Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

mies kertoi ottaneensa 3 koronarokotetta! vaikka sai oireita jo toisesta

Liikaa ylipainoa naisella.

Sanoi kolmannen tapaamisen jälkeen että rakastaa minua, mutta ei halua satuttaa jotain toista henkilöä (selvisi että kyseessä oli vaimo). Myöhemmin asiat olisivat paremmin. Myöskin sanoi olevansa köyhä (kokeili kepillä jäätä, jos antaisin rahaa). Rahaa oli kyllä häneltä löytynyt maksaa taksimatkoja.

Homma jäi siihen. Lähetti myöhemmin rakastamisviestejä ja pyysi samalla yökylään.

Tuli tuosta ennen seksiä peseytyjästä mieleen mies jota tapailin hetken. Kun olimme  käyneet tupakalla mies meni pesemään kädet ja kerran ulkona uitti käsiään suihkulähteessä, kun ei muuta pesupaikkaa ollut. Valitti minulle siitä että käteni haisee tupakalta!  Voitte sitten kuvitella millaista seksi oli herra hygineenisen kanssa. Seksistä piti aina  sopia ja  molempien käydä suihkussa ensin, mutta ei puhettakaan että oltaisiin voitu mennä yhdessä suihkuun. Monesti kieltäydyin koska olin aamulla käynyt suihkussa, kompromissinä käytin pi""upuhelinta. Mies ei kestänyt myöskään yhtään alatyylisiä juttuja,muistan kun pyysin  "nuole mun pi""a" niin mies moitti etten saa saa puhua kukastani niin, vähänkö repesin nauramaan ja kikatin vedet silmissä "ai mikä kukka, nokkonen vai, onko sulla sitten joku narsisissi". Mies loukkaantui.  Koko suhde oli kuin jostain sketsisarjasta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli tuosta ennen seksiä peseytyjästä mieleen mies jota tapailin hetken. Kun olimme  käyneet tupakalla mies meni pesemään kädet ja kerran ulkona uitti käsiään suihkulähteessä, kun ei muuta pesupaikkaa ollut. Valitti minulle siitä että käteni haisee tupakalta!  Voitte sitten kuvitella millaista seksi oli herra hygineenisen kanssa. Seksistä piti aina  sopia ja  molempien käydä suihkussa ensin, mutta ei puhettakaan että oltaisiin voitu mennä yhdessä suihkuun. Monesti kieltäydyin koska olin aamulla käynyt suihkussa, kompromissinä käytin pi""upuhelinta. Mies ei kestänyt myöskään yhtään alatyylisiä juttuja,muistan kun pyysin  "nuole mun pi""a" niin mies moitti etten saa saa puhua kukastani niin, vähänkö repesin nauramaan ja kikatin vedet silmissä "ai mikä kukka, nokkonen vai, onko sulla sitten joku narsisissi". Mies loukkaantui.  Koko suhde oli kuin jostain sketsisarjasta. 

Suihkussakäyntiin kommentoin.

Vaatiminen on ikävää, mutta jos toinen esittää toiveen, että suihkuteltais ensin, tekisin niin. Aivan kohteliaisuudesta, jos ei itseä vaivaa.

Hajuherkkyys ja ylihygieenisyys ei kulje aina käsikädessä. Itse olen todella hajuherkkä ja se on riesa. Olen atooppinen, astmaatikko ja allergikko. Ylihygieeninen en ole.

Ex miesystävän sisko kavereineen levitti eromme jälkeen juorua, mitä muka tekisin miesten kanssa. Kyseessä oli yksityiskohtainen juttu, ja ainoa mistä ko sisko oli voinut tuon kuulla, oli tuo mies itse. Olin jättänyt miehen muista syistä, samalla jäi onneksi tuo toisten seksielämästä liiaksi kiinnostunut pervosisko.

