Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Tapasin kerran erästä miestä kämpälläni, ja hän toi meille tölkilliset colaa, minä laitoin ruokaa. Joimme colat ja miehen lähdettyä siivosin tölkit pullonkeräyskassiin allaskaappiin. Seuraavana päivänä tuli Whatsapp-viesti: mies siellä kyseli, olenko kotona, voisi tulla hakemaan ne unohtuneet tyhjät tölkit.

En vain pystynyt, kun näin sieluni silmin tyypin ajamassa pari kilometriä tölkkien tähden. No, sai tölkkinsä, ja todellakin vain tuli hakemaan ne tölkit ovenraosta ja viiletti pois, kun oli kiire. :D 

Vierailija kirjoitti:

Hän oli liian hyvä mulle.

Toivottavasti kerroit tuon (huonon!!) syysi myös sille toiselle osapuolelle. Ettei hän vieläkin ihmettele, mikä hänessä oli vikana, kun kaikki tuntui niin oikealta...

185 jatkaa, toisen tapailun lopetin siksi, että mies oli äärettömän ahdistunut ja kömpelö kaikessa romanttisessa, vaikka tekikin aloitteita. Hänen oli vaikea sanoa mitään suoraan, ja puhuessaan hän kierteli ja kaarteli minuutteja ennen kuin sain hänen pointistaan kiinni. Eräänä yönä saatettuaan minut kotiin hän teki aloitteen suutelusta, ja kun suutelimme, hän alkoi vapista kuin haavanlehti ja hyperventiloida jatkaen yhä suutelua. Tiedosti ja valitteli itsekin, että oli todella epävarma, ja yritinkin monesti saada hänen epävarmuuttaan laantumaan ja tehdä hänen oloaan mukavaksi, mutta en minäkään jaksanut loputtomiin. Kun hän ehdotti seksiä, kieltäydyin, ja juttu kuihtui siihen. Minulle tuli olo, että jatkaminen olisi vain ollut äärimmäisen kiusallista molemmille.

- mies ajatteli vain itseään, kerran olisi saattanut minut jopa hengenvaaraan, liian pitkä stoori kertoa tässä

- mies piti "haaremia", olisin ollut vain yksi naisista

- katseli kuviani ja ehdotti mulle kauneusleikkausta, että voisi esitellä piireissään

Monenlaisia sitä on vastaan tullut. Voisin kuitenkin jakaa tarinan siitä, kun tapasin nykyisen mieheni ja lapseni isän. Kirjoittelimme nettitreffipalstalla, mies kirjoitti ensin oikein fiksun ja minulle kohdistetun viestin johon vastasin. Tapasimme eräässä ruokapaikassa, ja ajattelin ensin että ihan liian ujo ja insinöörimäinen sopiakseen minun luonteeseeni, vaikka mies ihan komea ja mukava olikin. Mietin jo kuumeisesti treffien lopuksi, miten nätisti ilmoittaisin että kemiat ei meillä oikein kohtaa.

Mies kuitenkin halusi välttämättä ajaa minut autollaan kotiini (joka sijaitsi 300 m päässä treffipaikastamme) ja siinä ennen kuin lähdin autosta, hän suuteli minua, ja se suudelma sai kyllä todella sukat pyörimään jaloissa. Mies laittoi viestiä heti kotiin päästyään, ja ehdotti että hakisi minut viikonlopuksi luokseen. Suostuin, ja sillä tiellä nyt olemme, lapsinemme, taloinemme, kaikkineen.

Ehkä vähän ohi tämän ketjun aiheen, mutta muistutus siitä, miten pienestä voi välillä olla kiinni elämän mittainen suhde ja rakkaus, eikä se ensitreffien ensivaikutelma välttämättä aina heti vastaa taysin sitä ihannekuvaa minkä etukäteen on ihannepuolisostaan luonut.

Useampi syitä.

Mies uskoi olevansa viehättävä ja houkutteleva, mutta erehtyi. Pidin hänen älystään, joten kaveriksi.

Miehen mielestä "pikkujouluissa sattuu ja tapahtuu", joten uskoton mies ei kiinnostanut.

Pahin: mies haisi pahalle ja hänellä oli likaiset ja epäsiistit varpaankynnet.

Mies oli seksikielteinen.

Miehellä oli 11-vuotiaan huumorintaju.

Vierailija kirjoitti:

- mies ajatteli vain itseään, kerran olisi saattanut minut jopa hengenvaaraan, liian pitkä stoori kertoa tässä

- mies piti "haaremia", olisin ollut vain yksi naisista

- katseli kuviani ja ehdotti mulle kauneusleikkausta, että voisi esitellä piireissään

Mies oli varmasti kuten muutkin suomalaismiehet: täydellinen. :D

Mies oli siivoton ja käytti samoja alushousuja kaksi päivää. Hyi.

Miehen koti oli kuin kaatopaikka.

