Yksinhuoltaja, kuinka tyytyväinen olet elämääsi asteikolla 4-10?

4. Kaik on päin vittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole enää yh, mutta olin muutaman vuoden.

Jäin vain miettimään, että olenhan ihan samassa asemassa nyt naimisissa kuin yh:nakin. Eli minulla on lapsia, joista olen 100 prosenttisesti vastuussa. Ei ”isäpuolen” niskaan saa vierittää hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

Miksi ei saa?

Tiedän kyllä hyvinkin erilaisia uusperheitä, osassa ollaan yhtenäisiä, osassa sitten kaikki vastuut yms on tosiaan jaettua, se on varmaan aika kurjaa.

Koska olen vakaadti sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että vastuu sysätään puolisolle. Se näkyy kaikissa näissä av-ketjuissa, kun joku kertoo hoitavansa miehen lapsia ja olevansa uupunut.

Me kannamme vastuun omista lapsistamme (yhteisiä ei ole eikä tule), pyydän apua mieheltä vain hätätilanteessa, kun en oikeasti pärjää. Vastaavasti autan miestä, jos tarvis, mutta sellainen on tapahtunut vasta yhden kerran.

Meillä ei ole mitään uusperheongelmia. Myös minun ennen muinoin vuoroviikkolapseni ovat halunneet muuttaa täyspäiväisiksi meille. Jotain siis teemme oikein. Ja se jotain on se,mettä emme vaadi toisiltamme mitään.

Mä oon samaa mieltä ettei saa sysätä toisen vastuulle. Ellei toinen itse halua. Siksi en esim. odota, että mies kuskaisi lastani harrastukseen, vaikka se aikani viekin. Mutta sitten taas tahdon, että lapsi on osa elämäämme ja jos menemme vaikkapa matkalle, lapsi tulee mukaan (lapseni isä on kuollut, joten hänestä ei sellaiseen ole). Ja esim. jos tarvitsen tukea lapsen kasvun karikoissa, olemme yhteisillä linjoilla.

Meillä tämä on toiminut näin jo 13 vuotta, mutta kukin perhe tietysti toimii parhaaksi näkemällään tavalla.

2

Eiköhän ap kysellyt yksinhuoltajilta, ei parisuhdenaisilta.

Ei siinä ollut eritelty, että parisuhteessa olevat yksinhuoltajat eivät saisi vastata. Me emme esim. edelleenkään asu yhdessä. Emmekä aio asuakaan.

Vierailija kirjoitti:

4. Kaik on päin vittua.

Miten kaikki voi olla? Mitä tämä kaikki ylensäkin on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole enää yh, mutta olin muutaman vuoden.

Jäin vain miettimään, että olenhan ihan samassa asemassa nyt naimisissa kuin yh:nakin. Eli minulla on lapsia, joista olen 100 prosenttisesti vastuussa. Ei ”isäpuolen” niskaan saa vierittää hoitovastuuta tai kasvatusvastuuta.

Miksi ei saa?

Tiedän kyllä hyvinkin erilaisia uusperheitä, osassa ollaan yhtenäisiä, osassa sitten kaikki vastuut yms on tosiaan jaettua, se on varmaan aika kurjaa.

Koska olen vakaadti sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että vastuu sysätään puolisolle. Se näkyy kaikissa näissä av-ketjuissa, kun joku kertoo hoitavansa miehen lapsia ja olevansa uupunut.

Me kannamme vastuun omista lapsistamme (yhteisiä ei ole eikä tule), pyydän apua mieheltä vain hätätilanteessa, kun en oikeasti pärjää. Vastaavasti autan miestä, jos tarvis, mutta sellainen on tapahtunut vasta yhden kerran.

Meillä ei ole mitään uusperheongelmia. Myös minun ennen muinoin vuoroviikkolapseni ovat halunneet muuttaa täyspäiväisiksi meille. Jotain siis teemme oikein. Ja se jotain on se,mettä emme vaadi toisiltamme mitään.

Mä oon samaa mieltä ettei saa sysätä toisen vastuulle. Ellei toinen itse halua. Siksi en esim. odota, että mies kuskaisi lastani harrastukseen, vaikka se aikani viekin. Mutta sitten taas tahdon, että lapsi on osa elämäämme ja jos menemme vaikkapa matkalle, lapsi tulee mukaan (lapseni isä on kuollut, joten hänestä ei sellaiseen ole). Ja esim. jos tarvitsen tukea lapsen kasvun karikoissa, olemme yhteisillä linjoilla.

Meillä tämä on toiminut näin jo 13 vuotta, mutta kukin perhe tietysti toimii parhaaksi näkemällään tavalla.

2

Eiköhän ap kysellyt yksinhuoltajilta, ei parisuhdenaisilta.

Ei siinä ollut eritelty, että parisuhteessa olevat yksinhuoltajat eivät saisi vastata. Me emme esim. edelleenkään asu yhdessä. Emmekä aio asuakaan.

No eritellään nyt sitten. Kysyin niiltä, jotka ovat yksin lapsen tai lapsien kanssa (eivät siis naimisissa tms.) t. ap

Ei puutu elämästä mitään, minä ja teini-ikänen lapsi ollaan hyvä tiimi. Sanon nyt 8, ihan vain siksi että oma terveys reistailee. Lapsessa ja parisuhteettomassa elämässä ei ole kuin hyviä puolia.

Kasvatustyö on tehty ja nyt kohta lähdössä parin viikon matkalle ulkomaille.  eli tällähetkellä 10.