Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9847)
Miehet eivät edes tajua miten paljon vaatimuksia heillä on naiselle!!!!! Pitäisi olla nuori ikuisesti, todella hoikka ja timmi, mutta tissit terhakat C-kupit, alistuva luonne, kirkas ja pehmeä lapsimainen ääni, siro ruumiinrakenne, korkeintaan 160cm ja kaiken tämän LISÄKSI vielä pitäisi olla korkeasti koulutettu, peppureikä pitäisi olla valkaistu ja kaikki karvat ajeltu täydellisesti, alapään pitäisi olla äärimmäisen tiukka nätti ínnie ja siinä ei saisi olla edes ominaistuoksua vaan pitää hangata saippualla täysin hajuttomaksi... nämä vaatimukset jatkuu loputtomiin!
N19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tapailla opiskelukaveriani heti valmistumisen jälkeen. Mies oli jatkuvasti luonani, sillä asui siihen aikaan vielä kimppakämpässä. Odotti, että ruoka tulee pöytään ja minä jouduin vielä työttömänä työnhakijana kustantamaan kummankin eväät. Oli myös seksiaddikti, jonka mielestä 5 kertaa päivässä on normaali ja naisena olisi pitänyt olla joko jalat levällään sängyssä tai keittiössä. Pari kuukautta riitti.
Toinen tapaus on pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
Olen eri, mutta aika usein sitä lukee täältäkin miten naisten pitäisi vaan laskea rimaa ja antaa niille ihan kivoille mutta ei-sytyttäville miehille mahdollisuus. Eikä se ole pelkkää nettitrollausta. Näitä mielipiteitä voi muodossa tai toisessa tulla muualtakin mediasta ja jopa kavereilta ja sukulaisilta. Osa naisista löytää jo parisuhdetaipaaleensa alkumetreillä sen lottopotin joka sekä sytyttää että on hyvää aviomies- ja isämateriaalia, mutta niistä jotka eivät löydä aika moni sortuu jossain vaiheessa elämää uskomaan tätä propagandaa ja kokeilemaan sitä tyytymistä. Yleensä huonolla lopputuloksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tapailla opiskelukaveriani heti valmistumisen jälkeen. Mies oli jatkuvasti luonani, sillä asui siihen aikaan vielä kimppakämpässä. Odotti, että ruoka tulee pöytään ja minä jouduin vielä työttömänä työnhakijana kustantamaan kummankin eväät. Oli myös seksiaddikti, jonka mielestä 5 kertaa päivässä on normaali ja naisena olisi pitänyt olla joko jalat levällään sängyssä tai keittiössä. Pari kuukautta riitti.
Toinen tapaus on pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
No juuri se. Ollaan sen tyypin kanssa ehkä vain sen vuoksi kun se ihailee. Tämä tulee hyvin esille siitä, että nainen jo alkuvaiheessa menettää hermonsa erinäisistä asioista. Kun häntä ei niin mies itsessään kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttää ja ainut mikä hänessä kiinnostaa on se hänen harrastama palvonta. Se tuntuu naisesta kivalta aina välillä.
Miksi jatkaa tällaista vuosi? Luulisi että riittää kuukausi tai jotain. Ja jos ei edes ole ihastunut toiseen, eikös kosketukset jne ala ällöttämään pikkuhiljaa?
Koska vastenmielisenkin tyypin kanssa on parempi olla kuin yksin.
Eiköhän mun kohdalla ollut niin että olen ihan hyvä tyyppi, mutta ei kyllä mitään kemiaa ollut. Itse en todellakaan ymmärrä miten on parempi olla jonkun kanssa, ihan sama kenen, kunhan ei ole yksin. Tiedän kyllä että moni tyytyy tällaiseen. Itse en pystyisi.
