Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on elämässä, kun se kuitenkin päättyy? Miksi
07.10.2018 |
me ollaan olemassa ja joudutaan kärsimään rakkaiden kuolemasta ja omasta, jos tulee esim syöpä. Sillöihan joutuu kestämään sen kauhean tuskan, kun tietää, että.pian se kuolema tulee.
Janne Virtasen haastattelu menaisissa kuvasi hyvin tätä kauheutta. Hanna- Riikalla oli hirveet kivut, vaikka pääsi Terhokotiin, jossa hyvä tietämys. Lopuksi hän itse jo toivoin pian kuolevansa kauheiden kipujen vuoksi.
Ja miettikää sitä tilannetta, kun ihminen menee sinne saattohoitokotiin. Että tässä mä nyt sitten muutan tähän huoneeseen kuolemaan. Ei saatana. Kumpa kuolis nukkuessaan.
Kommentit (28)
Kuoleman ja kärsimyksen hyväksyminen osaksi elämää vasta eloon herättääkin. Kukaan ei ole myöskään koskaan väittänyt, että elämässä olisi mitään "järkeä", joskin moni tykkääkin tekemisiään selitellä ja rationalisoida. Kai se on jotain itsensä ja toisten rauhoittelua, että homma hanskassa, vaikka todellisuudessa kukaan ei hallitse yhtään mitään :D
Ihan mielenkiintoinen elämä sekin voisi olla, kun istuisi vaan pimeässä huoneessa odottamassa kuolemaa. Ties vaikka pääsisi lehteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska elämme elämänkokemus/kokeiluplaneetalla. Jokainen on valinnut omat kokemuksensa mitä tulee kokemaan tänne jo henkimaailman puolella. Olemme ikuinen Ykseyden henki kokemassa kakseutta tällä todellisuusplaneetalla. Jokaiselta laitetaan vain ns. luukut kiinni ettemme muistaisi todellisuudesta mitään.
Tällä tavoin voimme kokea hyvinkin karuja ja kovia kohtaloita, mutta juuri näissä kovimmissa kohtaloissa asuu suurin henkisen kasvun potentiaali sillä niin alas kuin energioissa pääsee niin on mahdollisuus myös päästä niin korkeisiin energioihin tulevissa elämissä. Olemme henkisen kasvun oppilaita ja tällä planeetalla on ihan vauvasieluista jo vanhoihin sieluihin asti hyvin laaja-alainen skaala monentasoisia sieluja.
Vaikka mielesi kärsii, henkesi elää kaiken aikaa valossa. Henkesi on pyhää valoa ja rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Koska elämme elämänkokemus/kokeiluplaneetalla. Jokainen on valinnut omat kokemuksensa mitä tulee kokemaan tänne jo henkimaailman puolella. Olemme ikuinen Ykseyden henki kokemassa kakseutta tällä todellisuusplaneetalla. Jokaiselta laitetaan vain ns. luukut kiinni ettemme muistaisi todellisuudesta mitään.
Tällä tavoin voimme kokea hyvinkin karuja ja kovia kohtaloita, mutta juuri näissä kovimmissa kohtaloissa asuu suurin henkisen kasvun potentiaali sillä niin alas kuin energioissa pääsee niin on mahdollisuus myös päästä niin korkeisiin energioihin tulevissa elämissä. Olemme henkisen kasvun oppilaita ja tällä planeetalla on ihan vauvasieluista jo vanhoihin sieluihin asti hyvin laaja-alainen skaala monentasoisia sieluja.
Ja hopöti pöpöti.
Elämä on matka jonka alkupiste on syntymä mutta loppu ei ole kuolema. Matka jatkuu, kuolema ei ole päätepiste; se on uuden taipaleen alku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähtimatkaaja kirjoitti:
Elämä on matka jonka alkupiste on syntymä mutta loppu ei ole kuolema. Matka jatkuu, kuolema ei ole päätepiste; se on uuden taipaleen alku.
Taiteilija Osmo Rauhala maalasi Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon mm. kaksoispisteen, koska kuolema on kaksoispiste, ei päätepiste.
