Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kahden vuoden tauko seksissä, onko toivoa enää

Vierailija
08.10.2018 |

Tässä on tullut sellainen kahden vuoden tauko. Pusut ja halit vaihdetaan, muuten onkin kuollutta.

Mies ei ole niin aktiivinen ollut koskaan kuin minä, ja sitten pikkulapsiperheen väsymys ja moni seikka johti siihen, että seksi loppui kokonaan. Emme ole edes puhuneet kunnolla asiasta, sillä mies torppaa ja torjuu. En tiedä miksi ja se on pahinta, kun ei voi tehdä asialle mitään. Hän jossain vaiheessa ei sietänyt yhtään aloitteitani vaan esimerkiksi torjui tavallisen halauksen, mikä oli tosi nöyryyttävää. Tuntui ihan kuin omassa sängyssä olisi vihollinen, joten muutin hetkeksi toiseen huoneeseen.

On aina huono hetki, ei hän nyt halua puhua, ei jaksa, no mitä tuosta nyt ei tästä tarvii puhua. Olen kysynyt suoraan ja sanonut epäsuoraan, sanonut suoraan että haluaisin puhua asiasta ja käy minulle koska vain, kunhan hän vain sanoo että puhutaan, no sitä hetkeä ei ole vielä tullut.

En usko, että mies pettää, koska hän ei ole mielestäni ikinä ollut niin kovin aktiivinen tai sillä tavalla kimpussa, kuten jotkut miehet osoittaa halua puolisolleen. Ei koskettele tai mitään, todellakaan ei kehu. Itse olen huomannut, että sopiva humalatila ja tilaisuus voisivat tehdä minusta petturin. En kyllä käy missään, mutta en ihmettelisi että jos joku osoittaisi huomiota niin olisin heti menosssa. Kaipaan seksiä ja himoa tosi paljon.

Yritän osoittaa hänelle paremmin ja avoimemmin arvostusta, kaipausta ja halua, näyttää että tykkään. Yritän jotain henkistä yhteyttä palauttaa. Nyt me taas halataan, mutta hän ei tule itse luo ja suukot ovat POSKELLE. Ihan kuin olisin sisko.

Minnekään parisuhdeneuvojalle hän ei lähde, siihen sain selkeän vastauksen.

Hullua kyllä kumpikaan ei halua erota, sen verran ollaan keskusteltu. Muuten meillä on mukavaa, mutta sängyssä ei tapahdu muuta kuin nukkumista sängyn eri reunoissa. Lapset näkevät, että vaihdamme ne nopeat poskisuukot ja halit. Lapsille hän osoittaa hellyyttä, ottaa kainaloon ja silittää, suukottaakin.

Sitäkin olen miettinyt, että kun olen aika mukautuvainen, niin olenko huomaamattani ihan kynnysmatto ja pitäisikö mun olla jotenkin enemmän, että olen upea nainen jolla on itsenäinen elämä, että herättäisikö se metsästysviettiä ja mielenkiintoa. Tuntuu, että olen arvoasteikolla jossain siinä telkkarin, lasten, koiran, sängyn, saunan, auton, työn ja kahvinkeittimen jälkeen.

Miehet, voisitteko valaista että miksi halut loppuvat ja miten niitä saisi palautettua, millaisin sanoin ja teoin. Vai kannattaako tässä enää yrittää.

Kommentit (31)

Vierailija
21/31 |
10.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

......

Oli se niin outoa ja omituista ja yhtäkkistä etten halunnut katsoa miestä silmiin. Sittemmin seksiä on ollut jälleen normaalisti (mikä meidän tapauksessamme tarkoittaa 2-3 kertaa vuodessa).

Tämä oli niin käsittämätön kokemus, että mietin voiko olla tottakaan.

Miten krjoittaja edes pystyy noin sujuvasti vain olettamaan sitä ja tuota miehensäkin ajatuksista. Kaikki on vaiettu kuoliaaksi ja tämä on kirjoittajan ”normaali”. Ja ollaan niin kujalla henkisesti, että seksi oman kumppanin kanssa on semmoinen häpeä, ettei voi aluksi katsoa edes silmiin :0.

Kyllä on kaikenlaista, huh huh - ei voi muuta sanoa. Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä tuon kirjoittajan mies on mieltä parisuhteen seksielämästä.

Vierailija
22/31 |
10.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samaa mietin. Normaalisti 2-3 krt vuodessa🤔

Mutta kukin tavallaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/31 |
10.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

HämmästynytVaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

......

