Olen niin onnellinen, että tyttäremme harrastavat, partiota, seurakuntatyötä, opiskelua, purjehdusta, hevosia, koiria, tennistä ja klassista musiikkia :)

Ryyppäävät ja narkkaavat. Muita kysymyksiä?

Voi helvetti. ”Mitä teidän lapset tekevät? Meillä ollaan vähän parempia kuin muualla.”

Hoh-

hoi-

jakkaa.

Oikein hyvä. 

Meidän lapset käy mm. partiossa. Sen vuoksi, että meillä on miehen kanssa kämppä tyhjä ja aikaa harrastaa seksiä rauhassa.

Tyttö harrastaa politiikkaa ja matkustelee ympäri maailmaa erilaisissa seminaareissa ja kokouksissa. On ollut lukuisissa luottamustehtävissä. Tekee lisäksi vapaaehtoistyötä MLL:lle. Harrastaa lisäksi lenkkeilyä ja joogaa.

Harrastaa opiskelua. :DDDDDDDD

nimim. Tavoitteena burnout ennen kuin mittarissa ikää 25

lol

Olen soitonopettajana opettanut näitä kympin tyttöjä. Ilottomia, uupuneita, loppuun ajettuja tapauksia. Aina on taustalla kunnianhimoinen mamma, jolle ei millään saa menemään perille, että jos klassista musiikkia haluaa tosissaan harrastaa, ammattihaaveista puhumattakaan, ei voi olla muita harrastuksia. Soitonopettaja joutuu sitten olemaan terapeuttina kunnes tyttöparka jossain vaiheessa kuitenkin lopettaa.

Seurakuntatyöatä olisin hiljaa. Tyhmän puuhastelua.

XD

Ohis mut onko kielitieteilijä joku tulkki tms? Oletteko jotain ma-muja sitten?

Meillä lapset ei harrasta mut saavat juosta kavereiden kanssa vapaasti. Varmaan tykkäävät enempi ..

Vierailija kirjoitti:

Ohis mut onko kielitieteilijä joku tulkki tms? Oletteko jotain ma-muja sitten?

Meillä lapset ei harrasta mut saavat juosta kavereiden kanssa vapaasti. Varmaan tykkäävät enempi ..

Kielitieteilijä on puhutun ja kirjoitetun kielen tutkija. Tai no, voi hän tutkia viittomakieltäkin. Hän voi tutkia kieltä yleisellä tasolla (lingvistiikka, grammatiikka, fonetiikka, kielen käyttöön liittyvät sosiaaliset kysymykset ja konventiot, kielen kehitys ja historia, kirjallisuus, jne) tai hän voi tutkia näitä asioita liittyen johonkin tiettyyn kieleen, esim saksa, suomi, retoromania, japani.

Sinä olet tuo helposti tunnistettava "Kaivopuiston/Eiran -rouva" -trolli. Et asu siellä päinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen soitonopettajana opettanut näitä kympin tyttöjä. Ilottomia, uupuneita, loppuun ajettuja tapauksia. Aina on taustalla kunnianhimoinen mamma, jolle ei millään saa menemään perille, että jos klassista musiikkia haluaa tosissaan harrastaa, ammattihaaveista puhumattakaan, ei voi olla muita harrastuksia. Soitonopettaja joutuu sitten olemaan terapeuttina kunnes tyttöparka jossain vaiheessa kuitenkin lopettaa.

Mammana minua todella harmittaa nämä kunnianhimoiset soitonopettajat, joiden mielestä lapsen elämässä ei saa olla mitään muuta kuin soittaminen ja musiikki.

Poikani ei ole koskaan harjoitellut soittamista yli tuntia päivässä, jos laskee keskiarvoa vähänkin pidemmältä ajalta. Useimpina vuosina keskuarvo jää varmaan puoleen tuntiin tai sen alle. Silti hän suoritti lukioaikana soittimensa C-tutkinnon erimomaisella arvosanalla. Lautakunnassa oli myös Sibiksen edustaja, joten arvosanakin oli varmaan kohdallaan.

Meillä ei ole koskaan ollut vaikeuksia pojan soitonopettajien kanssa, mutta tiedän monta muuta, joiden soittoharrastus on loppunut juuri siihen, että kunnianhimoimen opettaja on vaatinut kaiken muun elämän lopettamista.

Toki sitten pitää panostaa enemmän, jos haluaa ammattilaiseksi. Mutta suurin osa nuorista haluaa vain harrastaa, jos opettaja antaa siihen mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Harrastaa opiskelua. :DDDDDDDD

Meidän lapset on kotikoulussa ja kierretään ympäri maailmaa. Lähinnä harrastetaan sitä koulunkäyntiä ja käydään "tentimässä" suomessa. 

Minunkin lähipiirissäni on tuollainen kympin tyttö, joka joutui myös harrastamaan musiikkia. Kyllähän sen kuuli, ettei ole ihan lahjakkaimpia pianonsoitossa, mutta kun vanhemmat niin puskivat "musikaalista" lastaan pianistiksi.

Tyttö joutui myös hakeutumaan opiskelemaan alalle, mikä häntä ei yhtään kiinnostanut, mutta kun sinne "kuului" mennä, jos vain pääsee.

No, nyt tyttö on 25-vuotias ja huomannut, ettei musiikki olekaan hänen juttunsa, koska ei ole siinä riittävän hyvä päästäkseen huipulle eikä harrasta sitä enää millään tasolla. Jätti myös opinnot kesken vuoden jälkeen. Vanhemmat ihmettelevät mikä meni vikaan...

Muuten hyvä, mutta tuo olympiaurheilija ei ole mitenkään järkevä tai realistinen suunnitelma. Pelkän todennäköisyyden perusteella ei tule toteutumaan (joillekin tietysti, mutta haaveilijoista varmasti 0.0001 prosentille), eikä se ole edes huono asia, koska sillä ei välttämättä hirveästi tienata ellei oikeasti ole se usain bolt. Ja näitähän ei Suomesta löydy likimainkaan edes joka sukupolvesta.

Lapsena saa haaveilla tietysti, mutta pölhöltä vaikuttavat ne vanhemmat, jotka ottavat tällaiset haaveet sellaisina, että niiden pitäisi oikeasti toteutua.

No siis meidän tytär on harrastanut melontaa, kuoroa, seurakuntaa, viulunsoittoa, yleisurheilua, uintia, trikkausta, käsityökoulua, hiihtoa. Missään ei ole erityisen hyvä, eikä painosteta olemaan. On seiskalla koulussa, ei ole kympin tyttö, vaan pikemminkin kasin. Eikä harrasta noita kaikkia yhtä aikaa.

Pojat taas ovat harrastaneet (ja harrastavat osittain vieläkin) taiteilua, partiota, seurakuntaa, viulun- hanurin- tai basson soittoa, uintia, melontaa, yleisurheilua, taitoluistelua, jalkapalloa. Vanhin valmistui juuri insinööriksi, peruskoulusta aikanaan vähän yli seiskan keskiarvolla ja siitä amiksen kautta ammattikorkeaan. Seuraava tähtää pelastusalalle, kolmas ei tiiä yhtään mitä haluaisi, neljäs on vielä pieni.

Harrastukset ovat hyvä olemassa, koska lopun ajan nuoret viihtyvät vain ja ainoastaan pelaamassa. Ei niistä tarvi stressiä tehdä, eikä tähdätä mihinkään sen korkeammalle. Kunhan nyt käy tekemässä jotain...