Oletko huomannut, että vaikka olet ystävällinen muille, he eivät ole ystävällisiä sinulle?

olen huomannut saman, jos on mukava ilkeilijä ilkeilee lisää, sitten hämmästyy

No mulla on just sellanen tyypillinen ”murjottava” yleisilme, jolle en vaan yksinkertasesti voi mitään, mutta en mä tekohymyäkään jaksa kokoaikaa vääntää ja minäköhän idioottina mua pidettäis jos kokoajan vääntäisin hymyä 😄

Noh asiaan siis: mua pidetään just tän yleisilmeen takia tosi ilkeenä ihmisenä ja vaikeasti lähestyttävänä ja sit kun toiset huomaakin, et oon ystävällinen, niin samantien: ”oho! En ois ikinä uskonu et oot noin kiva!”

Kaiken lisäks oon teini-ikänen mikä varmasti tuo vielä lisää sitä olettamusta, että olisin ilkeä.

Kyllä, miehet etupäässä, mutta on ihmisiä, naisiakin, jotka katsovat vähän hymyillen kuin vastassa olisi joku typerys, kun joku on kohtelias. Tavallaan kysymys on silkasta vallasta. jos esimerkiksi menet pyytämään joltain jotakin, niin olet alentuneessa tilassa. Toinen on vallassa päätöksellään. Esimerkiksi vaikka ostaisit toiselta irtoröökin. Siinä näkee monesti mitä kusipäitä tulee vastaan, kun kuvittelevat olevansa suuriakin jumalia kun on oikein valta päättää myykö vai ei ja sama juttu monessa asiassa miten kohtelee eläimi ym. valtasuhde...

Muutenkin olen havainnut että jos lähestyt ihmistä asiallisestikin, niin moni hätkähtää heti ja ilmeestä näkee, että mitähän vittua tuokin haluaa tai alkaa paasaamaan. Ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että olemme mulkkuja toisillemme.

Olen huomannut. Vaikka olen itse kiltti enkä koskaan tee toisille mitään pahaa niin silti monet ovat minulle ilkeitä ja kakkaa lentää niskaan esim. ilkeilyn, komentelun ja vähättelyn muodossa. Kai noille ihmisille on sitten itselleen sama, että kohtelevatko toiset heitä hyvin vai huonosti sillä he itse ovat aina ilkeitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset on ystävällisiä takaisin. Jos joku joskus ei ole, olen sille entistä ystävällisempi. En anna tympeilijöiden vaikuttaa omaan asenteeseeni, enkä anna niille sitä iloa, että kiinnittäisin edes huomiota epäystävällisyyteen.

Viime viikolla oli yksi päivä, kun olin kaupungilla hoitamassa asioita, mutta mitkään aikataulut eivät pitäneet ja olin lievästi sanottuna huonolla tuulella. Vettäkin satoi. Mutta... ensin kirjaston lainausautomaatilla joku nainen päästi minut jonossa edelleen, sitten laitapuolen kulkija kehui kauniiksi ja toivotteli hyvää syksyä, lopuksi vanha hurmaava rouva piti ovea auki, kun juoksin kassit, pussit ja nyssäkät mukanani sateelta suojaan kauppakeskukseen. Kaikki yritykseni olla naama norsunvtullaan torpattiin. On tämä elämä kamalaa!

En usko negatiiviseen energiaan. Ajattelen, että ihminen jolla on tarve olla ilkeä mulkku, ei ole onnellinen tai tasapainoinen. Onnellinen ja tasapainoinen ihminen on harmoninen. Tällainen ihminen huokuu tyytyväisyyttä koska on itse tyytyväinen. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanotaan jo Raamatussa.

Jos joku on töykeä siihen on joku syy.  Vaikka vaikuttaa lapselliselta sellainen ettei edes tervehditä.

Itse olen kärsinyt sukulaisten maineesta.  Sen takia haluaisin että laitoksissa kaltoinkohdellut saisivat valtiolta rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ymmärrän jos joku alkaa inhota koska ei pidä toisen luonteesta, mutta toiset alkavat inhota heti ensinäkemällä. Siinä on pureskelemista, että mikä saa ihmisen päättämään vihaavansa, vaikka ei ole edes puhunut toisen kanssa.

Ne on kai näitä ensisilmäyksellä päätöksen tekijöitä, jotka ei vaivaudu tekemään toista silmäystä tai tutustumaan, koska ovat muka niin hyviä ihmistuntijoita...

Tällä palstalla noita "ihmistuntijoita" on poikkeuksellisen paljon. Ihan tosissaan täällä on väitetty koiran erottavan pahat ja hyvät ihmiset toisistaan :D

Todellisuudessa paha ja hyvä ovat ihmisen keksimiä asioita, joita ei oikeasti ole olemassa. Koira ei ymmärrä sellaisista ihmisten jutuista yhtään mitään.

Ja tämän vuoksi teidän kurkkunne viillellään auki, ettäs tiedätte.



Riikka Leppämäki Karjaa

Imehän saatanan kullinlutkuttaja persereikääsi.