Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai. Jokainen on itse vastuussa perimästään, kokemuksistaan ja ympäristöstään.

Lapsi ei voi olla vastuussa kasvatuksestaan.

Vanhempi ei ole yksin vastuussa lapsen ympäristöstä. Paitsi jos lukitsee tämän kotiin.

Kyllä on, mutta siihen onnellisuuden saavuttamiseen voi suttaa myös aimo annos tuuria ja myös toisin päin, huono tuuri voi aiheuttaa sen että ei voi olla onnellinen. Aina ei tietenkään voi tietää mikä on huonoa onnea ja mikä on esim. sitä että on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti mutta kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa itse ja vaikka moniin asioihin voi vaikuttaa itse, se ei poista sitä tosiasiaa että joku toinen saa helpommalla, vähemmällä älyllä, työllä jne.. jotain mitä joku toinen ei saa. On selviä faktoja, kuten jos pääset oikikseen, pääset hyväpalkkaiseen ja mielekkääseen työhön, mutta moni muu asia on sitten vain sattumaa.

Niin kauan kun on muita omaan elämään vaikuttavia ihmisiä niin ei ole.

Hyvä slogan niille, jotka syyttelevät aina muita omasta huonosta olosta ja aiheetta.

Minulla on fyysisiä pysyviä vammoja ja huono elämänlaatu niiden takia toisten tekemien asioiden takia. Itseäni voin syyttää siihen asti, että altistuin näille ihmisille ja heidän teoilleen osin vapaaehtoisesti sekä luotin toisiin, mutta en olisi toisaalta voinut elää yksin ja ilman toisten vaikutusta, luottamatta koskaan kehenkään. En ole yhtään onnellinen.

Sopii ihmisille, jotka odottavat että on toisten ihmisten tehtävä tehdä heidät onnellisiksi.

Älä muuta sano. Sen kyllä tuntee kohta.

Onhan tuo totta, mutta poikkeustilanteissa ei tietenkään päde. On enämmänkin sellainen yleinen elämänkatsomus ohje. Se että täällä ollaan jo kiduttamassa lapsia moottorisahoulla testatakseen tuon lauseen totuudenmukaisuutta kertoo aika paljon ajatuksejuoksusta.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo totta, mutta poikkeustilanteissa ei tietenkään päde. On enämmänkin sellainen yleinen elämänkatsomus ohje. Se että täällä ollaan jo kiduttamassa lapsia moottorisahoulla testatakseen tuon lauseen totuudenmukaisuutta kertoo aika paljon ajatuksejuoksusta.

Minustakin kyse on elämänohjeesta. Jokainen määrittelee itse, mitä ovat ne asiat, jotka tekevät elämästä hyvän elämän. Ja jokainen määrittelee ne myös realistisesti eikä niin, että elämä olisi hyvää esimerkiksi vain, jos olisi rikkaiden vanhempien lapsi, mutta onkin syntynyt köyhille vanhemmille. On jokaisen omalla vastuulla tavoitella hyvään elämään haluamiaan asioita. Opiskella itse haluamaansa ammatiin (eikä olettaa, että joku antaa sen ammatin hopeatarjottimella), pitää huolta omasta terveydestään niin pitkälti kuin se on mahdollista ruokavalion, riittävien yöunien, liikunnan, tupakoimattomuuden, päihteettömyyden yms avulla, ylläpitää sellaisia ihmissuhteita, joita pitää hyvinä ihmissuhteina, ja lopettaa tai ainakin vähentää tekemisissä oloa sellaisten kanssa, joista aiheutuu vain mielipahaa. Ylipäätään eletään niin, että hyvään elämään haluamansa asiat hankkii itse eikä odota, että joku muu antaa ne. Onnellisuuteen kuuluu myös se, että hyväksyy, ettei yrityksistään huolimatta voi saada kaikkea haluamaansa. Usein onnellisimpia ovatkin ne, jotka ovat vähään tyytyväisiä. 

Osittain ja melko pitkälle kyllä.

Toki elämä voi tuoda lunta tupaan tavalla, joka estää onnellisuuden.

En käyttäisi sanontaa liian kevyesti.

Mutta usein törmää ihmisiin, jotka ovat negatiivisia ja syyttävät kaikkia muita omasta tilanteestaan, näkemättä omia kylyjään, rajoituksiaan ja resurssejaan.

Jos on oikeita vastoinkäymisiä, pistetään omat valinnatkin niiden piikkiin.

Eräs nuoruudenystäväni sairastaa perinnöllistä sairautta, mutta on lisäksi alkoholisti.

Hän valittaa koko ajan sairauttaan, haukkuu lääkärit ja hoitajat sekä Kelan. Hän harrastaa asiaa, johon hänellä ei ole varaa ja resursseja levittäen projektejaan tuttavien niskoille ja nurkkiin.

