Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on elämässä, kun se kuitenkin päättyy? Miksi
07.10.2018 |
me ollaan olemassa ja joudutaan kärsimään rakkaiden kuolemasta ja omasta, jos tulee esim syöpä. Sillöihan joutuu kestämään sen kauhean tuskan, kun tietää, että.pian se kuolema tulee.
Janne Virtasen haastattelu menaisissa kuvasi hyvin tätä kauheutta. Hanna- Riikalla oli hirveet kivut, vaikka pääsi Terhokotiin, jossa hyvä tietämys. Lopuksi hän itse jo toivoin pian kuolevansa kauheiden kipujen vuoksi.
Ja miettikää sitä tilannetta, kun ihminen menee sinne saattohoitokotiin. Että tässä mä nyt sitten muutan tähän huoneeseen kuolemaan. Ei saatana. Kumpa kuolis nukkuessaan.
Kommentit (28)
Luonnon kannalta oleellista on lisääntyä, huolehtia jälkeläiset omillaan pärjääviksi ja kuolla pois. Nyt kun ihmisväestöä on liikaa, ei ole niin lisääntymiselläkään väliä. Elämä on vain geenien kuljetusta ja yhdistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolema on portti toiseen todellisuuteen.
Siellä Sinua jo odotetaan...
Tuo olisi kaikkein karmein vaihtoehto. Ajattele nyt asiaa vaikka itsemurhan tehneen kannalta. Hän haluaa epätoivoissaan päästä kärsimyksistään, mutta huomaakin astuneensa ikuiseen elämään ja sama pazka jatkuu ja jatkuu eikä exit-mahdollisuutta olekaan.
Myös minä uskon ja toivon kaikesta sydämestäni että kaikki päättyy kuolemaan, en todellakaan halua elää ikuisesti ystävällisen, huomaavaisen ja kiltin miehen elämää maailmassa joka on tehty muita katuojaan polkeville kusipäille.
Niinpä kannattaa nauttia elämän joka hetkestä. Koskaan ei tiedä, milloin tämä loppuu. Omituisimpia ovat uskovaiset, jotka kärsivät koko elämänsä odottaen tuonpuoleista, josta ei ole mitään takeita.
Ei elämässä olekaan mitään järkeä, jos tarkoitat että jonkulaista tarkoitusta. Elämä on olemassa kopioidakseen itseään. Ja kyllä, kaikki kuolevat joskus.
Ihan oma valinta sitten on että miten sen elämän haluaa elää. Surkeana vaiko iloisena. Silläkään ei ole mitään merkitystä loppujen lopuksi joten ei kannata kauheasti stressata siitäkään.
Mitä merkitystä yhdellä veden loiskahduksella olisikaan elämän suuren vesirattaan pyörityksessä? Kuten veden loiskahdus, minäkin palaa aikanaan takaisin samaan virtaan. On vain inhimillistä että räväkkään ilmalennon aikana monen monet pisarat unohtavat mistä ovat tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainahan voi astella junan alle, helsinki - tampere väli on täynnä pieniä pysäkkejä joissa kuulutetaan säännöllisesti "varo ohittavaa junaa raiteella X"
Entäs jos en varoisi?
Tämä siis sitten kun syöpädiagnoosi tulee tai tajuaa ettei pääkoppa enää pelitä kuten ennen. Dementia on se mitä minä pelkään, mummoni kohtalon nähneenä, ja jos joku sanoo joskus "ei isä, en ole siskosi" niin toivottavasti muistan edes tuon asian.
Elämässä on paljonkin järkeä, vai miksi luulisitte että on olemassa mielialalääkkeitä.
Kaikki on sattumaa.
Sinä olet, minä olen, he ovat.