Mikäs järki siinä sitten olisi, ettei se päättyisi ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen elämän ja kuoleman väliin voi yrittää keksiä kaikkea kivaa?
meidän on tarkotus luoda tekoäly mikä valtaa universumin kokonaisuudessaan mikä myös mahdollistaa ikuisen elämän, tekoäly osaa jossain vaiheessa muokata molekyylejä, ihmisvartalot on raakileita, tarkoitus pysyä elossa vain senverran jotta päästään nussimaa ja lisääntyy kunnes on tarpeeksi teknologiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt 8 vuotta ollut parantumaton aivokasvain, jota kaksi kertaa leikattu pienemmäksi. Elän kuitenkin täysillä enkä huoli tulevasta. Loppu voi tulla vaikka tänään tai huomenna. Ei sille mitään voi. Kun sain tietää tästä kasvaimesta, isäni oli jo aika loppuvaiheessa syöpäsairaudensa kanssa. Piti olla heikko ja vahva yhtäaikaa. Mä sain sellaisen kaappiensiivouskohtauksen:), että tyhjensin melkeen laatikoista vaatteet roskiin. Jälkeenpäin sitten oon ihmetellyt, missä joku pusero tms. on. Kun isä sitten muutaman kuukauden päästä kuoli, en itkeny hautajaisissa, vaikka isä oli tosi rakas mulle. Sitten, kun jouduin ensimmäiseen leikkaukseen, alkoivat hanat aueta. Toiseen leikkaukseen menin sitten jo ihan kuin olis ollut rutiinia. En tiedä, leikataanko enää, vai oliko tämä tässä, mutta mä ainakin aion elää. Seuraavaa reissua jonnekkin talvella lämpimään just mietin. Ai niin, mulla ei ole lapsia, ehkä sekin vaikuttaa tähän mun tonttuiluun.
Vierailija kirjoitti:
Siihen elämän ja kuoleman väliin voi yrittää keksiä kaikkea kivaa?
Kun ei ole hyviä kortteja annettu, niin ei ole rahaa tehdä sitä kaikkea kivaa. Raha on ihanan elämän ensimmäinen ehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolema on portti toiseen todellisuuteen.
Siellä Sinua jo odotetaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen elämän ja kuoleman väliin voi yrittää keksiä kaikkea kivaa?
Kun ei ole hyviä kortteja annettu, niin ei ole rahaa tehdä sitä kaikkea kivaa. Raha on ihanan elämän ensimmäinen ehto.
Se on juuri näin vaikka köyhille yritetään muuta jauhaa että tyytyisivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka mielesi kärsii, henkesi elää kaiken aikaa valossa. Henkesi on pyhää valoa ja rakkautta.
Niin? Aivan helvetisti louhduttaa tuollainen näkymätön psykoosi. Pitäisikö tuosta jotenkin ilahtua, vai mikä oli takootuksesi?
Jotenkinhan tämä aika pitää kuluttaa. Ja suuri osa itsemurhatavoistakin on ei-ammattilaiselle niin epävarmoja, että ellei halua ottaa riskiä pitkästä loppuelämästä hoitokodissa, on parempi harrastaa vaikka niitä sydänsuruja.
Outoa on, että kaikilla on odotuksia toisista. Pitäisi elää tiettyjen normien mukaan, ja jotkut sitten tekevät näitä asioita vaikkapa ihan siitä syystä etteivät näytä weirdolta. Fakta on kuitenkin että kun kuolet, noilla asioilla ei ole enää pskaakaan merkitystä. On siis ihan absurdia että et tee elämässä juuri sitä mitä itse haluaisit.
Siinä vaiheessa kun ymmärtää elämän (=itsensä) rajallisuuden, saa mahdollisuuden alkaa elämää jonka merkityksen ymmärtää.
Siihen asti hyvin harva ymmärtää sen arvoa minkä olemme ilmaiseksi saaneet.
Esim. eilen illalla ja viimeyönä lähes koko Suomessa oli mahdollisuus ihailla revontulia. Sitä ei rahalla saa. Herätä aamulla lintujen lauluun, tai rakkaan kuiskaukseen. Saada viesti ystävältä jonka luulit jo unohtaneen sinut.
Tuntea toivoa, iloa, surua, ylpeyttä. Kutoa sukat asunnottomalle ja ottaa kantaa sinulle tärkeän asian puolesta. Rakastaa omia lapsiaan, ja niitä naapurin naperoitakin. Tarjota turvaa turvattomalle. Tämän kaiken tarjoaa se ainutlaatuinen mahdollisuus joka meille on tarjottu.
Ajattele ap niin että tämä elämä on vain se starttiruutu. Kun kuolaan, niin me voidaan ihan hyvinkin syntyä uudelleen joko tällä planeetalla tai toisella. Believe!
Elä, äläkä pelkää.