Oli se niin outoa ja omituista ja yhtäkkistä etten halunnut katsoa miestä silmiin. Sittemmin seksiä on ollut jälleen normaalisti (mikä meidän tapauksessamme tarkoittaa 2-3 kertaa vuodessa).

Tämä oli niin käsittämätön kokemus, että mietin voiko olla tottakaan.

Miten krjoittaja edes pystyy noin sujuvasti vain olettamaan sitä ja tuota miehensäkin ajatuksista. Kaikki on vaiettu kuoliaaksi ja tämä on kirjoittajan ”normaali”. Ja ollaan niin kujalla henkisesti, että seksi oman kumppanin kanssa on semmoinen häpeä, ettei voi aluksi katsoa edes silmiin :0.

Kyllä on kaikenlaista, huh huh - ei voi muuta sanoa. Olisi todella mielenkiintoista kuulla mitä tuon kirjoittajan mies on mieltä parisuhteen seksielämästä.

Mies on sitä mieltä, ettei seksi ole hänelle niin tärkeää. Hänen tahtiinsa tässä asiassa mennään.

Vierailija
24/31 |
10.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pidän avioliittoa ilman seksiä yksiaviollisen lupauksen rikkomisena. Puolisot ovat toisiaan varten.

Tämä aina tulkitaan jonain kummallisena kotitöiden viivottimentarkan jskamisen vaatimuksena. Iyse ymmärrän niin että kirkko on ymmärtänytvpuolison oikeuden ja velvollisuuden avioseksiin.

Miksi ihmeessä joku suostuisi avioliittoon, jos se tarkoittaisi toisen puolison valtaa päättää loppuelämän kestävästä selibaatista?

Vierailija
25/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ihan ymmärrä sitäkään, että jos jo ennen lasten hankkimista vaimo (tai mies) on vain "suostunut" seksiin, niin miten siihen asiaan ei ole tartuttu silloin?

Miksi olla ylipäätään suhteessa ihmisen kanssa joka SUOSTUU, ei halua?

Sitten valitetaan ihmeissään kun seksielämä kuolee.

Minä naisena en ole koskaan halunnut parisuhdetta, jossa ei ole seksuaalista vetoa molemmin puolin. Muuten vaan mukavat ihmiset ovat ystäviä, sukupuolesta riippumatta. Parisuhde vaatii myös sen seksuaalisen halun. Jos ei sitä alunperinkään juuri ole, niin paha siitä on sitten vuosien päästä toistakaan syyttää. Jokainenhan itse valitsee, kenen kanssa yhdessä on ja pysyy.

Vierailija
26/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä sitäkään, että jos jo ennen lasten hankkimista vaimo (tai mies) on vain "suostunut" seksiin, niin miten siihen asiaan ei ole tartuttu silloin?

Miksi olla ylipäätään suhteessa ihmisen kanssa joka SUOSTUU, ei halua?

Sitten valitetaan ihmeissään kun seksielämä kuolee.

Minä naisena en ole koskaan halunnut parisuhdetta, jossa ei ole seksuaalista vetoa molemmin puolin. Muuten vaan mukavat ihmiset ovat ystäviä, sukupuolesta riippumatta. Parisuhde vaatii myös sen seksuaalisen halun. Jos ei sitä alunperinkään juuri ole, niin paha siitä on sitten vuosien päästä toistakaan syyttää. Jokainenhan itse valitsee, kenen kanssa yhdessä on ja pysyy.

Koska suhteen alussa yleensä sitä vetoa on vähän liiaksikin. Se ei kuvasta sitä todellista seksin tarvetta vaan antaa illuusion että asiat jatkuvat aina näin ja moni onkin usein erittäin tyytyväinen tuohon suhteen alussa olleeseen tilaan. Jos ihminen ei ymmärrä sanoa että "en muuten sitten ole näin seksuaalinen suhteen jatkuessa" tai jo ennen suhteen alkamista, niin helpostihan tuo menee niin että toinen on siinä uskossa että vähemmän haluava olisikin enemmän haluava.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juurikin noin. Paras tapa vieraannuttaa puoliso on olla passiivinen, kieltäytyä seksistä ja aloitteista ja esittää negatiivisia kommentteja ylipäänsä koko ajan.

Sitten leikitään kotia ja hallitaan perhettä, päätetään kaikesta. Kaikki langat ja valta itsellä. Kunnes ei olekaan ja puoliso onkin petollinen sika kun kiinnostuu sellaisesta ihmisestä, joka haluaa ja tarvitsee seksikumppanin eikä alamaista.