Sanoisin, että kaveri aiheuttaa itse suurimman osan onnettomuudestaan.

Assburger kirjoitti:

Osittain ja melko pitkälle kyllä.

Toki elämä voi tuoda lunta tupaan tavalla, joka estää onnellisuuden.

En käyttäisi sanontaa liian kevyesti.

Mutta usein törmää ihmisiin, jotka ovat negatiivisia ja syyttävät kaikkia muita omasta tilanteestaan, näkemättä omia kylyjään, rajoituksiaan ja resurssejaan.

Jos on oikeita vastoinkäymisiä, pistetään omat valinnatkin niiden piikkiin.

Eräs nuoruudenystäväni sairastaa perinnöllistä sairautta, mutta on lisäksi alkoholisti.

Hän valittaa koko ajan sairauttaan, haukkuu lääkärit ja hoitajat sekä Kelan. Hän harrastaa asiaa, johon hänellä ei ole varaa ja resursseja levittäen projektejaan tuttavien niskoille ja nurkkiin.

Sanoisin, että kaveri aiheuttaa itse suurimman osan onnettomuudestaan.

Nii surullistahan se on itkeä ongelmista ja ennenkaikkea turhaa. Otan viskiä ja rentoudun kunnes olen valmis.

Kuka sinun onnellisuudestasi sitten on vastuussa?

Assburger kirjoitti:

Osittain ja melko pitkälle kyllä.

Toki elämä voi tuoda lunta tupaan tavalla, joka estää onnellisuuden.

En käyttäisi sanontaa liian kevyesti.

Mutta usein törmää ihmisiin, jotka ovat negatiivisia ja syyttävät kaikkia muita omasta tilanteestaan, näkemättä omia kylyjään, rajoituksiaan ja resurssejaan.

Jos on oikeita vastoinkäymisiä, pistetään omat valinnatkin niiden piikkiin.

Eräs nuoruudenystäväni sairastaa perinnöllistä sairautta, mutta on lisäksi alkoholisti.

Hän valittaa koko ajan sairauttaan, haukkuu lääkärit ja hoitajat sekä Kelan. Hän harrastaa asiaa, johon hänellä ei ole varaa ja resursseja levittäen projektejaan tuttavien niskoille ja nurkkiin.

Sanoisin, että kaveri aiheuttaa itse suurimman osan onnettomuudestaan.

Mistä sä voit tietää kuinka paljon onnettomuutta jo pelkästään sairaus aiheuttaa? Tavallaan ymmärrän, että jos on jo valmiiksi hirveä olo aina, niin pahentaako se tilannetta merkittävästi, jos vielä alkoholisoituu päälle. Ja joskus lääkärit ja hoitajat ON julmia ja ikäviä ja onhan se kauheaa olla riippuvainen lääkäreistä ja hoitajista, ilman että voi tilannetta muuttaa, paitsi tietenkin rustailla valviraan valituksia jotka menee johonkin paperisilppuriin. Mun mielestä terveet voisi luopua mielikuvasta, että sairaan pitää olla joku inspiroiva, jokaisesta linnunlaulusta ja teekupposesta suuresti iloitseva, ikuisesti pelkästä olemassaolostaan innoissaan iloitseva optimisti.

Onni on päätös. Sitähän tämä tarkoittaa. Päättää nauttia arjen pienistä asioista, sekä kehittää omia rutiineitaan ja arjen rytmitystä. Tehkää siitä arjestanne mukavaa, niin viikonloput tuntuu juhlalta. Jos olet perusluonteeltasi negatiivinen valittaja, niin töitä on luonnollisesti tehtävä enemmän.

Onnellisuus on markkinointikoneiston keksimä ismi. Sitä tavoittelevat kuluttavat enemmän. Etenkin, kun ensin ihmisistä tehdään onnettomia elleivät he omista/saa jotain tuotetta tai palvelua.

Todellisuudessa "onnellisin" on ihminen, joka on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on ja siihen mitä hänellä jo on. Toisin sanoen, kulutusyhteiskunnan vihollinen numero 1.

Onhan se niinkin. Tuo sanonta kertoo kai siitä, että pitää ymmärtää lähteä jos on kurjaa, ei niinkään siitä että olisi itse täysin vastuussa kaikesta mitä elämässä tapahtuu. Kuitenkin sen verran sosiaalinen reissu koko elämä, että jos ei kukaan muu pääsisi vaikuttamaan omaan kasvuun tai tunteisiin, niin olisi kyllä jonkinlainen persoonallisuushäiriö tulilla...

Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta sitä omaa onnellisuutta ei voi sysätä muiden harteille. Sinun onnellisuutesi tulee lapsiesi kautta, kun heillä menee hyvin niin menee sinullakin. Jos menee huonosti niin et voi vaan sanoa lapselle "koitappa nyt ottaa niskasta kiinni tmv" (sysäät oman onnellisuutesi lapsen vastuulle) vaan autat heitä pääsemään asian yli (vastaat omasta onnellisuudestasi).

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Osittain ja melko pitkälle kyllä.

Toki elämä voi tuoda lunta tupaan tavalla, joka estää onnellisuuden.

En käyttäisi sanontaa liian kevyesti.

Mutta usein törmää ihmisiin, jotka ovat negatiivisia ja syyttävät kaikkia muita omasta tilanteestaan, näkemättä omia kylyjään, rajoituksiaan ja resurssejaan.

Jos on oikeita vastoinkäymisiä, pistetään omat valinnatkin niiden piikkiin.

Eräs nuoruudenystäväni sairastaa perinnöllistä sairautta, mutta on lisäksi alkoholisti.

Hän valittaa koko ajan sairauttaan, haukkuu lääkärit ja hoitajat sekä Kelan. Hän harrastaa asiaa, johon hänellä ei ole varaa ja resursseja levittäen projektejaan tuttavien niskoille ja nurkkiin.

Sanoisin, että kaveri aiheuttaa itse suurimman osan onnettomuudestaan.

Mistä sä voit tietää kuinka paljon onnettomuutta jo pelkästään sairaus aiheuttaa? Tavallaan ymmärrän, että jos on jo valmiiksi hirveä olo aina, niin pahentaako se tilannetta merkittävästi, jos vielä alkoholisoituu päälle. Ja joskus lääkärit ja hoitajat ON julmia ja ikäviä ja onhan se kauheaa olla riippuvainen lääkäreistä ja hoitajista, ilman että voi tilannetta muuttaa, paitsi tietenkin rustailla valviraan valituksia jotka menee johonkin paperisilppuriin. Mun mielestä terveet voisi luopua mielikuvasta, että sairaan pitää olla joku inspiroiva, jokaisesta linnunlaulusta ja teekupposesta suuresti iloitseva, ikuisesti pelkästä olemassaolostaan innoissaan iloitseva optimisti.

Jep.

Jos sairastaa lihasheikkoutta ja koordinaatio-ongelmia aiheuttavaa sairautta ja eläkkeen saavuttua juo viikon tai 2 olutta 24 tölkkiä/vrk....

Rahojen/kaljan loputtua kun ei pysy pystyssä ja hakeutuu hoitoon, on lääkäri paskapää kun epäilee alkoholilla olevan osuutta asiaan....

Kun yrittää asiasta järkevästi puhua, suuttuu.

Kyllä on aika harvoja ongelmoa, joita ei voisi juopottelulla pahentaa.

Vierailija kirjoitti:

No tätä käyttää yleensä ne, jotka ovat menestyneet ja kuvittelevat, että menestys on vaan heidän itsensä ansiota. Unohtavat siinä esimerkiksi sen, että ovat saaneet perintöä, heillä on käynyt tuuri jne. Toki ihminen sillä tavalla on vastuussa omasta onnellisuudestaan, että voi yrittää välttää ilmiselviä ongelmia, mutta kyllä se on monesti sattuma joka on vastuussa ihmisen onnellisuudesta.

Mikä on tämä salaperäinen tuuri, joka joillekin käy ja joillekin ei?

Jos en osta lottoriviä, niin en voita lotossa. Kaveri ostaa ja voittaa 3 miljoonaa euroa. Minä sanon, että hyvähän sinun on, sinulla kävi tuuri, mutta enhän minä edes tehnyt mitään voittaakseni, kun en ostanut sitä lottoriviä. Se tuuri näyttää edellyttävän jotain omia tekoja, mutta niitähän me emme koskaan halua ottaa huomioon.

Itse käsitän tuon sanan niin, ettet voi sysätä omaa pahaa oloasi toisiin niinkuin osa ihmisistä tekee. Esimerkiksi koulukiusaajat, narsistit, kateelliset, katkerat ihmiset tekevät niin, kun eivät ole onnellisia sylkevät ja levittävät huonoa oloa toisiin ja saavat siitä nautintoa ja onnea elämään, mikä kestää vain hetken ja taas aloitetaan sylkemään huonoa oloaan toisiin että tunnetaan jotain hyvää. Eli hankkivat onnea toisten kautta. Eivät halua/jaksa etsiä sitä, mikä tuo heille itselleen omaa pitkäkestoista onnea.  Kun löydän oman onnesi niin olet onnellinen ja elämä helpottuu, ei tarvi olla kateellinen, katkera ja ilkeä muille. Näin itse siis asian ymmärrän.

T: Kiusattu, törmännyt paljon katkeriin, kateellisiin ja ilkeisiin ihmisiin jotka pönkittävät omaa oloaan toisia polkemalla.