ADD, kerro miten se näkyy?

Toki kiinnostaa myös vanhempien kommentit ADD-lapsistaan. Minun lapsuudessani sellaista ei vielä tiedettykään, joten olen istunut jälki-istunnossa lukemattomia tunteja oppimassa, että ei saa unohtaa ja pitää keskittyä. Arvatenkin aikuisena edelleen unohdan, enkä keskity.

Olin ns. kiltti lapsi. Verbaalisesti lahjakas, varhain kiinnostunut esimerkiksi politiikasta ja ihmisoikeuksista, toisaalta ihan pelleilijä, muttei missään nimessä mikään häirikkö. Päinvastoin, kärsin hirveästi kaikista aistiärsykkeistä, joita muut eivät välttämättä huomanneetkaan. Halusin olla hyvä oppilas ja kohtelias lapsi.

Olen aikuinen, mutta mietin saattaisiko minulla olla ADD. Lapsena olin aikamoinen haaveilija, koulut ovat aina menneet hyvin. Viimeaikoina olen löytänyt tämmöisen tavan itsestäni: Epäonnistun sääntöjen noudattamisessa tai vain minusta tuntuu siltä. Tai oikeastaan: Sääntöjen noudattaminen, niihin alistuminen ei kiinnosta minua. Se melkein pelottaa minua. Tunnen ne uhkaavina kuin kahleet - tarpeeni on olla vapaa. Samoin, kun löydän jonkin säännönmukaisuuden jostain asiasta, se lakkaa kiinnostamasta minua. Säännönmukaisuudet tylsistyttävät mieleni. On melkein kuin niiden tylsyys imisi minusta elämänvoimani. Tarpeeni on tutkia, oppia uutta. Niin kovin itsekeskeistä! Mutta kuitenkaan, kun etsin tälle tavalle tai taipumukselle syytä, alkulähdettä, en löydä sitä mistään. Olisivatko nämä taipumukset vain luonteenpiirteitä joille tilaa antamalla, myötäytymällä, antautumalla niille, järjestämällä niille aikaa elämässäni ja antamalla niiden ohjata polkua jota raivaan, eläisin luontevammin ja olisin rennompi?

Myös asioiden näkeminen monelta kantilta on tärkeää, jotta tutkittavasta objektista saadaan totuudellinen kuva ja muoto esiin. Jos tämä puoli minussa tukahtuu tai koen että asioita pimitetään minulta, muutun ahdistuneeksi ja alan etsimään ulospääsyä tilanteesta. On melkeinpä että eniten tyydytystä tuottaa kaiken kiinnostavan tutkiminen vapaasti omaan tahtiin joka puolelta.

Unelmahommaani olisikin luoda omia originaaleja projekteja rauhassa miettien ja tutkien, testaillen asioita ja hypoteeseja kuin tiedemies tutkijankammiossaan. Mikään näistä hankkeista ei tulisi koskaan valmiiksi koska kaikki uusi näkökulma tuottaa aina vain uutta tutkittavaa.

Erittäin hiljainen muualla kuin kotona. Kotsan ja käsityön tunnilla ei pääse millään alkuun. Lukuaineet sujuu. Kympin poika. Huomaa ihmisistä asioita mitä muut ei huomaa. Erittäin hyvä "salapoliisi" . Erittäin nokkela huumorintaju. Ajatuksissa aina muita askeleen edellä. Maailman ihanin poika.

Haaveilija. Olen vieläkin haaveilija.

Lapsena olin haaveilija ja koulussa oppitunnilla meni lähes kaikki ohi kun tarkkaavaisuuteni herpaantuu ihan minuutissa.Koulussa keskiverto mutta vaikeuksia luetun ymmärtämisessä ja sanan hakemisen vaikeutta. Sosiaaliset taidot oli todella huonot. Olin muiden mielestä laiska ja tyhmä. Olin hirmuisen kiltti omalla tavallani mutta uhmasin mielessäni auktoriteettejä.Kehityin vähän muita hitaammin monessa asiassa. Tänä  päivänä aika samoja asioita kuin lapsuudessakin mutta sosiaalisissa taidoissa olen sentään vähän edennyt ;)

ADHD on yläkategoria, johon kuuluu myös ADD.

