Mitä oivalluksia olet tehnyt sen suhteen, miten kannattaa ajatella asioista tai suhtautua niihin?
Itse olen esimerkiksi tajunnut, että parisuhteessa (emme asu yhdessä) menee parhaiten, kun oikeasti kohtaa elämää yhdessä sellaisena kuin se elämä sillä hetkellä kummallekin näyttäytyy, eikä i) unohda itseään, ii) aseta yhteisille hetkille liikaa ennakko-odotuksia ja iii) yritä liikaa hallita tai rajoittaa toisen elämää. Jotenkin ajatus kumppanuudesta siis, ei jostain "nyt minä omistan sinut" -asetelmasta.
En oikein osaa tätä selittää, mutta itselleni tämä on ollut tärkeää ja osittain minulla on vielä kesken tämän asian kanssa työskentely pääni sisällä, vaikka olenkin varsin itseellinen ihminen. Pitkästä aikaa kun olen parisuhteessa, meinaan helposti vähän "keulia".
Toinen asia on se, että asiat oikeasti ovat moniuloitteisia, eivät mustavalkoisia. Kuulostaa itsestäänselvältä tietenkin, mutta tämä konkretisoitui ikävällä tavalla, kun pari hyvää ystävääni katkaisi välit minuun. Olin tehnyt jotain, joka loukkasi heitä, mutta se mitä olin tehnyt, ei ollut sillä lailla tehty kuin he luulivat, vaan asia oli paljon moniuloitteisempi ja olin yrittänyt toimia siinä kieli keskellä suuta ja eri osapuolia huomioiden, en siis (ainakaan täysin) itsekeskeisesti. He eivät edes suostuneet kuulemaan kantaani vaan katkaisivat heti välit. Tavallaan olen surullinen monivuotisen ystävyyden menetyksestä, tavallaan taas ajattelen että jos he suhtautuvat noin mustavalkoisesti (ja tuijottaen vain sitä, että heitä tämä asia nyt loukkasi, eivät kokonaiskuvaa huomioiden siis ollenkaan), niin ehkä me näemme asiat niin eri tavalla, ettei ystävyys enää ole hedelmällistä.
Tekemistä minulla on vielä paljon siinä, että oppisin suhtautumaan asioihin mahdollisimman hyvin. Siksi kuulisin mielelläni teiltä uusia ajatuksia. Saat kirjoittaa ihan lyhyesti tai sitten pidemmin! :)
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille! <3
Kommentit (26)
Älä jää tuleen makaamaan. Tämä pätee moneen asiaan.
Mä oon oivaltanut, että kehenkään ei kannata luottaa.
Että ahdistuneissa ja kehää kiertävissä ajatuksissa vellominen on turhaa, haitallista eikä ratkaise mitään. Edelleen yllätän itseni jankuttamasta ajatuksia tai maalailemasta kauhukuvia, mutta osaan pysäyttää sen.
Tärkein oivallukseni on ollut, ettei millään ole oikeastaan mitään väliä. Kannattaa suhtautua kaikkeen kevyesti, kaikki muuttuu kuitenkin koko ajan. Miksi turhaan kiusata itseään ja stressata menneillä ja tulevilla, kun ei niitä pysty hallitsemaan kuitenkaan. Paras antaa menneiden olla, niitä on turha miettiä, elää vain huoletta tätä hetkeä niin kevyesti kuin pystyy. Huominen on sitten vasta huomenna, ja voi olla ettei sitä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Että ahdistuneissa ja kehää kiertävissä ajatuksissa vellominen on turhaa, haitallista eikä ratkaise mitään. Edelleen yllätän itseni jankuttamasta ajatuksia tai maalailemasta kauhukuvia, mutta osaan pysäyttää sen.
Miten pysäytät sen? Joskus voin luulla pysäyttäneeni kehän, mutta heräänkin keskellä yötä niihin ajatuksiin uudelleen.
Olen oppinut että joku joka näyttää ja vaikuttaa ylimieliseltä on luultavasti epävarma itsestään. Tämän tajuaminen auttaa kummasti.
Että olemme kaikki ihmisiä ja kenenkään kokemus elämästä tai todellisuudesta ei ole arvokkaampaa kuin sinun.
Sinulla on kaikki viisaus ja kyky tehdä oma päätöksesi siitä, millainen ihminen haluat olla.
"Et välittäisi siitä mitä muut sinusta ajattelevat jos tietäisit miten vähän he sitä tekevät."