Vierailija kirjoitti:

Mies oli saman pituinen kuin minä (170cm) ja hänen kengänkokonsa oli vain yhden numeron isompi kuin minun (39) ja hänen kätensä olivat saman kokoiset kuin minulla. Hän oli ihana ja huomaavainen mies, teki kaikkensa että minulla olisi hyvä olla. Mutta en vaan pystynyt, minua jotenkin alkoi ällöttämään hänen pienikokoisuutensa. Haluan, että mies on isompi kuin minä, joka suunnasta :D 

https://external-preview.redd.it/JsTFI4m43LO4vKuxGc571nEx1ak0oAYZYbHc8z…

treffeillä paljastui että mies olikin marco de wit.

Tapailun päättymiseen vaikutti viimeisenä pisarana miehen nolo tapa huudella ja komennella vieraille ihmisille kadulla miten pyöräillään tai mistä kulkea vaunun kanssa. Hän teki sitä jatkuvasti ja säikäytti monia ohi kulkevia ihmisiä. Kerran Hän meinasi saada nenilleen kun toisella pyöräilevällä miehelläkin taisi olla paha päivä.. Hän kulkee varmaan edelleen mustan koiransa kanssa samaa lenkkiä joka ilta ja häiritsee muita ihmisiä surutta..

Ihan hullua ettei hän itse nähnyt käytöksestään mitään vikaa. Itseäni nolotti hänen seurassa se verran että piti pitää kenenkään tapailemisesta pieni tauko.. myötähäpeään meinasin kuolla..

Mies ei ollut riittävästi kiinnostunut minusta. Ihan oikeasti.

Käytiin hänen kanssaan treffeillä, ja minusta tuntui aluksi tosi hyvältä. Olin innoissani. Mies oli kohtelias ja hauska, ja ihan mukavan näköinen. Tapailimme useampia kertoja.

Se minua suretti jo heti alkuvaiheessa, että hän ei ollut itse aloitteellinen hirveästi mihinkään. Hän halasi ja silitti minua, mutta siihen se sitten jäi. Ei ollut aloitteellinen edes suutelemaan..

Miten olet varma ettei oikeasti ollut kiinnostunut? Ehkä kaipasi vain rohkaisua? Kuulostaa melkein omalta tapaukseltani (tosin olin tässä se mies). En nyt sentään istunut sohvalla kuin tatti.. Vastapuoli oli hiljattain eronnut ja olin ehkä liiankin varovainen. Eikö nainen voisi yhtä hyvin tehdä aloitetta? Päästitkö tuon takia menemään?

Mies ei ollut ulkoisesti tyyppiäni. Suostuin kilttinä tyttönä treffeille, ja lopulta huomasin myös tapailevani häntä säälistä 😅 Lopulta oli pakko ghostata.

On oltava ihmisyyttä ja rakkautta,tutustumista toiseen. Sellaista naista/ miestä ei tarvitse,joka vain seksiä haluaa. Ostakoot seksinuken ja muita vempeleitä niin ei kenenkään tarvitse kärsiä ääliöitä.

Jos alkaa näkyä hallitsemisen tai väkivaltaisuuden merkkejä,pakene joutuin. Uikuta,että et ole hänen arvoisensa ja

hän ansaitsee paremman, niin ei ehkä ala vainota kun jätät. Tai heittäydy pöljäkkeeksi, sekin voi auttaa. Katso jo ensitreffeillä, miten kohtelee esim. tarjoilijoita, niin näet asenteensa muihin ihmisiin. Vaikka kuinka imelää olisi,pakene ennenkuin olet ansassa.

10 cm penis.

Pidin 90 luvun alussa, "laastarina edellisen oikean rakkaussuhteeni kariuduttua ja kostoksi exälleni", seurustelukumppania ihan vaan siitä syystä että en halunnut olla yksin, halusin kostaa minut jättäneelle exälleni ottamalla tämän tuttavan ja siksi siedin miestä vaikka en oikeasti edes tykännyt hänestä.

Seurusteltiin varmaan vuosi vaikken koskaan ollut tyytyväinen. Hän oli se "ihan kiva (aluksi)" josta oli enemmän hyötyä kuin haittaa.

