Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Tapailin fiksua, hauskaa ja koulutettua hyvässä työssä olevaa naista. Parin kuukauden jälkeen hän kutsi minut mukaansa mökkiviikonloppuun missä paikalla oli hänen kavereitaan. Vasta mökillä tajusin olevani ainoa mies, muut naiset olivat jättäneet ukot kotia. Mutta seuralaiseni käytös.... Tunti mökille saapumisesta neiti oli ympäripäissään, ja meno vain kiihtyi viikonlopun mittaan:

- joi kaiken mahdollisen, omat ja kavereiden

- sammui yhden illan aikana kaksi kertaa, ensimmäisenä saunaan mistä kaverit kantoivat pihakeinuun

- riiteli vuorotellen kaikkien kavereidensa kanssa, osan kanssa pariinkin kertaan. 

- yritti riidellä myös mökkinaapurin kanssa

- ei juuri syönyt mitään viikonlopun aikana

- kerjäsi minulta suorasukaisesti seksiä muiden kuullen, oli kuitenkin niin kännissä ettei seksistä tullut mitään

- oli aivan käsittämättömän äänekäs kännissä

- oli aivan käsittämättömän kännissä koko ajan

Kykeni sunnuntaiaamuna juuri ja juuri omin jaloin autoon, matkalta piti hakea siideriä loiventaviksi (mökiltä oli kaikki juotu...), oli yrjönnyt auton viereen sinä aikana kun hain siideriä. Ja maanantaina tämä uranainen oli ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi minulla oli viikonloppuna aikaa jutella kavereiden kanssa, ei ollut mikään ainutkertainen "paineidenpurku viikonloppu", vaan ihan normikäytöstä. Kaverit olivat pelänneet kuollakseen olenko minä samanlainen... Lopetin jutun heti tämän viikonlopun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos suun käytössä ilmenee heti ekoilla treffeiilä ongelmia  ei se parane seukatessa ellei nyt ole kokematon lyyli joka joutaa tukiopetukseen ja haluaa oppia

Totta, jos lady ei ota poskeen, kyl se melkein on sit siinä.

Minulla ei suostunut ottamaan ottanut nenään eikä korvaan.  Se oli sitten sitämyöten Terve vaan.

Mä halusin laittaa reiteen mutta ei suostunut. Se oli sit siinä.

Vierailija kirjoitti:

Monenlaisia sitä on vastaan tullut. Voisin kuitenkin jakaa tarinan siitä, kun tapasin nykyisen mieheni ja lapseni isän. Kirjoittelimme nettitreffipalstalla, mies kirjoitti ensin oikein fiksun ja minulle kohdistetun viestin johon vastasin. Tapasimme eräässä ruokapaikassa, ja ajattelin ensin että ihan liian ujo ja insinöörimäinen sopiakseen minun luonteeseeni, vaikka mies ihan komea ja mukava olikin. Mietin jo kuumeisesti treffien lopuksi, miten nätisti ilmoittaisin että kemiat ei meillä oikein kohtaa.

Mies kuitenkin halusi välttämättä ajaa minut autollaan kotiini (joka sijaitsi 300 m päässä treffipaikastamme) ja siinä ennen kuin lähdin autosta, hän suuteli minua, ja se suudelma sai kyllä todella sukat pyörimään jaloissa. Mies laittoi viestiä heti kotiin päästyään, ja ehdotti että hakisi minut viikonlopuksi luokseen. Suostuin, ja sillä tiellä nyt olemme, lapsinemme, taloinemme, kaikkineen.

Ehkä vähän ohi tämän ketjun aiheen, mutta muistutus siitä, miten pienestä voi välillä olla kiinni elämän mittainen suhde ja rakkaus, eikä se ensitreffien ensivaikutelma välttämättä aina heti vastaa taysin sitä ihannekuvaa minkä etukäteen on ihannepuolisostaan luonut.