Yksi iso syy lienee lapset. Naisilla se parasta ennen -päiväys tuppaa tulemaan aika nopeasti, ja osa yrittää sitten paniikissa suhdetta sen ensimmäisen suht mukavan kanssa joka biologisen kellon käynnistymisen jää haaviin. Ei se perhettä haluavaa naista paljon lohduta, jos se elämän rakkaus purjehtii vastaan viisikymppisenä kun on jo liian myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tapailla opiskelukaveriani heti valmistumisen jälkeen. Mies oli jatkuvasti luonani, sillä asui siihen aikaan vielä kimppakämpässä. Odotti, että ruoka tulee pöytään ja minä jouduin vielä työttömänä työnhakijana kustantamaan kummankin eväät. Oli myös seksiaddikti, jonka mielestä 5 kertaa päivässä on normaali ja naisena olisi pitänyt olla joko jalat levällään sängyssä tai keittiössä. Pari kuukautta riitti.
Toinen tapaus on pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
No juuri se. Ollaan sen tyypin kanssa ehkä vain sen vuoksi kun se ihailee. Tämä tulee hyvin esille siitä, että nainen jo alkuvaiheessa menettää hermonsa erinäisistä asioista. Kun häntä ei niin mies itsessään kiinnosta, vaan lähinnä ärsyttää ja ainut mikä hänessä kiinnostaa on se hänen harrastama palvonta. Se tuntuu naisesta kivalta aina välillä.
Miksi jatkaa tällaista vuosi? Luulisi että riittää kuukausi tai jotain. Ja jos ei edes ole ihastunut toiseen, eikös kosketukset jne ala ällöttämään pikkuhiljaa?
Koska vastenmielisenkin tyypin kanssa on parempi olla kuin yksin.
Eiköhän mun kohdalla ollut niin että olen ihan hyvä tyyppi, mutta ei kyllä mitään kemiaa ollut. Itse en todellakaan ymmärrä miten on parempi olla jonkun kanssa, ihan sama kenen, kunhan ei ole yksin. Tiedän kyllä että moni tyytyy tällaiseen. Itse en pystyisi.
Yksi iso syy lienee lapset. Naisilla se parasta ennen -päiväys tuppaa tulemaan aika nopeasti, ja osa yrittää sitten paniikissa suhdetta sen ensimmäisen suht mukavan kanssa joka biologisen kellon käynnistymisen jää haaviin. Ei se perhettä haluavaa naista paljon lohduta, jos se elämän rakkaus purjehtii vastaan viisikymppisenä kun on jo liian myöhäistä.
Nainen oli nelikymppinen, ei ollut lastenteostakaan kyse. Aika lannistavaa itselle olla se tyytymisen kohde.
Vierailija kirjoitti:
Miehet eivät edes tajua miten paljon vaatimuksia heillä on naiselle!!!!! Pitäisi olla nuori ikuisesti, todella hoikka ja timmi, mutta tissit terhakat C-kupit, alistuva luonne, kirkas ja pehmeä lapsimainen ääni, siro ruumiinrakenne, korkeintaan 160cm ja kaiken tämän LISÄKSI vielä pitäisi olla korkeasti koulutettu, peppureikä pitäisi olla valkaistu ja kaikki karvat ajeltu täydellisesti, alapään pitäisi olla äärimmäisen tiukka nätti ínnie ja siinä ei saisi olla edes ominaistuoksua vaan pitää hangata saippualla täysin hajuttomaksi... nämä vaatimukset jatkuu loputtomiin!