Kiitos kaikista tähänastisista! Juuri tällaista ajateltavaa toivon!
- Ap
- Jokainen on oman elämänsä päähenkilö.
- Ikävätkin tunteet tai melankolinen olo pitää kohdata ja todeta, että nyt tuntuu tältä ja se on ihan hyväksyttävää. Se menee aina ohi. Tunteet ovat aaltomaisia ja ajatukset usein sokkeloisia, mutta tärkeintä on elää tässä hetkessä ja löytää ilo pienistä asioista.
Tänään päällimmäisenä ajatuksena on kasvoton nettitrollaaminen ja -mollaaminen, jonka kohteeksi ystäväni on joutunut. Jos hän lähtisi puolustautumaan, juttu vaan paisuu. Ei bensaa liekkeihin. Pätee moneen muuhunkin asiaan.
Jokainen ihminen on sellaisten asioiden summa, joihin ei ole voinut itse vaikuttaa. Geenit + ympäristö. Yritän muistaa, että kun joku ihminen on mielestäni vaikkapa tosi ärsyttävä, niin olisin itsekin hänen tilanteessaan täysin samanlainen.
"Älä anna häiritä" - veljeni tokaisu.
Eli jos naapurin koira haukkuu pitkään otan rennon asenteen ja ajattelen etten anna sen häiritä. Laitan vaikka musiikkia soimaan. En jää vellovaan ajatuksiin typerästä koirasta ja omistajastaan jne. Ei tietenkään toimi aina mutta usein kuitenkin.
Voi...mä tajusin nuo kaikki jo teininä.... Siksi elämäni varmaan onkin vaikeaa, koska en ole saanut lillua hetkeäkään hölmöyden harhoissa, niin kuin useimmat teistä.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Voi...mä tajusin nuo kaikki jo teininä.... Siksi elämäni varmaan onkin vaikeaa, koska en ole saanut lillua hetkeäkään hölmöyden harhoissa, niin kuin useimmat teistä.
t.kristallikissa
Sinä Äitihullu et ole tajunnut edellisistä mitään. Vellot 50v vanhoissa asioissa etkä tule kenenkään kanssa toimeen
Vierailija kirjoitti:
Meinaan, onhan se ollut teille paljon helpompaa syytellä milloin mitäkin ihmistä tai tilannetta pahasta olostanne, ja kuvitella olleenne oikeassa ja ainoita viisaita, ennen kuin aloitte tajuta, etteä ettepäs oikeasti voikaan tai olekaan...
t.kristallikissa
Sanoo ihminen joka aina syyttää muita ja luulee olevansa aina oikeassa
Näin joskus memen jonka latasin heti puhelimeeni. Siinä luki suomennettuna näin: Joka kerta kun löydät huumoria vaikeasta tilanteesta, olet voittaja.
Tajusin silloin että juuri tuolla elämänasenteella olen selvinnyt kaikesta katkeroitumatta. Ihan kaikesta en ole onnistunut iloa löytämään mutta nyt jatkossa yritän jälleen suhtautua elämään keveämmin. Se vanhemmiten tuppaa unohtumaan useammin. Eikä huumori muuten tarkoita sitä, että epäkunnioittavasti räkätetään surulliselle asialle, tai ettei oteta vakavia asioita vakavasti, vaan huumori voi olla myös pelkkä pilke silmäkulmassa tai tieto siitä, ettei ilo ole koko maailmasta hävinnyt vaikka siltä tuntuisi. Pikkujuttuihin taas kannattaakin suhtautua ihan niin kevyesti kuin pystyy, oli se sitten lapsen sotku, miehen tiuskaisu tai liikennetörttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi...mä tajusin nuo kaikki jo teininä.... Siksi elämäni varmaan onkin vaikeaa, koska en ole saanut lillua hetkeäkään hölmöyden harhoissa, niin kuin useimmat teistä.
t.kristallikissaSinä Äitihullu et ole tajunnut edellisistä mitään. Vellot 50v vanhoissa asioissa etkä tule kenenkään kanssa toimeen
Tajuan ne kaikki. Oon aina tiennyt ne. Vain sinunlaisillesi uunoille ne tulevat vastaan mun iässä tai hiukan ennen. Elämällä. Mulle ne opetettiin jo lapsena kaikki.
t.kristallikissa
Varmaan opetettiin. Sinulla oli hyvä äiti. Mutta et ole tajunnut mitään. Narsismisi estää sen
Up