Eli seksuaalinen ahdistelu on ok tapa aloittaa suhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 Nainen salasi että hänellä on lapsi (eli lapsi ei haitannut vaan se että hän meni äärimmäisyyksiin valehtelussa) 2 Nainen käytti huumeita. 3 Naiselle kissa oli kaikkein tärkein asia. 4 Nainen haki lähinnä jotain kummallista "heppa" talkoolaista. 5 Nainen haki elättäjää/lasten tulevaa isää. 6 Naisella oli nuoruuden juoksut juoksematta. 7 Naisella oli miljoona rautaa tulessa ja käytännössä ei lainkaa aikaa meille. 8 Nainen puhui vain ainoastaan ex puolisostaan (työnsin oikeaan suuntaan ja ovat nykyään kuulema onnellisesti naimisissa). 9 Nainen hoki pääasiassa minä, minä... minun elämä ja aika. 10 (useampi) Nainen joille seksi oli kaupankäyntiä, kiristystä tai eivät olleet kiinnostuneita asiasta. 11 Lopuksi, nainen joka oli ilmeisesti sairas narsisti ja joka valehteli kaikesta. Vähän tutkimuksesta riippuen naiset jättää miehen kaksi tai kolme kertaa useammin kuin mies (kaikki miehet sikoja vai miehet pyrkivät rakentamaan ennemmin kuin hajoittamaan?). Ehkä joku päivä se tulee vielä vastaan, nainen joka haluaa elämänkuppanin, parhaan ystävän ja on seksuaalisesti aktiivinen.

Euroopan avioero tilastojen mukaan nainen on avioerohakemusten jättäjä 70-75% tapauksista. Tästä voisi ymmärtää että miehet ovat valmiita yrittämään ja pitämään aviolupauksensa, mutta naiset ei niinkään. Niinhän se menee, miehet ovat tyytyväisiä, naiset haluaa yleensä aina enemmän mitä heillä on sillä hetkellä.

Llllloistavasti yleistetty. Brava! Tai sitten se yrittäminen oli nimenomaan sitä mitä ne naiset olivat suhteessa tehneet jo vuosia, mutta jos mies ei halua muuttua niin minkä sillekin tekee. Ehkä miehet eivät saa aikaisiksi hakea sitä eroa kun ei jaksa, mietitkö sitä edes.

Kyllä varmasti mies lähtisi ensimmäisenä, jos olisi niin kauhea olla. Mutta vaikuttaa tosiaan siltä, että naisia on vaikeampi miellyttää.

Ehkä voisi sanoa niinkin, että miestä on vaikea saada lähtemään suhteeseen, sen hän harkitsee tarkkaan. Mutta sitten kun lähtee niin ei ihan helpolla halua luovuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yleensä oikeastaan aina kaivannut parisuhteissa tai niitä viritellessä enemmän romantiikkaa. Tuntuu, että miehet eivät koskaan ole olleet reiluja, halukkaita rakastamaan minua ja huomioimaan tarpeitani. Olen siis viritellyt muutamia suhteentynkiä, seurustelua ja yhden avo->avioliiton sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kyllä vaikuttaneet olevansa onnesta soikeina saatuaan minut elämäänsä (sori humble brag) ja kyllä on ollut voimakasta ihastumista ja ihanaa rakastumista. Siis tosi ihanaa. Kesken sen kaiken alkaa mies pelata yleensä jotain peliä ja yrittää vedättää vähän kuin varmuuden vuoksi. Tuntuu kuin mies odottaisi, ettei saisi minua pidettyä pitkään kiinnostuneena niin alkaa sitten jokin etääntymisleikki tai -testi. Mies pilaa kaiken vaikka varmaan haluaisi vielä itsekin kietoutua yhteen samallalailla mutta alkaa se vammainen testi, mikä pilaalin kaiken lopullisesti. Tuntuu kuin mies haluaisi jo siinä rakastumisevaiheessa tehdä särön itsetuntooni, jotta pysyisin hänen kanssaan kun arki astuu kuvaan tai jotakin. Useimmat on olleet myös vähemmän syvällisiä tai ainakin sitten hieman eri aaltopituudella kuin minä, ettei tämän puimiseen ole käytetty turhaan aikaa, olisikin haaskuuta. Olen vaan pettyneenä sitten lopettanut sen paskan seurustelun kun kyllähän se on tullut selväksi, että se romantiikka ei palaa siinä määrin kuin mitä suhteessa toivon silloin. Eikä toisen itsetunnon koettelu ja pyrkimys hyötyä siitä oikein sovi siihen romanssiin. Miehillehän se kelpaisi, siksi itketään miksi naiset ottavat eroja.. Pantaisiin kyllä perseeseen ohi viiden pukaman, sitä on sitten kohta tarjolla näiden vähämielisten kanssa, joihin olen langennut ja jotka edustavat hyvin monenlaista luokkaa. Se on vaan sitten loppunut se toivo suhteelta. Miehet eivät osaa pitää naista hyvänä. Sekin vielä miten ihmeellistä akkaa näillä usein on myöhemmin nähnyt, kai se joku pitää olla eikä miehet tosiaan romantiikkaa kaipaa... On se pistänyt joskus mielen matalaksi että miksi näin, miksi on niin vaikeaa. Nyt olen naimisissa, mutta kyllä se romantiikan taikominen on aika paljon minun harteilla. Kiitollinen saa olla, että mies tulee usein vastaan vielä monenkin vuoden ja myrskyn jälkeen.