Se miksi lopetin suhteen oli se että hän oli alunperinkin seksuaalisesti melko haluton ja vähään kykenevä ( 27 v mies) joka ei ihan mulle riittänyt, hän osoittautui todella itsekeskeiseksi, puhui myös päälleni jatkuvasti eikä välittänyt ollenkaan mitä minä olin sanonut vaan hänen juttunsa oli aina tärkeämmät. Hän tykkäsi myös lähteä kavereiden kanssa ns salaa baariin, käytti melko paljon alkoholiaja jäi kiinni valehtelusta. Päätin seurustelun ja hyvä niin.

Mies on narsisti ja sydämetön. Riippuvainen pornosta ja saada uusia naisia koko ajan. Mies valehtelee enemmän kuin hengittää raitista ilmaa.

Puolisen vuotta oli seurustelua takana, kun kävi ilmi, että mies edelleen oli hyvin tiiviissä väleissä ex-rouvansa kanssa. Eli kun mies haki/vei lapsia vaimonsa asunnosta, saattoi jäädä sinne yöksi ja saunoivat yhdessä. Viimeinen niitti oli, kun miehen isällä oli 70-vuotissynttärit, niin hän meni sinne ex-rouvan ja lastensa kanssa (olivat koko viikonlopun siellä) koska iäkkäille vanhemmille ei oltu kerrottu koko avioerosta mitään.

Tapasin ja itse iskin miehen joka oli kookas (ylipainoinen), pitkä, nätit silmät, selkeästi koulutettu, sivistynyt, hauska, seurassa sosiaalinen mutta ei päällepäsmäri, kuunteli muita, kohtelias ja auttavainen......

mutta.....

valitettavasti huomasin muutaman tapaamiskerran jälkeen ja kun kuuntelin hänen kertomuksiaan millaista elämää hän on viettänyt niin arkena kuin työmatkoillakin, että hän oli kovin viinaan menevä ja tuntui jäävän ryyppy päälle helposti. Mitä hän vaan ikinä kertoi, tarinassa oli jollain tasolla alkoholi mukana ja se tuntui hänestä vilpittömän hauskalta ja normaalilta (olimme siis jo 34-37v).

Itse olin aiemmin menettänyt nuoruuden rakkauteni viinalle, baarikierroksille, peliporukoiden saunailloille jossa viina virtasi aina... päätin etten ikinä enää ota miestä jolla on näitä taipumuksia.

Ja niin pinnalliselta kun kuulostaakin niin läheisyys ei tuntunut ollenkaan hyvältä hänen kanssaan. Myös se kuuluisa kemia puuttui.

Löysin (ihme kyllä) netin deittisovelluksen kautta taannoin tyypin jonka kanssa kemiat kolahti ihan heti ensimmäisestä puhelusta ja tapaamisesta alkaen. Hän oli ulkoisestikin jollain tapaa juuri makuuni.

Hänellä oli erittäin repivä ero juuri takana ja eli erittäin haastavaa ja raskasta elämäntilannetta. Etenimme hitaasti ja alkuun tuntuikin hyvältä....koska kemiamme kohtadivat ja olin ihastunut, en huomannut tai en reagoinut hälyytyskellojen soidessa.

Mies oli 47v ja henkisesti ihan teinin tasolle jäänyt, 2x eronnut eikä ilmeisesti juuri mitään oppinut. Välillä ihan pelotti ne hänen jutut siitä kuinka haluaisi olla joku ruhtinas ja itsevaltias, mies on perheen pää ja luomakunnan kruunu, jota hän hoki tuon tuostakin kuin jotain maneeria.

Hän myös kertoi monesti minulle muka hirmu hauskoja sovinistivitsejä ja nauroi itse päälle vaikka minä katsoin suu auki että "ei piip voi olla totta". Hän viittasi jonkun kerran myös näissä naista halventavissa ja alistavissa yhteyksissä raamattuun.

