Mistä johtuu aikuisiällä jonkun pehmolelun hoivaaminen?
Kysyn ihan itseni vuoksi. Minulla (tai oikeastaan lapsella) on pehmolelu, jonka koen muita sympaattisemmaksi ja söpömmäksi. Koen tarvetta hoivailla tuota lelua, esim en halua että se on rähmällään missään vaan nostan sen aina turvalliseen paikkaan missä lapset tai eläimet eivät voi retuuttaa sitä. Lisäksi laitan sille aina peittoa iltaisin.
Joskus koen myös että sen täytyy päästä ulkoilemaan ja otan sen laukkuuni mukaan kun menen asioille (se mahtuu sinne ja ei näy sieltä). Koska ajattelen että miten kamalaa olisi jos itse en kävisi koskaan missään vaan joutuisin aina olemaan kotona.
Tajuan tottakai järjellä että se on vaan pehmolelu. Mutta niin älyttömän sympaattinen.
Kommentit (27)
Mulla on pieni pehmolelu jonka laitan iltaisin peiton alle nukkumaan.
Pehmolelut ovat lähes oikeita, eivät siis tavallisia leluja. Totta kai niitä voi hoivatakin. Aina välillä lelukaupassa lapsenkin kanssa käydessä joku pehmolelu on jostain syystä erityisen sympaattinen ja tekisi mieli ostaa itselle.
Vierailija kirjoitti:
Ki.lttimi.ehelle pehmolelu on naisen korvike.
Painu kuuseen pilaamasta ketjua, pakkomielteinen.
Ystävällisin terveisin, Teddy.
Aikuisille sopivat myös lelut. Anna palaa.
Minulla pn pehmeä vaimo.
Tykkään paijailla häntä.
💙❤ʕ•ﻌ•ʔ❤💙