N19
Etippäs sitä miesseuraa harrastuksesta, töistä tai opiskeluista, älä Tinderistä tai IG:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se fjösä maistuu tai haisee miehen mielestä pahalle, niin kannattaa ehkä tarkastella omaa seksuaalisuuttaan - kaikille meistä ei tyttöjen kanssa touhuilu sovi ollenkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vankka Hetero kirjoitti:
Jos se fjösä maistuu tai haisee miehen mielestä pahalle, niin kannattaa ehkä tarkastella omaa seksuaalisuuttaan - kaikille meistä ei tyttöjen kanssa touhuilu sovi ollenkaan
Ei kaikki maistu tai tuoksu hyvältä. Ei kaikki sovi yhteen. Muistan punatukkaisen naisen jonka tuoksu pisti nenään. Jotenkin vaan tuli mieleen 'ei'. Pillua en maistanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloin tapailla opiskelukaveriani heti valmistumisen jälkeen. Mies oli jatkuvasti luonani, sillä asui siihen aikaan vielä kimppakämpässä. Odotti, että ruoka tulee pöytään ja minä jouduin vielä työttömänä työnhakijana kustantamaan kummankin eväät. Oli myös seksiaddikti, jonka mielestä 5 kertaa päivässä on normaali ja naisena olisi pitänyt olla joko jalat levällään sängyssä tai keittiössä. Pari kuukautta riitti.
Toinen tapaus on pitkäaikainen poikaystävä. Ihana ihminen, jolla on maailman suurin sydän. Seurustelumme alkoi kaveruudesta ja en koskaan ollut palavasti rakastunut häneen. Pidin tottakai paljon, mutta jälkikäteen ajateltuna en ollut rakastunut. Mies oli todella ihastunut / rakastunut minuun. Ajattelin, että omat tunteeni syvenevät rakkaudeksi ajan kanssa. Näin ei käynyt. Päädyin lopettaamaan suhteemme, sillä mielestäni mies ansaitsee tulla aidosti rakastetuksi.
Tämä on ihan kauhea tilanne! Olen mies enkä ole koskaan ollut suhteessa jossa nainen rakastaa tai on edes kunnolla ihastunut minuun. Eli tavallaan olen aina yksin. Miksi naiset edes lähtee tällaiseen mukaan? Jos ei itse ole kunnolla mukana. Läheisyysriippuvuus?
Olen eri, mutta aika usein sitä lukee täältäkin miten naisten pitäisi vaan laskea rimaa ja antaa niille ihan kivoille mutta ei-sytyttäville miehille mahdollisuus. Eikä se ole pelkkää nettitrollausta. Näitä mielipiteitä voi muodossa tai toisessa tulla muualtakin mediasta ja jopa kavereilta ja sukulaisilta. Osa naisista löytää jo parisuhdetaipaaleensa alkumetreillä sen lottopotin joka sekä sytyttää että on hyvää aviomies- ja isämateriaalia, mutta niistä jotka eivät löydä aika moni sortuu jossain vaiheessa elämää uskomaan tätä propagandaa ja kokeilemaan sitä tyytymistä. Yleensä huonolla lopputuloksella.
Miten antaa mahdollisuuden miehelle, joka ei edes puhu naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kun näitä lukee niin rupeaa ällöttämään suhde kenen tahansa kanssa esim. kun lukee noita hygieniajuttuja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi nainen jätti minut liian pienen peniksen vuoksi. Oli tottunut isompiin. Mulla 14cm pitkä eikä kovin paksu.
Suuri osa naisista on tyytyväinen miehensä varustukseen, mutta muut asiat vaikuttavat. Mies ei osaa käyttäytyä tai ei ole naisen mielestä muuten komea.
En tajua tätä että pitää tulla väittämään muiden kokemuksiin vastaan. Kyllä minäkin olen jättänyt tapailuja kesken miehen pienen varustuksen vuoksi. Minä etsin elämän mittaista yksiavioista parisuhdetta ja se asettaa seksille aika kovat vaatimukset.
Jos 13 cm on sinulle pieni niin taidat olla itse naisena iso, naisilla on syvyys ja leveys eri.
No en ole mitannut minkä kokoinen on liian pieni, joten vaikea ottaa sentteihin kantaa. Minä jaan ne fiiliksen perusteella neljään luokkaan. Ei tunnu missään, tuntuu alussa mutta hetken jälkeen lakkaa tuntumasta, sattuu alussa ja tuntuu koko ajan tai sattuu koko ajan. Kaksi jälkimmäistä käy ja suurin osa miehistä kuuluu näihin ryhmiin. En näe mitään syytä ottaa kumppania muista ryhmistä.