Tulkintani mukaan hän kärsi tämän traumaattisen eronsa (tai jonkun lapsuudenaikaisen traumansakin takia) paniikkihäiriöstä ja kerran ilmeisesti paniikin ollessa päällä ärähti minulle oikein takahampaat yhdessä sellaisessa tilanteessa jossa ei normaali henkilö voisi koskaan ärähtää tai sanoa edes pahasti kumppanilleen.

Suhteemme hiipui sitten myöhemmin jo ihan omaan mahdottomuuteensa ja siihen että en voinut jatkaa hänen kaltaisen vanhoillissovinistin kanssa joka oli vielä umpi surkea ja itsekeskeinen makkqrinkin puolella.

Harmi - meni komea mies hukkaan!

Jätin miehen koska hän ei ollut koskaan kasvanut henkisesti aikuiseksi. Kyvytön puhumaan parisuhteelle tärkeistä asioista ja loukkaantui kun teinitytöt millon mistäkin, pisti asiat jatkuvasti jonkun muun syyksi ja oletti että joku muu tekee hänen puolesta ratkaisut (hoitaa raha-asiat, hommaa hänelle työpaikan, asunnon jne.. )

Oli pahat koulukiusaamistraumat ym ym taustalla jota alettiin käsittelemään ja terapoimaan seurustelusuhteessa keski-iässä. Tykkäsin hänen hyvistä puolistaan ja ulkoisesta olemuksesta mutta koin että en jaksa kannatella, pönkittää ja terapoida toista aikuista ihmistä. Ei parisuhteen kuulu olla sitä että toinen on toiselle vain laastari, kadonneen itsetunnon kohottaja ja fyysinen palvelija.

Kerberos I kirjoitti:

Mies suuttui siitä, että kyseenalaistin hänen nukkuvan yhä 3v erosta lastensa kanssa samassa sängyssä - lapset 5 ja 11 vuotiaat pojat. Äitinsä luona (missä lapset asuivat) nukkuivat omissa huoneissaan, ja tällä miehelläkin oli monimakuuhuoneinen okt eli tilaa riitti. Ja oli hyvin hämmentynyt kerrottuani, että en muuten nukkuisi ikinä sohvalla, jos tapailu muuttuisi seurusteluksi ja viettäisin joskus hänen luonaan samaan aikaan yötä lastensa kanssa.

Miehellä oli myös hyvin kaksinaismoralistinen näkemys lasten suojelemisesta: hänestä oli no go että olisin tavannut hänen muksunsa, mutta ihan ok jos hän olisi ängennyt itsensä meille kun mun lapset olovat kotona. Ei muuten käynyt mulle.

Ja kerran kesken kivan sohvaillan ja tv:n katselun mies alkoi kertomaan tarinaa, jossa vertaili kaverinsa suhteen kestoa meidän pitkään suhteeseen.. ainoa vain, että se 'me' tarkoitti häntä ja eksäänsä, eikä minua. Lopetin tapailun.

Hyi. Lopetin itse miehen tapaamisen kun näki lapsiaan kahden viikon välein viikonlopun pe-su ja lapset 9 ja 12 vuotiaat tytöt. Kysyin miksi ei tyttöjen huoneessa sänkyä ?

Mies vastasi "haluu nukkua isin vieressä kun vain pari kertaa kuukaudessa nähdään" . Jotenkin inhotti , ei voinut edes sitä sänkyä laittaa sinne , luultavasti itse vain halusi , tai saattoi lapsetkin haluta mutta miksi ei edes kysynyt vaan se oli automaatio että tyttöjen huoneessa ei ollut sänkyä ja toinen kuitenkin jo 12 , si vuonna olisi täyttänyt 13.

Jotenkin jäi pedovibat, hänen vanhin lapsensa oli jo 20 eli 2 vuotta vanhempi kuin minä silloin , Emme kauaa tapailleet ja tuo oli viimeinen pisara, en päässyt ajatuksistani eroon vaikka olisikin ollut viatonta mutta tietyt jutut seksissä ja aina "pikkuiseksi" kutsuminen ja posliinin vaatiminen yhdistetty tuohon, hyi hyi ja hyi.