Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu aikuisiällä jonkun pehmolelun hoivaaminen?
07.10.2018 |
Kysyn ihan itseni vuoksi. Minulla (tai oikeastaan lapsella) on pehmolelu, jonka koen muita sympaattisemmaksi ja söpömmäksi. Koen tarvetta hoivailla tuota lelua, esim en halua että se on rähmällään missään vaan nostan sen aina turvalliseen paikkaan missä lapset tai eläimet eivät voi retuuttaa sitä. Lisäksi laitan sille aina peittoa iltaisin.
Joskus koen myös että sen täytyy päästä ulkoilemaan ja otan sen laukkuuni mukaan kun menen asioille (se mahtuu sinne ja ei näy sieltä). Koska ajattelen että miten kamalaa olisi jos itse en kävisi koskaan missään vaan joutuisin aina olemaan kotona.
Tajuan tottakai järjellä että se on vaan pehmolelu. Mutta niin älyttömän sympaattinen.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ki.lttimi.ehelle pehmolelu on naisen korvike.
Et sitten malttanut keskustella aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ki.lttimi.ehelle pehmolelu on naisen korvike.
Et sitten malttanut keskustella aiheesta.
Miten niin ei ollut aiheesta? Kysyttiin, mistä johtuu pehmolelun hoivaaminen aikuisiällä, niin yksi tällainen tapaus on k-miehet, joille pehmolelun hoivaaminen aikuisiällä johtuu naisen puuttumisesta.
Voiii :) tunnet varmaan vaan sympatiaa kyseistä lelua kohtaan. Ehkä muistuttaa jostain lapsuuden lelusta tms. Itseläkin on pehmoja sohvan reunalla ja kohtelen niitä kaikkia hyvin. Nostan heti jos huomaan, että on pudonnut, en ikinä heittele niitä jne. :3
Kova hoivavietti. Ehkä liian kovakin. Joillain ihmisillähän on näitä aidonnäköisiä vauvanukkeja ja he hoitavat niitä kuin oikeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan söpömpiä pehmoleluja kyllä huonosta asennosta parempaan jos lojuvat jossain ja olisi hankalaa heittää niitä roskikseen.
En kuitenkaan ulkoilusta niitä enkä peittele iltaisin. Tuo kuulostaa jo hieman erikoiselta. Tosin ehkä, jos kokisin yksinäisyyttä, voisikin tehdä noin, kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kova hoivavietti. Ehkä liian kovakin. Joillain ihmisillähän on näitä aidonnäköisiä vauvanukkeja ja he hoitavat niitä kuin oikeita.
Minulla on ihan oma vauva ja vanhempikin lapsi. Ymmärtäisin ehkä jos se lelu näyttäisi vauvalta, mutta ei näytä. Se on ihan pehmo vaan. Se on kyllä nuoremman lapsen (vauvan) lelu itse asiassa, joten mietin että siirränkö noita vauvaa kohtaan tuntemiani tunteita pehmoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiii :) tunnet varmaan vaan sympatiaa kyseistä lelua kohtaan. Ehkä muistuttaa jostain lapsuuden lelusta tms. Itseläkin on pehmoja sohvan reunalla ja kohtelen niitä kaikkia hyvin. Nostan heti jos huomaan, että on pudonnut, en ikinä heittele niitä jne. :3
Ei siinä ole ainakaan mitään mitä muistaisin lapsuudesta. Mutta sympaattinen on kyllä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ki.lttimi.ehelle pehmolelu on naisen korvike.
Et sitten malttanut keskustella aiheesta.
Miten niin ei ollut aiheesta? Kysyttiin, mistä johtuu pehmolelun hoivaaminen aikuisiällä, niin yksi tällainen tapaus on k-miehet, joille pehmolelun hoivaaminen aikuisiällä johtuu naisen puuttumisesta.
En ihan ymmärtänyt näitä ekoja viestejä, mutta itseltäni kyllä mies puuttuu :D Sekö se sitten olikin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen Tenavien Eppu ja hänen turvariepunsa. Jotain siinä ollaan vailla eikä joku turvaotus ole pahimmasta päästä ratkaisuja. Mitään konkreettista hyöytähän siitä esineestä ei ole ja eroon siitä pääsee kun selvittää mitä sillä paikataan.
Elämä helpottaa kun selviää ilmankin.
Juuh täällä 19-vuotias nuori nainen, jolla on pehmoleluperhe. Siihen kuuluu isäpehmo, äitipehmo ja kaksi lapsipehmoa. Ne nukkuu aina mun kanssa sängyssä. Hoidan niitä ja otan mukaan matkoille. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuh täällä 19-vuotias nuori nainen, jolla on pehmoleluperhe. Siihen kuuluu isäpehmo, äitipehmo ja kaksi lapsipehmoa. Ne nukkuu aina mun kanssa sängyssä. Hoidan niitä ja otan mukaan matkoille. :D
Jes! Muitakin :D Mulla on 10v enemmän ikää ja olen ostanut pehmon lapsille, mutta niin vaan itse päädyin sitä hoivaamaan 😂 Ennen ei ole ollut tämmöistä, varmasn kun en ole itselle ostellut pehmoja. Ap
Onko tuo ongelma?
Koet pehmolelun kivaksi ja hoivaat sitä. Ihmisillä on kaikenlaisia "pinttymiä". Jotkut fanittavat jotain urheilua tai artistia niin, että eivät osaa puhuakaan muusta, toiset saavat nautintoa tosi-tv -ohjelmista, joissa nöyryytetään tai paritetaan heille ventovieraita ihmisiä, jotkut taas kirjoittavat vihapostia jollekin missille … Ja nuo ovat aikuisille hyväksyttyjä harrastuksia.
Elele sinä vain tyytyväisenä pehmolelusi kanssa, siitä ei liene vahinkoa eikä mielipahaa kenellekään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kova hoivavietti. Ehkä liian kovakin. Joillain ihmisillähän on näitä aidonnäköisiä vauvanukkeja ja he hoitavat niitä kuin oikeita.
Heh. Mulla ei ole minkäänlaista hoivaviettiä, mutta silti tykkään jostain pehmoleluista.
Nalle Puh on paras! Ylihelluinen!
Minulla on pehmolelukissa joka on kaapin päällä. Se on samannäköinen kuin edesmennyt 20v kissani. Sitten on jotain vanhoja pehmoja varastossa.
Mun miehelläni oli muutamakin pehmolelu, kun tapasimme, yksi omasta lapsuudesta ja muut aikuisiällä lahjaksi saatuja. Niillä oli nimetkin. Ompelin muutaman lisää, ja pian niillä oli aika rikas sosiaalinen elämä. Saatoin vaikka ostaa miehelle suklaalevyn ja jättää pehmolelun pöydälle "syömään" sitä. Vietiin niitä ulkomaillekin ja valokuvattiin eri nähtävyyksissä. Ja olimme tavatessamme jo kolmekymppisiä.
Pehmolelut jäivät aika lailla taka-alalle, kun lapsia alkoi tulla. Joten siitä voinee vetää johtopäätökset.
Ihania juttuja! Meilläkin on mieheni kanssa kaksi nallea joita hoivataan. Peitellään niitä nukkumaan ja puhutaan kuin oltaisiin nämä nallet. Otettaisiin niitä varmaan ulkomaillekin mukaan, mutta pelätään että ne katoaisivat. Reissujemme ajan ne ovat siis "talviunilla". :D
Ki.lttimi.ehelle pehmolelu on naisen korvike.