Lue keskustelun säännöt.
Te joilla on jo lapsia vastatkaa: tekisittekö mieluummin lapset..
05.10.2018 |
...vähän huonoon suhteeseen vai jäisittekö mieluummin kokonaan lapsettomaksi? Jos siis oletetaan tilanne, että ikää on jo sen verran, että ei voi enää erota ja lähteä etsimään uutta suhdetta, jossa voisi perustaa perhe.
Kommentit (30)
Tällä tiedolla (kolme lasta ja ydinperhe) en tekisi lapsia huonoon suhteeseen. Arki on pahimmillaan niin rankkaa ja niin puuduttavaa, et hyväkin suhde on kovilla. Jos ei oikeasti rakastaisi, ei jaksaisi yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu huonosta suhteesta. Mieti, haluatko miehen ominaisuuksia periytyvän lapsille. Äläkä oleta, etteivät myös henkiset piirteet voisi periytyä. Ennakoi mahdolliset huoltajuussotkut. Itse en missään nimessä hommaisi lasta huonoon suhteeseen (tein tämän ja rakastan lasta yli kaiken, mutta en halua kenellekkään tätä polkua...WARNING!. Ei kun spermanluovuttajaa etsimään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse noista kahdesta valita, vaan lapsen voi hankkia yksin luovutussoluilla.
Silloin ei ole epäreilu ketään kohtaan (vrt. satunnainen pano jolle kuuluisi isän oikeudet/velvollisuudet ja lapselle kuuluisi oikeus isäänsä).Sitten taas, kun mietitään niitä olennaisimpia henkilöitä tässä, eli lapsia.
Millainen lapsuus on, jos jo valmiiksi syntyy huonoon suhteeseen?
Jos taas lapsen hankkii yksin, on mietittävä mitä sitten jos itselle tapahtuu jotain.Minä olisin tuossa tilanteessa varmastikin jättäytynyt lapsettomaksi. Minulla on kaksi kummilasta ja sisaruksillani on lapsia, olisin varmasti luonut vieläkin tiiviimpiä suhteita heihin ja ollut enemmän varahoitaja. Hekin kun ovat minulle hyvin tärkeitä.
Mutta toisaalta, eikö lapsella olisi oikeus isään, ja sitä ei ole, jos sinkkunainen tekee luovutetuilla sukusoluilla lapsen. Vaikka parisuhde on huono, niin se mies saattaa silti olla lapselle ihan hyvä isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäisin lapsettomaksi.
Miksi?
Minulla itselläni on lapsia, ja mieluummin tekisin ne huonoon suhteeseen kuin jäisin kokonaan lopuksi elämää lapsettomaksi. Lapset on parasta mitä minulle on tapahtunut. Ap
En tietenkään nyt luopuisi lapsistani, mutta periaatteessa olen sitä mieltä, että lapset pilaavat elämän. Pilaavat parisuhteen, aiheuttavat huolta, stressiä ja pelkoja. Nyt ovat täysi-ikäisiä, ja kaikkea murhetta on ollut. Ihan riittävästi omissa murheissa, ei jaksaisi lisää.
Höpö höpö. Lapset ei pilaa mitään vaan oma keskeneräisyys pilaa.
Mutta en tekisi lapsia huonoon parisuhteeseen. Sillon voisin luulla että lapset piladi sen.
Me olimme naimisissa 10 vuotta ennen lapsia. Muistan ajan oikein hyvänä. Mutta kun lapset syntyivät, niin väitän, että meidän alamäki alkoi siitä. Olin vankilassa kotonani lasten kanssa, emme enää ikinä olleet kahdestaan, perheharrastukset muuttuivat tylsiksi.... ne pari vuotta ennen eroa mies poti paljon sitä, että elämä on vain töissä käymistä ja kaupan kautta kotiin....