Tämä ei taida olla sukupuolikysymys, koska itselläni on miehenä ihan vastaava käsitys naisista. Harva osaa edes ottaa vastaan romantiikkaa, menevät vain lukkoon. Kovin arkinen ja funktiokeskeinen on suomalainen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luulen, että yksikään mies ei oikeasti edes halua parisuhdetta. Heitä kiinnostaa joko a) vakipano b) joku joka hoitaa kämpän c) joku joka hoitaa lapset  tai näiden yhdistelmä. Parisuhde tai kumppanuus ei ole se, mitä he naisista etsivät. Prove me wrong :D

Olet väärässä. Aloitin hyvän tyttöystävän etsimisen n. 16-vuotiaana. Uskoin jopa siihen, että naiset kehittyvät meitä miehiä nopeammin, mutta se on ihan paskapuhetta ja mitä enemmän tutustuin vuosien mittaan erilaisiin ja eri-ikäisiin naisiin, niin tietoisuus vain vahvistui, että naisista enemmistö kuvittelee itsekin olevansa jotenkin aikuisempia aikaisemmin kuin miehet. Katsokaa nyt tätäkin paikkaa. Täällä on varmasti myös nuoriakin joukossa, mutta enemmistön pitäisi olla työssäkäyviä, aikuisia ja perheellisiä naisia. Kuinka ollakaan, suosituin keskustelun aihe onkin se, miten ihanan rohkeasti kukin on piereskellyt ja ripuloinut housuihinsa. Liekö oppiäiteinä olleet ne kaksi toimittajaa, jotka tekivät jutun siitä, miten olivat paskoneet housuihuinsa linja-autossa. Ei miehet tuollaisia ole koskaan tehneet.

Etsin siis kauan sopivaa kumppania, mutta aina tahtoi puuttua se jokin kiinnipitävä voima ja joskus useammankin vuoden kestänyt suhde muuttui liian tylsäksi minulle ja oli pakko erota. Naisista puuttuu energisyys tai sitten jos sitä on, niin pitäisi lentää jatkuvasti milloin minnekin. Sitten jos olet joustava luonteeltasi, mutta et kuitenkaan ihan lapatossu, niin lähes jokainen koittaa päästä niskanpäälle, eli määrätä kaikesta mitä yhteisessä taloudessa tapahtuu. Sitten kun ilmaiset, ettei sellainen käy, niin oletkin kuspää mies, jonka kanssa ei voi elää.

a) vakipano: no normaaliin parisuhteeseen kuuluu tietysti seksi, mutta jos sinulla naisena ei juuri muuta ole antaa kuin pesää, niin mitä muutakaan voit odottaa?

b) joku joka hoitaa kämpän: no, jos nainen on kotona ja meis käy töissä, niin en minä ainakaan katsele kauaa naista, joka roikkuu somessa koko päivän, vaikka voisi laittaa asunnon joskus hyvään kuntoon, tehdä vaikka ruokaa jne. En minä rupea rankan työpäivän jälkeen kuuraamaan asuntoa lattiasta kattoon.

c) joku joka hoitaa lapset: tuokin on ihan omaa syytä ja johtuu edelleen siitä että nainen omii lapset itselleen heti kun nämä syntyvät. Ei miehillä vieläkään ole täällä junttilandiassa aitoa miehen ja isän paikkaa perheessä, vaan monissa perheissä isi on äidin pikku apulainen.