Alisuoriutuja.

*vapaaehtoisesti työtön mutta kaikki ongelmat on muiden vika

*äänestää persuja, ei katso oikeita uutisia tai muuta luotettavaa

*käyttää kaiken rahat viinaan ja sätkiin ja uikuttaa että on niin hakattu ja köyhä

Kiitos vastauksista jo nyt!

Oma lapseni ei (onneksi?) ole tätä perinyt. Sen sijaan hän on joutunut tahtomattaan paikkaamaan minun puutteitani. Hän on samalla tavalla varhaiskypsä kuin itse olin, mutta ilman tietynlaisia ongelmia. Huomaan välillä, että asetelmamme on häntä kohtaan tosi epäreilu, koska hän ottaa vastuuta asioista, jotka kuuluisivat minulle. Tai joutuu vain olemaan hiljaa, koska en kykene keskittymään kahteen asiaan, vaikka tekisin kaikkeni.

Olen siinä suhteessa onnellinen hänen puolestaan, että hän ei kasva uskoen olevansa vain käsittämättömällä tavalla tyhmä, laiska ja huolimaton. Toisaalta hänen vastuuntuntonsa vahvuudesta osa saattaa johtua minun puutteistani.

ADD vaikeuttaa myös töitä, mutta yritän tehdä kaikkeni, ettei se näkyisi. Se saattaa olla virhe, koska juuri siksi näytön enemmän tyhmältä kuin keskittymishäiriöiseltä. Silti pelottaa sanoa sitä oikeaa syytä ääneen, koska ajattelen ihmisten pitävän sitä tekosyynä.

Käytän kaikkia mahdollisia muistutuskeinoja, kalentereita, muistisääntöjä ja rutiineja, ettei puutteeni näkyisi. Silti sekoitan koko ajan kaiken, enkä hahmota esimerkiksi sitä, että ollakseni perillä 14:00 minun on lähdettävä 13:30 eikä 14:30. Kirjoitan itselleni, että "sinun on lähdettävä, kun kello on xx" ja silti se menee pieleen. Saatan joutua ulos lähtiessä ääneen toistamaan itselleni, että "laita NYT takki päällesi ja avaa ovi", muuten jään jumiin tilanteeseen tai lähden tekemään jotain ihan toissijaista. Jos näen jotain, kaikki muu ympärillä pimenee, joten töissä on täysin mahdotonta kuunnella ja ohjata omaa toimintaa samaan aikaan.

Olin aikoinaan koulussa ihan hyvä oppilas ja hyvän valokuvanmuistin avulla mallia "lukematta läpi", mutta ikävä kyllä aikuisten maailma ei toimi niin ja itseasiassa tämä tuntuu pahenevan vuosien saatossa.

Vierailija kirjoitti:

ADHD on yläkategoria, johon kuuluu myös ADD.

Juu, tiedän. Se ei hyödytä, jos 97% keskustelusta koskee ADHD:ta. Nyt puhutaan ilman sitä hoota. Edes yhden kerran, kiitos.

-AP

Poikani oli kiltti haaveilija, koulussa keskinkertainen, kielet tuotti vaikeuksia koska muistin toiminnassa häikkää, muistiongelmat on vaikeuttanut koko elämää. Kertoo että kun menettää mielenkiinnon johonkin asiaan se häviää muistista hetkessä. Kärsii uniongelmista ja huono nukkuminen vaikuttaa myös ihan kaikkeen. Oman toiminnan ohjaus, asioiden vieminen loppuun ja asioiden muistaminen vaikeaa. Vaikeuksia ihmissuhteissa, armeijassa joutui armottoman kiusaamisen kohteeksi, tämä mursi itsetunnon. Nyt yrittää opiskella, muutama ystävä ollut elämän varrella ja nyt onneksi tyttöystävä. Vaikeaa on mutta on myös sitkeä ja yrittää päästä eteenpäin elämässä. Toivon että saa opinnot loppuun ja pystyy elättämään itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD on yläkategoria, johon kuuluu myös ADD.