Sitähän se on ja kannattaisi hyväksyä. Sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen on vielä kymmeniä vuosia aikaa olla kahdestaan, jos vaan terveyttä riittää. Kovin lyhytnäköisesti usein perhettä perustetaan.
Jatkampa tarinaa: mies olisi halunnut kolmannenkinnlapsen, mutta en suostunut. En suostunut aloittamaan alusta. Ero tuli, kun mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Ja teki sen kolmannen lapsen...ikää hänellä oli silloin 49 v.
Lapseton, koska minusta ei ikinä olisi ollut hyväksi äidiksi. Tarvitsen hyvää miestä ja lapsille isää siihen kaveriksi. Onneksi sellaisen löysinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin lapsen itsekseni. En missään tapauksessa haluaisi viettää kuukauttakaan huonossa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse noista kahdesta valita, vaan lapsen voi hankkia yksin luovutussoluilla.
Silloin ei ole epäreilu ketään kohtaan (vrt. satunnainen pano jolle kuuluisi isän oikeudet/velvollisuudet ja lapselle kuuluisi oikeus isäänsä).Sitten taas, kun mietitään niitä olennaisimpia henkilöitä tässä, eli lapsia.
Millainen lapsuus on, jos jo valmiiksi syntyy huonoon suhteeseen?
Jos taas lapsen hankkii yksin, on mietittävä mitä sitten jos itselle tapahtuu jotain.Minä olisin tuossa tilanteessa varmastikin jättäytynyt lapsettomaksi. Minulla on kaksi kummilasta ja sisaruksillani on lapsia, olisin varmasti luonut vieläkin tiiviimpiä suhteita heihin ja ollut enemmän varahoitaja. Hekin kun ovat minulle hyvin tärkeitä.
Mutta toisaalta, eikö lapsella olisi oikeus isään, ja sitä ei ole, jos sinkkunainen tekee luovutetuilla sukusoluilla lapsen. Vaikka parisuhde on huono, niin se mies saattaa silti olla lapselle ihan hyvä isä.
Mä oon ihan samassa tilanteessa ja mietin just tätä. Haluaisin kovasti lapsen mutta en lähtökohtaisesti täysin isätöntä. Ensinnäkin siksi, että mies on ihan hyvä isä ( ei kylläkän kumppani) ja lapselle toinen vanhempi on tärkeä. Toiseksi, koska en jaksaisi olla seuraavaa 18 vuottaa totaali-yh. Jos lapsella on isä, on mahdollisuus joskus ja jossain vaiheessa saada sitä omaakin aikaa. Luovutussoluissa pelottaa se, että sitä isää ei lapsen elämässä ja missään tukena sitten todellakaan ole.
Eli jos on todellakin kiire ja mies olisi kuitenkin isäksi kelvollinen ( vaikkette yhdessä oliskaan lopulta) , niin yritä lasta nyt. Jos sulla on todella vahvat tukiverkot, niin luovutussiittiötkin tulee silloin kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein lapset siihen huonoon suhteeseen (mies mustasukkainen, vähän narsistinen ja vähän väkivaltainenkin) koska molemmat pidämme lapsista, molemmat osaamme hoitaa ja kasvattaa lapsia, olemme molemmat terveitä ja taloudellinen tilanteemme on erittäin hyvä. Varmaan jos jokin noista edellämainituista ei olisi toteutunut niin olisin jättänyt tekemättä, ehkä jopa vaikka suhde olisi ollut hyvä.
En ymmärrä miksi pitää tehdä lapsia huonoon suhteeseen tai yksin. Kyllä lapset ennättää tehdä vähän vanhempanakin. Itse sain lapseni 42 -vuotiaana hyvään suhteeseen ja olen onnellinen, että en hätäillyt.
Sitähän se on ja kannattaisi hyväksyä. Sitten kun lapset kasvavat ja muuttavat omilleen on vielä kymmeniä vuosia aikaa olla kahdestaan, jos vaan terveyttä riittää. Kovin lyhytnäköisesti usein perhettä perustetaan.