Lue keskustelun säännöt.
Vieläkö kolmas?
09.10.2018 |
Mikä on oikein? kun perheeseen kuuluu vanhemmat ja kaksi lasta. Avovaimo haaveilee kolmannesta lapsesta mutta avomies olisi valmis sterilisaatioon. Kumman pitäisi joustaa? Tää on varmasti ikuinen kysymys mutta...
Kommentit (29)
Meillä on kolme ja elämä on mallillaan. Tila-autoon mahtuu kavereitakin, harrastukset on yhteisiä ja vaikka isovanhemmat ei kolmea pitkäksi aikaa ota hoitoon, niin mielellään vievät puistoon, tekevät lasten kanssa lounaan tai muuta mukavaa pari tuntia.
En koe, että ylikansoittaisimme maailmaa vaan enemmänkin hoidamme huoltosuhdetta täällä kotimaassa.
Ja keskustelemalla päädyttiin lapsilukuun vaikka erimäärää ensin itsenäisesti toivoimme. Kait se on ainoa oikea apu tilanteisiin, jossa lapsihaaveet eriävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä todellista se oli ihmisille siihen aikaan....
Työssäkäyvä keskiluokkainen pariskunta, jolla ei ole mitään suurempia perintö-, lottovoitto- Bitcoin- tai pääomatuloja ja ansiotulotkin keskivertoja ei pysty elättämään eikä jaksa kunnialla kasvattaa kuin kaksi lasta. Sitä suuremmalla lapsimäärällä keskituloinen perhe kuluttaa verovaroja koko elämänsä ajan enemmän kuin maksaa, verotulojen tuottaminenkin tänä päivänä henkilötyövoimalla aika kyseenalaista. Vaikka työntekijät ovatkin työnteossa edelleen välttämättömiä niin kyllä se kannattavuus ja tuottavuus tulee automaation ja koneellistamisen kautta, jotka taas vaativat pääomia ja niistä maksetaan pääomatuloja joten jos aikoo suurperhettä perustaa niin kasvaneita omia kulujaan, kasvaneita verokuluja, vähempää työpanostaan korvaamaan kannattaa sijoittaa tuotannontekijöihin suoraan tai osakkeiden kautta välillisesti. Tuilla perheen elättäminen ei ole tätä päivää.
Luontoarvojen kannalta tietenkin ekologisempaa tehdä vähemmän ja vielä ekologisempaa ottaa ottolapsi jostain ylikansoitetusta tai sodan runtelemasta maasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua kolmatta, niin mies ei halua kolmatta.
Naisilla puuttuu oikeasti suuri pala aivoista , kun tämä ei mene koskaan teille jakeluun
Kyse ei ole siitä etteikö nainen tajuaisi että mies ei halua kolmatta tai että kaksi lasta ei riittäisi. Vaan se naisen toive kolmannesta aika ajoin nostaa päätään, joillain ihmisillä vaan biologinen kello tikittää ja luontaisesti herättää halun saada lapsia. Järki ja halu ei aina kulje käsikädessä
Lapset pitää päättää ja tehdä järki päässä, kasvattaessa voi sitten käyttää myöskin tunnetta.
Sitten kun se kolmas on tehty miehen vastustuksesta huolimatta, niin tullaan tänne itkemään, kun on niiiin raskasta ja ihmetellään, kun mies ei halua/jaksa hoitaa omaa lastansa. Aika perinteistä av-settiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työssäkäyvä keskiluokkainen pariskunta, jolla ei ole mitään suurempia perintö-, lottovoitto- Bitcoin- tai pääomatuloja ja ansiotulotkin keskivertoja ei pysty elättämään eikä jaksa kunnialla kasvattaa kuin kaksi lasta. Sitä suuremmalla lapsimäärällä keskituloinen perhe kuluttaa verovaroja koko elämänsä ajan enemmän kuin maksaa, verotulojen tuottaminenkin tänä päivänä henkilötyövoimalla aika kyseenalaista. Vaikka työntekijät ovatkin työnteossa edelleen välttämättömiä niin kyllä se kannattavuus ja tuottavuus tulee automaation ja koneellistamisen kautta, jotka taas vaativat pääomia ja niistä maksetaan pääomatuloja joten jos aikoo suurperhettä perustaa niin kasvaneita omia kulujaan, kasvaneita verokuluja, vähempää työpanostaan korvaamaan kannattaa sijoittaa tuotannontekijöihin suoraan tai osakkeiden kautta välillisesti. Tuilla perheen elättäminen ei ole tätä päivää.
Luontoarvojen kannalta tietenkin ekologisempaa tehdä vähemmän ja vielä ekologisempaa ottaa ottolapsi jostain ylikansoitetusta tai sodan runtelemasta maasta.
Ottolapsi? Lapsen adoptointi ulkomailta on pitkä, kallis ja valikoiva prosessi, ei sieltä lapsia vain ”oteta”.
Luulisin että Suomen valtion päättäjät olisivat ehdottomasti kolmannen lapsen kannalla. Jokainen uusi suomalainen on arvokas.
Minkä ikäiset lapset? Jos ovat vielä pieniå, niin päätös kannattaa lykätä myöhemmäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsen hankkimisen suhteen ei on vahvempi kuin kyllä.
Meillä on se tilanne että mies haluaisi lapsen, mä en. Aika näyttää miten suhteelle käy, mä rakastan tuota miestä mutta en kestä ajatusta vauvasta kun vanhemmat lapset on isoja jo. Mies lähtee jos on lähteäkseen, mä en vaan pysty lasta hänelle tarjoamaan.
Mäkin oon kiikun kaakun sen kolmannen kanssa. Huomioita, joita ite oon tehnyt: autoon ei mahdu koskaan muuta kuin perhe, jos kaikki on mukana. Palvelut, hotellit yms on usein suunniteltu kahden lapsen mukaan. Yksi vanhempi per lapsi huomiota, kolmen kanssa yksi joutuu odottamaan. Harrastusaikataulut hankaloituu. Hoitopaikan saaminen vaikeutuu (siis isovanhemmat, tutut yms voi kokea kolmen hoitamisen huomattavan raskaana).
Omia tuttujani seuratessa, olen huomannut, että yhden ja kahden lapsen kanssa näyttää olevan suht samanlaista elämää, mutta juuri kolmas aiheuttaa enemmän järjestelyjä. Neljä tai viisi menee sitten jo samaan rumbaan kuin kolmas. Tämä on siis vain oma subjektiivinen kokemus. Ehkä se kaksi vanhempaa, kaksi lasta on jollain tavalla sujuvamman ja rennomman näköistä.