Juu, tiedän. Se ei hyödytä, jos 97% keskustelusta koskee ADHD:ta. Nyt puhutaan ilman sitä hoota. Edes yhden kerran, kiitos.

-AP

Kuuluuko ADHD autismiin nykyisin jo?

Meillä 16-v. pojalla ADD, siihen lääkitys (lyhytaikainen, lääkitys toimii n. 8 h kerrallaan). 

Ilman lääkitystä siirtymät ovat vaikeita, ja välillä lapsi tipahtaa omaan maailmaansa. 

Yksi leimallinen piirre on se, että kun poika kiinnostuu jostakin, mennään täysiä samaa latua. Jos kiinnostuksen kohteena olisi vaikka englantilainen jalkapallo, hän hankkisi tiedot seuroista, niiden historiasta, pistetilistä, parhaista pelaajista yms. Kun kiinnostuksen kohde vaihtuu, vanha kohde unohtuu. 

Nyt lapsi on jo niin iso, että hän osaa itse säädellä toimintaansa paremmin, esimerkiksi maanistyyppinen kiinnostus jotain asiaa kohtaan saadaan äkkiä kuriin ja järkevälle tasolle. 

Täytyy sanoa, että onneksi lapsen kiinnostuksen kohteet ovat olleet sellaisia, että niistä on hyötyä, vaikka asiat eivät enää kiinnostaisikaan. Ovat tuoneet rutkasti yleissivistystä. 

Poika on ihana, älykäs, ajatteleva, empaattinen. Itsesäätelyongelmia on vielä jonkin verran, mutta ne ovat vähentyneet tosi paljon viime vuosina. Ajatus on päästä lääkityksestä eroon, kunhan kasvukausi on ohi (tätä lääkäritkin ovat siis lupailleet). Meille lääkitys on kuitenkin ollut pelastus, pojan itsensäkin mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen aikuinen, mutta mietin saattaisiko minulla olla ADD. Lapsena olin aikamoinen haaveilija, koulut ovat aina menneet hyvin. Viimeaikoina olen löytänyt tämmöisen tavan itsestäni: Epäonnistun sääntöjen noudattamisessa tai vain minusta tuntuu siltä. Tai oikeastaan: Sääntöjen noudattaminen, niihin alistuminen ei kiinnosta minua. Se melkein pelottaa minua. Tunnen ne uhkaavina kuin kahleet - tarpeeni on olla vapaa. Samoin, kun löydän jonkin säännönmukaisuuden jostain asiasta, se lakkaa kiinnostamasta minua. Säännönmukaisuudet tylsistyttävät mieleni. On melkein kuin niiden tylsyys imisi minusta elämänvoimani. Tarpeeni on tutkia, oppia uutta. Niin kovin itsekeskeistä! Mutta kuitenkaan, kun etsin tälle tavalle tai taipumukselle syytä, alkulähdettä, en löydä sitä mistään. Olisivatko nämä taipumukset vain luonteenpiirteitä joille tilaa antamalla, myötäytymällä, antautumalla niille, järjestämällä niille aikaa elämässäni ja antamalla niiden ohjata polkua jota raivaan, eläisin luontevammin ja olisin rennompi?

Myös asioiden näkeminen monelta kantilta on tärkeää, jotta tutkittavasta objektista saadaan totuudellinen kuva ja muoto esiin. Jos tämä puoli minussa tukahtuu tai koen että asioita pimitetään minulta, muutun ahdistuneeksi ja alan etsimään ulospääsyä tilanteesta. On melkeinpä että eniten tyydytystä tuottaa kaiken kiinnostavan tutkiminen vapaasti omaan tahtiin joka puolelta.

Unelmahommaani olisikin luoda omia originaaleja projekteja rauhassa miettien ja tutkien, testaillen asioita ja hypoteeseja kuin tiedemies tutkijankammiossaan. Mikään näistä hankkeista ei tulisi koskaan valmiiksi koska kaikki uusi näkökulma tuottaa aina vain uutta tutkittavaa.

Tuli lueskeltua vielä internetin syövereitä ja kuvaukseni sopisi mainiosti myös AS:ään.