Nelikymppinen vara-tj kiinnostui minusta, kun olin 26-vuotias. Huumorintajuni ei kestä vanhoja miehiä.

Naisella oli pahanhajuinen hengitys, aina 24/7 *365

Mukavan herrasmiehen kanssa kävin pari kertaa treffeillä. Netissä oltiin tavattu ja kirjoiteltu ennen kuin vei minut ravintolaan syömään. Maksoi kaiken (olin yllättynyt, koska oletin maksavani oman ruokani) ja illallisen jälkeen halusi ajaa minut kotiin ja AVASI AUTON OVEN MINULLE. Tällaista herrasmiesmäisyyttä ei ollut ennen tapahtunut millään treffeillä. Ei suudellut illan päätteeksi, mikä hieman masensi, mutta toisten treffien jälkeen odotin että nyt se pusu tulee. Kävimme lenkillä ja kotitaloni edessä odottelin, tekeekö hän aloitetta... eikä tehnyt.

Kolmansista treffeistä sovittiin, mutta peruin ne koska kipinää ei minun puoleltani enää ollut (Miksi ei halunnut suudella? Miksi oi miksi?). Kiinnostunut ilmeisesti kuitenkin oli kun treffejä sopi innoissaan :(

Vierailija kirjoitti:

Yhden tapailun lopetin siksi koska mies oli todella kokematon naisten kanssa, meni lopulta hermo kun mistään ei tullut mitään. Tää sama mies usein myös perui kaikki tapaamiset viikonloppusin, koska tulikin yhtäkkiset bileet kavereiden kanssa. Parin kuukauden jälkeen luovutin ja lopetin sen viesteihin vastaamisen....

Toisen tapailun lopetin mm siksi että tää mies ei vastannut viikkoon mun viestiin. Viikon jälkeen tuli viesti että nähtäskö pitkästä aikaa yms, no ihastuneena(epätoivosena) halusin tottakai nähdä. Oltiin sillon nuorempia ja tavattiin jossain baarissa ja hän umpipäissään alkaa kertomaan ”tiiätkös miksi en viikkoon vastannu sulle? No siksi kun tapasin yhen paremman näkösen, mutta ei siitä tullu mitää”😂 Rehellisyys palkitaan, mutta tohon kyllä jäi meidän juttu.... tää oli kyllä outo mies, kuulen hänestä aina kerran vuodessa vieläkin, kun hän laittaa viestiä, johon en vastaa.. Tapauksesta tosiaan 7 vuotta.

PUA tuo jälkimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Mukavan herrasmiehen kanssa kävin pari kertaa treffeillä. Netissä oltiin tavattu ja kirjoiteltu ennen kuin vei minut ravintolaan syömään. Maksoi kaiken (olin yllättynyt, koska oletin maksavani oman ruokani) ja illallisen jälkeen halusi ajaa minut kotiin ja AVASI AUTON OVEN MINULLE. Tällaista herrasmiesmäisyyttä ei ollut ennen tapahtunut millään treffeillä. Ei suudellut illan päätteeksi, mikä hieman masensi, mutta toisten treffien jälkeen odotin että nyt se pusu tulee. Kävimme lenkillä ja kotitaloni edessä odottelin, tekeekö hän aloitetta... eikä tehnyt.

Kolmansista treffeistä sovittiin, mutta peruin ne koska kipinää ei minun puoleltani enää ollut (Miksi ei halunnut suudella? Miksi oi miksi?). Kiinnostunut ilmeisesti kuitenkin oli kun treffejä sopi innoissaan :(

Huomaan että friendzone-keskustelujen jälkimainingeissa palstamies tykittää tätä käänteistä psykologiaansa vähän sinne sun tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden tapailun lopetin siksi koska mies oli todella kokematon naisten kanssa, meni lopulta hermo kun mistään ei tullut mitään. Tää sama mies usein myös perui kaikki tapaamiset viikonloppusin, koska tulikin yhtäkkiset bileet kavereiden kanssa. Parin kuukauden jälkeen luovutin ja lopetin sen viesteihin vastaamisen....

Toisen tapailun lopetin mm siksi että tää mies ei vastannut viikkoon mun viestiin. Viikon jälkeen tuli viesti että nähtäskö pitkästä aikaa yms, no ihastuneena(epätoivosena) halusin tottakai nähdä. Oltiin sillon nuorempia ja tavattiin jossain baarissa ja hän umpipäissään alkaa kertomaan ”tiiätkös miksi en viikkoon vastannu sulle? No siksi kun tapasin yhen paremman näkösen, mutta ei siitä tullu mitää”😂 Rehellisyys palkitaan, mutta tohon kyllä jäi meidän juttu.... tää oli kyllä outo mies, kuulen hänestä aina kerran vuodessa vieläkin, kun hän laittaa viestiä, johon en vastaa.. Tapauksesta tosiaan 7 vuotta.

PUA tuo jälkimmäinen.

Pick up -artistien uhri pikemminkin.