Vierailija
28/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei teidän suhde tule enää seksuaalisemmaksi, kiinnitti huomion se, ettei se ole ollut sitä ihmeemmin alussakaan.

Tuossa on avoimen suhteen tai sivusuhteen paikka, jos on lapsia ja halu säilyttää perhe muuten kasassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ihan ymmärrä sitäkään, että jos jo ennen lasten hankkimista vaimo (tai mies) on vain "suostunut" seksiin, niin miten siihen asiaan ei ole tartuttu silloin?

Miksi olla ylipäätään suhteessa ihmisen kanssa joka SUOSTUU, ei halua?

Sitten valitetaan ihmeissään kun seksielämä kuolee.

Minä naisena en ole koskaan halunnut parisuhdetta, jossa ei ole seksuaalista vetoa molemmin puolin. Muuten vaan mukavat ihmiset ovat ystäviä, sukupuolesta riippumatta. Parisuhde vaatii myös sen seksuaalisen halun. Jos ei sitä alunperinkään juuri ole, niin paha siitä on sitten vuosien päästä toistakaan syyttää. Jokainenhan itse valitsee, kenen kanssa yhdessä on ja pysyy.

Koska suhteen alussa yleensä sitä vetoa on vähän liiaksikin. Se ei kuvasta sitä todellista seksin tarvetta vaan antaa illuusion että asiat jatkuvat aina näin ja moni onkin usein erittäin tyytyväinen tuohon suhteen alussa olleeseen tilaan. Jos ihminen ei ymmärrä sanoa että "en muuten sitten ole näin seksuaalinen suhteen jatkuessa" tai jo ennen suhteen alkamista, niin helpostihan tuo menee niin että toinen on siinä uskossa että vähemmän haluava olisikin enemmän haluava.

Ihan yhtä lailla pitäisi sitten alkuvaiheessa sen toisenkin sanoa, että minä odotan yhtä aktiivista seksielämää myös vuosien päästä.

Våhän ärsyttää, kun ne haluttomuuden merkit näiden tekstien perusteella on ollut näkyvillä vuosikaudet, mutta on kuitenkin se perhe haluttu jonkun kanssa perustaa ettei jää ilman. Sitten kun kyllästyy, etsitään aktiivinen seksikumppani muualta ja jatketaan kuin ei mitään.

Molemmissa vikaa aivan yhtä paljon minun mielestäni.

Vierailija
30/31 |
11.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Syyllisen löytäminen on aika turhaa. Ratkaisuja voi etsiä. Ensimmäisenä aloittaminen uudestaan. Ellei onnistu, ilmoitus että varmaan sopii jos hoitelen tämän osan aikuisen ihmisen elämästä omin nokkineni, kun ei loppuiän selibaatti oikein sovi. Sitten on ero mutta kovin huono sekin jos muuten viihdytään yhdessä ja on turvaa.

Puolisoa ei voi julmasti tuomita selibaattiin. Sen verran pitää kunnioittaa että joko osallistuu itse tai antaa vapaudet. Täyttäisikö tuo jonkin pahoinpitelyn kriteerit?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/31 |
16.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitoksia mielenkiintoisista vastauksista. Etenkin se suoraan sanoja tuolla ekalla sivulla. Sanasi satuttivat ja avasivat näkökulmaa.

Avoin suhde tai sivusuhde ei ole käynyt mielessä ja tuntuu vieraalta ajatukselta. Pitää vähän miettiä ensin asiaa ja heittää puheeksi. Eikö se olisi sitten sama erota eikä hämmentää omia ja toisten tunteita enempää? 

Suhteen alussa vetovoimaa oli. Seksi hänen kanssaan on upeaa, silloin kun sitä on ollut. Myös suhteen alussa puhuttiin, että millaista seksielämä on ollut kummallakin pidemmässä suhteessa, kun emme ihan teinejä olleet. Silloin ymmärsin, että mies ei ole niin aktiivinen kuin minä. Ehkä emme sitten osanneet määritellä asioita samalla tavalla. En ymmärtänyt, että halut voivat loppua kokonaan tai että hän ei olekaan alun leikkisyyden ja hellyyden jälkeen niin leikkisä tai että torjuu minut vielä kokonaan. Jos hän olisi sanonut että voi elää kokonaan ilman seksiä, niin olisin ehkä miettinyt asioita uudelleen, mutta on aika helppoa jälkiviisastella. 

Kiitos vielä kommenteista.  

Ap