"Ei tunnu missään, tuntuu alussa mutta hetken jälkeen lakkaa tuntumasta, sattuu alussa ja tuntuu koko ajan tai sattuu koko ajan. Kaksi jälkimmäistä käy"
"Sattuu koko ajan" siis käy.
Hassua sinänsä että kun miettii naisen fysiologiaa, niin se herkkä kohta on heti alussa. Ei siihen pitkää tarvita, ja leveydellä ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Ehkä tuo sitten on psykologiaa, halutaan tunne vahvasta barbaarista joka ottaa naisen vaikka sattuisi.
Onpa todella outo väite. Miksi niin monet kuvittelevat, että vagina olisi jotenkin tunnoton? Jopa monet naiset… En taatusti ole vähimmistössä ja minulla on vaikka minkälaisia hyvinkin herkkiä kohtia sisälläni. Herkkyys yleensä vaihtelee kuukautiskierron mukaan. Ja kohdunkaulahan on myös hyvin herkkää aluetta! Se on tietenkin täysin persoonasta kiinni onko tunne mielyttävä vai ennemminkin epämielyttävä kun sinne osuu. Itselleni luottamuksella on suuri merkitys siihen miten sen koen. Uskallan täysillä heittäytyä seksiin nykyisen puolisoni kanssa, jolloin uskaltaakin kokeilla vaikka mitä ja herkistyä vaikka mille… Kaikki miehet eivät todellakaan ole sellaisen luottamuksen arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei ollut tarpeeksi rikas ja komea. Kaiken lisäksi söi keskellä yötä kylmää lenkkimakkaraa, miten brutaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin sööttiä yh-äitiä joka sinänsä oli ihan mukava, mutta hänen ex- miehensä pyöri koko ajan kuvioissa mukana. Perui koko ajan treffejä, kun ex- mies oli tulossa lapsen luokse tekemään sitä ja tätä. Myös ne muut perin kummalliset naisen tavat alkoivat ärsyttämään. Keskustellessa ei puhunut muusta kuin itsestään, entisestä ukosta ja lapsistaan. Kertaakaan ei kysynyt, mitä minulle kuuluu? Ei kiinnostanut edes sen vertaa. Aikani katoin ja sitten päätin " ei jatkoon! "
Miehellä oli naurettavan pieni muna, huh, ihan oksettaa kun alkaa muistelemaan. Eikun onnea jatkoon.
Kun luin näitä, päätin, haluan elää ikuisesti yksin!
Vierailija kirjoitti:
Kun luin näitä, päätin, haluan elää ikuisesti yksin!
Se onkin parasta! Kehittää itseään ja nauttia kun voi. Naisista on ollut vain harmia itselle. Jos vielä ihastun, annan sen vain mennä ohi. Ei yhtäkään hyvää juttua paitsi joskus teininä.
Viimeisin: oltiin kirjoiteltu pari päivää tinderissä. Sitten 2 kertaa kävelyllä. Tämä kaikki tapahtui siis viikon sisällä. Erehdyin antamaan puhelinnumeron wa viestittelyä varten. Se oli virhe. Alkoi pommittamaan viesteillä. Koko ajan olisi pitänyt raportoida tekemisistäni. Kaikki mitä sanoin oli ihanaa ja mahtavaa. Olisi halunnut nähdä koko ajan, kaikki ajat oli Ok. Tuli tunne että on vähintään läheisriippuvainen, eikä mitään omaa elämää ja olisi halunnut kenen tahansa kunhan olisi joku. Ahdistaa ajatuskin😬
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ollut tarpeeksi rikas ja komea. Kaiken lisäksi söi keskellä yötä kylmää lenkkimakkaraa, miten brutaalia.
Se oli sika, jätin sen.
Sun on vaan pakko tottua niihin hajuihin, jos aiot jatkaa takaseksihommia. Ei ne pyllyt ruusuilta tuoksu.