Tässä oli paljon hyvää asiaa. Tuokin on tuttua, että pirun vaikea löytää sopivaa balanssia naisen kanssa sen suhteen, että olenko rento ja joustava mies vai käskyttävä päällepäsmäri. Jossain siinä välissä se kai on, mutta ei tahdo millään osua oikeaan pykälään. Luonteeltani olen rento ja joustava, joten vaikea on taikoa itsestäni mitään komentajaa. Mutta siltikin on menneet asiat mönkään kun en ole ihan kaikkea suostunut tekemään kuten nainen haluaa. Eli tee kaikki kuten nainen haluaa, mutta ole samalla Mies isolla kirjaimella, joka johtaa ja ohjaa. Mitenkähän tuo temppu tehdään?

Minusta on omituista, että mietit miten sinun pitäisi käyttäytyä, jotta "naiset" (monoliitti, joka käsittää kaikki erilaiset persoonat) pitäisivät sinusta riittävän paljon. Eikö kyse ole enemmänkin siitä, että sinun pitäisi löytää sellainen naisYKSILÖ, jonka kanssa temperamentit tai luonteet sopivat yksiin.

On se noinkin, mutta kun tulee useampi tapaus ja niissä vielä minut on koettu ihan skaalan eri päissä olevaksi tyypiksi eri naisten mielestä, niin alkaa hiipiä sellainen olo ettei koskaan ole oikein.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Jep, naisissakin on näitä. Ei tuollaisesta suhteesta mitään tule, ellei ole itsekin joku välttelyvammainen ja yhdessä jaksetaan sitten niitä miinoja jatkluvasti väistellä.

- entisen kihlatun kuva komeili hienoissa kehyksissä yöpöydällä toljottamassa

- syytteli kännissä muiden miesten mukaan lähtemisestä ym. ja muutenkin oletti että teen just niin kuin hän tahtoo, ikinä ei anteeksi pyytänyt käytöstään

- haukkui vaatetyylit, mielipiteet, ei hyväksynyt eroa ollenkaan, viestit olivat sen mukaisia

- koko ajan oli kähmimässä ja halusi julkisilla paikoilla lääppiä, ja kinusi lasta vaikka olin sanonut että lasta en halua 

Nuo kaikki tekstit koskevat eri miehiä.  

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Toistat aika paljon tuota "iso mies", varmaankaan tämä mies ei olisi tunteitaan saanut näyttää itkemälläkään, koska eihän isot miehet itke. Vaikuttaa vähän siltä, että olet todellakin hieman ahdistava ja kylmä päällepäsmäröijä jonka seura ahdistaa, ehkä jopa mies lopetti suhteen jota ei itsetunto kestänyt ja nyt olet kuin itse olisit ollut päättänyt osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aluksi tuntui, että juttua riitti, kemiat kohtasi, seksi oli vähintään aika hyvää, ihastuin mieheen. Tuli joku pieni epäselvyys ja mies vastasi kysymykseeni, että häntä alkaa ahdistamaan tällainen keskustelu. Mietin, että ei helvetti aikuinen mies, jolla tulee noin voimakkaita fiiliksiä kuin ahdistusta jostain ihan olemattomasta asiasta. Että menee mullakin fiilikset. Ja ihan tosissaan, tuli vaan sellainen fiilis itselle, että en pysty ottamaan tosissani isoa miestä, jota pikkujuttu alkaa peräti ahdistaa ja kokee tarvetta tehdä itsestään numero. Kun ei ollut mitään syytä epävarmuudelle, ahdistukselle tai millekään kovin ihmeelliselle tunteelle siinä, kaikki olo tosi hyvin. Ainako se sitten olisi alkanut ahdistumaan kun asiat ei mene täsmälleen niinkuin se oli kuvitellut? Pitäisikö asioiden aina mennä ihan täsmälleen niin? Sillälaillako se seurustelu voisi sitten toimia kun vaan huolehditaan, ettei iso mies ahdistu varsinkaan melkeinpä tyhjästä? Sellainen parisuhde kuulostaakin aika unelmalta, sellainen missä kaikki vaan menee silleen kivasti eikä toinen ilman mitään syytä olemisellaan aiheuta ahdistusta, sitähän mun pitäisi opetella välttämään. Iso mies muistaa aina vedota epämiellyttävään tunteeseensa kun on joku epäselvyys tai väärinkäsitys tai pienen pieni ristiriita niin minä sitten hoksaan olla sopivasti varpaillani kunnes asiat on miehen mielestä silleen just kivasti. On vaan pakko sanoa, että en jaksa ryhtyä vakavoitumaan ihmisen kanssa, joka alkaa olotilaoikuillaan säädellä sitä suhdetta noin ärsyttävästi. Varmasti on naisissakin näitä. Ei vaan oo mun makuun. Ehkä elämässäni on sellaisia ihmisiä jo tarpeeksi. Siis "mua alkaa ahdistamaan (saanko nyt päättää mitä tehdään?)" oli se syy miksi kiinnostus loppui.

