihen, että haluat sitä mitä 99% maailman ihmisistä haluaa.
Parisuhde ei ole mikään perustarve. AP vaikuttaa läheisriippuvaiselle kylläkin.
Myönnän, että oon varmasti läheisriippuvainen. Miten tästä pääsee eroon?
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Ainoa keino on rakentaa elämä niin että yksin on jopa parempi kuin suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut entä jos en varsinaisesti kaipaa suhdetta. Kaipaan vaan hyväksyntää ja kevyttä tapailua. Sitä, että mä tykkään jostain ja se tykkää musta takaisin?
AP
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Entä jos ollaan sovittu tämän viime laastarin kanssa, että nähdään vielä? Pitäiskö silti lopettaa juttu. Tiiän, ettei meillä oo mitään tulevaisuutta, kymmenen vuotta ikäeroakin ja eri elämäntilanteet.
On myös yhet tindertreffit sovittuna parin viikon päähän.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Entä jos ollaan sovittu tämän viime laastarin kanssa, että nähdään vielä? Pitäiskö silti lopettaa juttu. Tiiän, ettei meillä oo mitään tulevaisuutta, kymmenen vuotta ikäeroakin ja eri elämäntilanteet.
On myös yhet tindertreffit sovittuna parin viikon päähän.
AP
Voithan vetää molempia projekteja samaan aikaan. Tapailla miestä ja itsenäistyä. Kokeile vaikka vuoropäiviä, joka toinen päivä olet läsnä vaan itselles ja joka toinen päivä haet turvaa miehestä tai kavereista. Kunhan luot jotkut rajat joista pidät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Entä jos ollaan sovittu tämän viime laastarin kanssa, että nähdään vielä? Pitäiskö silti lopettaa juttu. Tiiän, ettei meillä oo mitään tulevaisuutta, kymmenen vuotta ikäeroakin ja eri elämäntilanteet.
On myös yhet tindertreffit sovittuna parin viikon päähän.
AP
Voithan vetää molempia projekteja samaan aikaan. Tapailla miestä ja itsenäistyä. Kokeile vaikka vuoropäiviä, joka toinen päivä olet läsnä vaan itselles ja joka toinen päivä haet turvaa miehestä tai kavereista. Kunhan luot jotkut rajat joista pidät kiinni.
Kiitos! Entä mites, jos hakee kavereilta seuraa niin onko se sallittua? Vai pitäiskö ihmisen oppia olemaan ihan yksin? Hyi en kyllä halua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Entä jos ollaan sovittu tämän viime laastarin kanssa, että nähdään vielä? Pitäiskö silti lopettaa juttu. Tiiän, ettei meillä oo mitään tulevaisuutta, kymmenen vuotta ikäeroakin ja eri elämäntilanteet.
On myös yhet tindertreffit sovittuna parin viikon päähän.
AP
Voithan vetää molempia projekteja samaan aikaan. Tapailla miestä ja itsenäistyä. Kokeile vaikka vuoropäiviä, joka toinen päivä olet läsnä vaan itselles ja joka toinen päivä haet turvaa miehestä tai kavereista. Kunhan luot jotkut rajat joista pidät kiinni.
Kiitos! Entä mites, jos hakee kavereilta seuraa niin onko se sallittua? Vai pitäiskö ihmisen oppia olemaan ihan yksin? Hyi en kyllä halua.
AP
No jos haluaa päästä eroon läheisriippuvuudesta niin kyllä pitää osata olla ihan yksinkin. Muuten sitä roikkuu ania jonkun helmoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile kirjottaa päiväkirjaa tai yksinkertasesti vaan puhua ääneen niitä asioita, mitä haluaisit "sille yhdelle" sanoa. Olet siis läsnä itselles ja kuuntelet itseäs. Siitä usein läheisriippuvuudessakin on kyse, ei osata olla läsnä itselle ja huomioida itseä ilman toista ihmistä.
Ite suosin addiktioiden katkasuun kylmää kalkkunaa, eli liinat kiinni täysin. Pari viikkoa kun pidättäytyy tahdonvoimalla _mistä tahansa_ niin mieli on kerennyt etsiä ja oppia uudet raiteet, jota hinkata saadakseen tyydytyksensä.
Entä jos ollaan sovittu tämän viime laastarin kanssa, että nähdään vielä? Pitäiskö silti lopettaa juttu. Tiiän, ettei meillä oo mitään tulevaisuutta, kymmenen vuotta ikäeroakin ja eri elämäntilanteet.
On myös yhet tindertreffit sovittuna parin viikon päähän.
AP
Voithan vetää molempia projekteja samaan aikaan. Tapailla miestä ja itsenäistyä. Kokeile vaikka vuoropäiviä, joka toinen päivä olet läsnä vaan itselles ja joka toinen päivä haet turvaa miehestä tai kavereista. Kunhan luot jotkut rajat joista pidät kiinni.
Kiitos! Entä mites, jos hakee kavereilta seuraa niin onko se sallittua? Vai pitäiskö ihmisen oppia olemaan ihan yksin? Hyi en kyllä halua.
AP
No jos haluaa päästä eroon läheisriippuvuudesta niin kyllä pitää osata olla ihan yksinkin. Muuten sitä roikkuu ania jonkun helmoissa.
Tuntuu vaan oudolta, että pitäis lopettaa sosiaalinen kanssakäyminen hetkeks. Ihmiset on kuitenkin myös sosiaalisia eläimiä niin en usko, että sitä pääsee koskaan täysin tilanteeseen, jossa ei kaipaa muita tai ole kiintynyt läheisiin. En edes pahemmin pommita kavereitani vaan kaikki elämää omaa elämäänsä.
AP
Ehkä pitää mennä terapiaan, mulla oli sama juttu ja terapiassa vasta tajusin että en ole itselleni sisäisesti "turvallinen aikuinen" joten tarvitsen turvaa ja kontaktia koko ajan ulkopuolelta