Lue keskustelun säännöt.
10v lapsi kärttää ja jankuttaa, jos haluaa jotain, ei ymmärrä lopettaa kärttämistä, vaikka sanotaan 'ei' ja lopulta suuttuu
07.10.2018 |
Niin hermoja raastavaa, kun 10 v poika haluaa jotain ja me vanhemmat sanomme EI, niin alkaa loppumaton jakuttaminen että haluaa haluaa haluaa, raivoaa ja huutaa kuinka haluaa jotain, mankuu, kärttää ja jankuttaa. Meiltä vanhemmilta menee hermot, mutta silti ei lopeta, lopuksi on joka kerta älytön riita päällä ja jaetaan rangaistuksina pelikueltoja, puhelin pois viikoiksi, kirkkopäivien perumisia, jne.
Yleensä kärttämisen aiheita on lisäpeliaika, pelaaminen muulloin kuin pelipäivinä, telkkarin katselu, karkin syöminen, karkin ostaminen ja hampurilaisten syöminen.
Edellä mainituille asioille on sovitut säännöt, mistä ei poiketa, eikä anneta kärttämisen takia periksi.
Mikä auttaisi tuohon, että kärttäminen loppuisi? Kuuluuko ikään?
Tuota tapahtuu päivittäin kerrasta useampaan kertaan.
Kommentit (32)
21/32
|
21.05.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu autismiin. Joidenkin autististen lasten kasvattaminen on yhtä vääntöä. Eikä tuo käytös muutu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä valittaa lapsesta minkä on itse kasvattanut.
Ja kasvattaa edelleenkin. Siksihän täällä tätä kysytty.
Ei kyllä näytä onnistuvan. Pojasta kasvaa mies joka ei ymmärrä sanaa ei. Pelottavaa.
Liian vähän yhdessä tekemistä tai ylipäätään tekemistä?
Lähtekää lenkille, suunnitelkaa päivää tarkemmin niin, että lapselle on muuta mielenkiintoista puuhaa ja muuta mieleistä tekemistä kuin pelaaminen, herkuttelu jne. sisällä.
Kaikenlainen ulkoilu, retkeily, patikointi, tapahtumissa käynti ja ennen kaikkea säännöllisyys, esimerkiksi päivittäinen yhteinen pitkähkö iltakävelyretki saattaisi auttaa luovimaan "kivuttomasti" tulevaan ja alkavaan murrosikään.
Ei kaikki ole valtataistelua tai ainakaan niitä erimielisyyksiä ei kannata sellaisina pitää, vaan saattaa olla myös ikävystymistä, "Kun on niin tylsää" - tunnetta jne.
Mitä joustavammin huomioitte lapsen monipuolisen arjen ja mitä paremmin kuuntelette retkeillessä lapsen ajatuksia arjesta, sitä paremmin opitte hoksaamaan, mistä kenkä milloinkin puristaa.
Tehän olette itse ihan samanlaisia jästipäitä! Nyt kun lapsi alkaa olla jo vähän älyllisesti kehittyneempi, hän on hoksannut, että päättäväisyydellä ja jyräämisellä saa kaiken -tai edes jotain.
Älkää hyvät ihmiset kärttämisestä enää rangaisko. Kielto on jo tarpeeksi. Ja siitäkin pitää keskustella, miksi joku asia on ei. Lapsi alkaa kapinoida jo tuota teidän ehdottomuuttanne vastaan.
Taidatte oikeastaan pelätä kasvattavanne liian lepsusti ja tulos on tuo, että olette liian tiukkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako lapsi koskaan mitään? Vietättekö aikaa hänen kanssaan ja keskusteletteko asioista esim miksi ei voi jottain saada? Mitä lapsi siis haluaa?
Itse muistan lapsuudestani, että kaikki oli aina ei. Paljoa en toivonut, mutta nekin asiat tyrmättiin täysin. Omien lasteni kohdalla periaate on ollut, että rakkaalle ei sanota ei. Täytyy olla iso syy kieltäytyä.
Karkit pois ihan kokonaan, hampurilaiset ja muu turha myös. Tilalle muuta tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu autismiin. Joidenkin autististen lasten kasvattaminen on yhtä vääntöä. Eikä tuo käytös muutu mihinkään.
KYSYMYS OLI V2018! ON JO MURKKU-TEINI mitä lie!
Tottakai se kärttää, koska vaikuttaa siltä, ettei vanhemmilta saa _ikinä_ mitään.
Heittäkää nyt ainakin karkkipäivä hittoon. Oikein ruokkii kiellettyä hedelmää. Joskus on herkkuja joskus ei, niin menee paljon paremmin aikuisenakin ruoan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirkkopäivinä karkkivasu pojalle, sellanen kilon verran
Lopetin lukemisen kohtaan "kirkkopäivien perumista".