Ehkä voisit auttaa häntä ja saada pienen ahdistuksen loppumaan. Voisi alkaa luonnistumaan isommatkin asiat ilman tarvetta ahdistua. Jotkut vain tarvitsisivat pientä luottoa, että alkaisi luottamaan itseensä.

Ja tarkoitan todellakin tätä.

Ei kaikista "riippakivistä" tule sellaisia lopuksi elämäänsä.

Ihminen, jolla on useampi tällainen läheinen, on ehkä taipuvainen tähän auttajan rooliin ja ehkä jotkut miehet/naiset oikeasti yrittävät keinotella sillä enemmän valtaa itselleen parisuhteessa. Toki jotkut ovat oikeasti avun tarpeessa ja sen arvoisiakin. Tätä miestä ei välttämättä ahdistanut olleskaan, mutta siitä narusta yritti vetää. Neuvosi on hyvä, mutta jos kuitenkin oletetaan että kirjoittaja todella tunnisti, ettei mikään ollut todella vialla vaan todellisuudessa vain hänen joustavuuttaan testaillaan, niin ehkä loppuratkaisu oli kuitenkin oikea.

Rikkinäistä ihmistä ei voi kumppani korjata, olen itsekin sitä yrittänyt. Jos on kyse pelkästä itsetunnosta, voikin käydä niin että kun se on saatu nostettua ylös niin korjaaja jätetäänkin sitten kuin nalli kalliolle, kun uusi maailma avautuu.

Olen lukenut ketjua läpi ja täällä on keskitytty "ällöttäviin miehiin jotka vonkaa kakkosta".

Entä, jos ällöttävä nainen vonkaa kakkosta? Nautin todella anaalista, mutta yksi mies jätti koska piti asiaa kuvottavana ja tämä oli todella yllätys, sillä yleensä miehet ovat vain innoissaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos suun käytössä ilmenee heti ekoilla treffeiilä ongelmia  ei se parane seukatessa ellei nyt ole kokematon lyyli joka joutaa tukiopetukseen ja haluaa oppia

Totta, jos lady ei ota poskeen, kyl se melkein on sit siinä.

Minulla ei suostunut ottamaan ottanut nenään eikä korvaan.  Se oli sitten sitämyöten Terve vaan.

Mä halusin laittaa reiteen mutta ei suostunut. Se oli sit siinä.

Mulla ei halunnut pierua korvaansa. Siihen päättyi se loru.