Vaikka olisi kuinka ihana,niin huono hygienia tulee jossain vaiheessa totaalisesti turn offiksi.

Mies oli muuten siisti ja aina puhtaissa, mutta hampaat aivan karmeassa kunnossa, ei osannut pestä hampaita (seurustelun alussa osti hammasharjan, mutta ei käyttänyt kuin viikon) Haisi hielle,ostin hänelle dödön, mutta ei käyttänyt vaikka ' kehuin miten hyvälle tuoksuisi jos sitä käyttäisi.

Ei syönyt salaatteja.

Haukkui exääni todella törkeästi, ei ymmärtänyt että olin jättänyt sen taakseni, vaan jankutti siitä kokoajan tyyliin..'taitaa vanha suola janottaa.....' Asutaan siis samassa kaupungissa ja töiden puolesta näen exää.

On kännissä kovaääninen riidanhaastaja.

Muuten oli innokas tekemään kotitöitä,pesi omat pyykkinsä ja myös minun jos olin luonaan.

Vaihtoi viikoittain petivaatteet pyytämättä.

Äärimmäisen taitava työssään ja remonttihommissa,oli kyse autoista tai asunnosta.

Hellä ja huomioonottava rakastaja.

Vierailija kirjoitti:

Ei kalu kestänyt sen 20v nymfon vauhdissa. 5-6 kertaa päivässä olis pitänyt tampata joka asennosta ja meisseli oli suussa heti, kun pienikin tauko tuli. Kyllä sitä 1,5v jaksoi, mutta ei kauempaa...

T: M40

Vanhat väsyy. Kantsii ottaa oman ikäinen niin ei nolota ja pimatsutkin saa kyytinsä.

Vierailija kirjoitti:

Osoittautui täydelliseksi wt-muijaksi. Lempiruoka kebab, lempijuomana mikä tahansa halpa tai ilmainen alkoholi, palkka meni pikavippien lyhentelyyn, omisti lonkkavikaisen spanielin, asui tyytyväisenä vuokralla, lapaan tatuoitu sydän, satunnainen tupakointi tarkoitti liki askia päivässä (satunnaisesti päivän aikana siis...), läpättivät miesasiansa avoimesti puhelimessa. Hyi helvetti mikä sivistysaukko!

Miten se lonkkavikainen koira siihen liittyi? Minä ainakin dumppaisin sinut tuolla perusteella, että koira piti edes mainita. Sydämettömiä kylmäkalleja on maailmassa ihan liiaksi.

Tapasimme sopimassamme ravintolassa. Mies kätteli minua ja hänen kätensä oli kylmä ja hikisen nihkeä, ei puristanutkaan kunnolla, tuli mieleen kuollut kala. Tiesin heti, ettei mies ole tyyppiäni.

Se olin minä joka olin epävarma. Oikea epävarma pelkuri.

Poika oli reilusti alle kolmekymppisenä ihan menestyvä yrittäjä. Omistusasunto keskustassa, autot ja elämä kaikin puolin mallillaan. Itse kait jonkinasteinen duunari silloin. Ei leveillyt mitenkään, mutta hoiti kaiken taloudellisesti. Maksoi siis aivan kaiken vaikka yritin vastustellakin joskus esim. ulkona syödessämme.

En vain kestänyt sitä. Ajattelin, että tästä ei voi tulla mitään, tässä asiassa olemme ja tulemme olemaan liian kaukana toisistamme. Vaikka tykkäsin ja tykkäsi. Myöhemmin olen ajatellut monta kertaa, että mitenkähän elämä olisi kuljettanut, jos olisimme jatkaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden tapailun lopetin siksi koska mies oli todella kokematon naisten kanssa, meni lopulta hermo kun mistään ei tullut mitään. Tää sama mies usein myös perui kaikki tapaamiset viikonloppusin, koska tulikin yhtäkkiset bileet kavereiden kanssa. Parin kuukauden jälkeen luovutin ja lopetin sen viesteihin vastaamisen....

Toisen tapailun lopetin mm siksi että tää mies ei vastannut viikkoon mun viestiin. Viikon jälkeen tuli viesti että nähtäskö pitkästä aikaa yms, no ihastuneena(epätoivosena) halusin tottakai nähdä. Oltiin sillon nuorempia ja tavattiin jossain baarissa ja hän umpipäissään alkaa kertomaan ”tiiätkös miksi en viikkoon vastannu sulle? No siksi kun tapasin yhen paremman näkösen, mutta ei siitä tullu mitää”😂 Rehellisyys palkitaan, mutta tohon kyllä jäi meidän juttu.... tää oli kyllä outo mies, kuulen hänestä aina kerran vuodessa vieläkin, kun hän laittaa viestiä, johon en vastaa.. Tapauksesta tosiaan 7 vuotta.

Voisi varmaan pikkuhiljaa alkaa lopettelemaan tuon yksipuolisen yhteydenpidon. 😂