Opiskeluaikana minulla oli suhde itseäni vanhempaan mieheen joka asui toisella paikkakunnalla. Hän työskenteli yrittäjänä , ja pystyi aika pitkälti säätämään oman työaikansa. Ymmärrän kyllä että yrittäjän leipä on tiukassa, mutta tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että minä jouduin aina matkustamaan hänen luokseen (yleensä opintolainalla), koska hän ei pystynyt/halunnut ottaa taukoa työstään. Olisi nyt edes välillä maksanut mun juna- ja bussiliput! Seksiä oli silloin kun hän halusi, ja hänen ehdoillaan, ei silloin kun minä olisin halunnut. Lisäksi olin kaikessa muussakin aina toisella sijalla. Jos olin hänen luonaan ja joku hänen sukulaisensa/tuttavansa/naapurin pertti tarvitsi apua jossain kissanristiäisessä, tai muussa asiassa minkä joku toinenkin olisi voinut ihan helposti hoitaa, hän oli aina valmis jättämään mut yksin koko päiväksi, tai toimittamaan kotiin aikaisemmalla bussivuorolla kuin alunperin olin suunnitellut. Lopulta tulkitsin tämän niin ettei hän halunnut olla suhteessa kanssani. Kumma kyllä hän vielä kyseli perääni kun kiinnostukseni lopahti.

Yksi Tinder-mies valitti minulle työkavereistaan ja huonosta työilmapiiristä. Ikävä juttu, mutta en halua olla tuntemattomien likasanko ja ilmaisterapeutti. Enkä kyllä oikeastaan läheistenkään.

Vierailija kirjoitti:

Tapailin fiksua, hauskaa ja koulutettua hyvässä työssä olevaa naista. Parin kuukauden jälkeen hän kutsi minut mukaansa mökkiviikonloppuun missä paikalla oli hänen kavereitaan. Vasta mökillä tajusin olevani ainoa mies, muut naiset olivat jättäneet ukot kotia. Mutta seuralaiseni käytös.... Tunti mökille saapumisesta neiti oli ympäripäissään, ja meno vain kiihtyi viikonlopun mittaan:

- joi kaiken mahdollisen, omat ja kavereiden

- sammui yhden illan aikana kaksi kertaa, ensimmäisenä saunaan mistä kaverit kantoivat pihakeinuun

- riiteli vuorotellen kaikkien kavereidensa kanssa, osan kanssa pariinkin kertaan. 

- yritti riidellä myös mökkinaapurin kanssa

- ei juuri syönyt mitään viikonlopun aikana

- kerjäsi minulta suorasukaisesti seksiä muiden kuullen, oli kuitenkin niin kännissä ettei seksistä tullut mitään

- oli aivan käsittämättömän äänekäs kännissä

- oli aivan käsittämättömän kännissä koko ajan

Kykeni sunnuntaiaamuna juuri ja juuri omin jaloin autoon, matkalta piti hakea siideriä loiventaviksi (mökiltä oli kaikki juotu...), oli yrjönnyt auton viereen sinä aikana kun hain siideriä. Ja maanantaina tämä uranainen oli ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi minulla oli viikonloppuna aikaa jutella kavereiden kanssa, ei ollut mikään ainutkertainen "paineidenpurku viikonloppu", vaan ihan normikäytöstä. Kaverit olivat pelänneet kuollakseen olenko minä samanlainen... Lopetin jutun heti tämän viikonlopun jälkeen.

Tän siitä saa kun yleensä vaatimalla vaaditaan alipainoa naiselta - paljastuvat poikkeuksetta juopoiksi, nisteiksi tai muuten mielisairaiksi :D normaalipainonen nainen ei kelpaa vaan pitää olla sen näköinen kuin olisi vetänyt piriä 10 vuotta putkeen ja näin se kostautuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ketjua läpi ja täällä on keskitytty "ällöttäviin miehiin jotka vonkaa kakkosta".

Entä, jos ällöttävä nainen vonkaa kakkosta? Nautin todella anaalista, mutta yksi mies jätti koska piti asiaa kuvottavana ja tämä oli todella yllätys, sillä yleensä miehet ovat vain innoissaan :D

Jos mies ei halua anaaliseksiä naisen kanssa niin se tarkoittaa aina, että nainen on miehen mielestä ällöttävä ja sillä on huono peppu tai kroppa ylipäätänsä. Ei luota naisen hygieniaan jne.

Koska se on hullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut ketjua läpi ja täällä on keskitytty "ällöttäviin miehiin jotka vonkaa kakkosta".

Entä, jos ällöttävä nainen vonkaa kakkosta? Nautin todella anaalista, mutta yksi mies jätti koska piti asiaa kuvottavana ja tämä oli todella yllätys, sillä yleensä miehet ovat vain innoissaan :D

Jos mies ei halua anaaliseksiä naisen kanssa niin se tarkoittaa aina, että nainen on miehen mielestä ällöttävä ja sillä on huono peppu tai kroppa ylipäätänsä. Ei luota naisen hygieniaan jne.

Ei, vaan tarkoittaa että mies on sataprosenttisen hetero ja pillu on käytössä ulosteluukun sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailin fiksua, hauskaa ja koulutettua hyvässä työssä olevaa naista. Parin kuukauden jälkeen hän kutsi minut mukaansa mökkiviikonloppuun missä paikalla oli hänen kavereitaan. Vasta mökillä tajusin olevani ainoa mies, muut naiset olivat jättäneet ukot kotia. Mutta seuralaiseni käytös.... Tunti mökille saapumisesta neiti oli ympäripäissään, ja meno vain kiihtyi viikonlopun mittaan:

- joi kaiken mahdollisen, omat ja kavereiden

- sammui yhden illan aikana kaksi kertaa, ensimmäisenä saunaan mistä kaverit kantoivat pihakeinuun

- riiteli vuorotellen kaikkien kavereidensa kanssa, osan kanssa pariinkin kertaan. 

- yritti riidellä myös mökkinaapurin kanssa

- ei juuri syönyt mitään viikonlopun aikana

- kerjäsi minulta suorasukaisesti seksiä muiden kuullen, oli kuitenkin niin kännissä ettei seksistä tullut mitään

- oli aivan käsittämättömän äänekäs kännissä

- oli aivan käsittämättömän kännissä koko ajan

Kykeni sunnuntaiaamuna juuri ja juuri omin jaloin autoon, matkalta piti hakea siideriä loiventaviksi (mökiltä oli kaikki juotu...), oli yrjönnyt auton viereen sinä aikana kun hain siideriä. Ja maanantaina tämä uranainen oli ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Onneksi minulla oli viikonloppuna aikaa jutella kavereiden kanssa, ei ollut mikään ainutkertainen "paineidenpurku viikonloppu", vaan ihan normikäytöstä. Kaverit olivat pelänneet kuollakseen olenko minä samanlainen... Lopetin jutun heti tämän viikonlopun jälkeen.

Tän siitä saa kun yleensä vaatimalla vaaditaan alipainoa naiselta - paljastuvat poikkeuksetta juopoiksi, nisteiksi tai muuten mielisairaiksi :D normaalipainonen nainen ei kelpaa vaan pitää olla sen näköinen kuin olisi vetänyt piriä 10 vuotta putkeen ja näin se kostautuu.

Semmoista bodypositiivista laihojen haukkumista sieltä.

Bi-seksuaali vastaa

- Nainen  oli  kännissä jo ensitreffeillä  mutta selitteli tätä työstressillä ja siskonsa sairastelulla. Hyväksyin selityksen, meillä oli  kivaa  ja  sovittiin toiset treffit. Nainen tuli niillekin kännissä. On ikävää jos siskolla on todettu MS-tauti, mutta ei sen takia tarvitse koko ajan humalassa olla!

- Mies piereskeli koko ajan, tosin ensi luulin että jossain on viemäri tukossa kun mitään ääntä ei kuulunut.  Voihan sitä olla maha joskus ärtynyt, mutta kun koko kolme viikkoa kestäneen tapailun ajan mies päästeli hiljaisia hiihtäjiään ja väitti, ettei hänellä ole suolisto-ongelmia..

- Nainen meinasi hakata serkkuni leffateatterin pihaan  koska hänen naistaan ei v""u moikkailla, yleensä olen nähnyt moista uhoa vain miehillä kännissä mutta näköjään naisetkin osaa ja vielä vesiselvänä!  Oli ekat ja vikat treffit.

- Miehellä oli tosi pitkät ja terävät varpaankynnet, sukat  rikki ja yhtenä yönä viilsi haavan reiteeni varpaankynnellään.